Suomi hiljenee heinäkuuksi ja se tietää myös blogiliikenteen rauhoittumista sekä bloggaajalle hyvää syytä pitää pieni breikki. Jatkan uusilla aiheilla sekä vanhojen aiheiden uusilla kirjoituksilla elokuussa.
Kesätauon jälkeen myös blogin osoite muuttuu: Elokuusta eteenpäin julkaisen kirjoituksiani osoitteessa www.outilammi.fi/blogi. Tavoittelen muutoksella selkeyttä (ei enää useita osittain samansisältöisiä sivuja), ja julkaisemisen helppoutta.
Eräs kesän näkyvistä teemoista on ollut jalkapallo. Itse en ole siitä sanottavammin kiinnostunut, mutta toimistokoirat sitäkin enemmän. Mukavaa kesää!
Sivut
▼
maanantai 30. kesäkuuta 2014
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Kolme tarinaa oppimisesta
#1 Kun tyttäreni piti tehdä valinta tekstiili- ja teknisten töiden väliltä, hän valitsi jälkimmäisen. Mainittakoon, että kahta lukuunottamatta luokan tytöt valitsivat tekstiilityöt eli mistään muodista ei ollut kyse. Olin ylpeä topakasta naisenalusta, mutta en voinut olla salaa pohtimatta miten tuo aikuisena lyhentää housunlahkeensa tai ompelee pudonneen napin. Huoli oli turhaa. Tyttö on tuunannut omia vaatteitaan, kutoo pipoja ja virkkaa. Opit on haettu netistä, mm. YouTubesta.
Opetus: Kaikki oppiminen ei edellytä opettajaa ja opetussuunnitelmaa. Tarve voi olla paras opetussuunnitelma.
#2 Aloitin astangajoogan joskus 2004 vuoden huitteilla. Dynaaminen ja haastava joogamuoto tuntui silloin olevan juuri sitä mitä tarvitsin. Aikaa myöten tajusin, että lonkkieni vuoksi en koskaan tulisi pääsemään “oikeaan” lootusistuntaan enkä näin ollen etenisi ykkössarjaa pidemmälle. Ykkössarja sisältää myös paljon eteentaivutuksia eikä ole omiaan parantamaan istumatyötä tekevän tyypillisiä vaivoja. Vaihdoin monipuolisempaan iyengar-joogaan. Menikö astangajoogan parissa vietetty aika ja aiheesta ostettu kirjapino täysin hukkaan? Ei. Kirjat voi myydä tai lahjoittaa tarvitsevalle. Lisäksi astangasta jäi tieto ns. lihaslukoista (bandhat), joiden avulla voin mm. suojata selkääni kuntosalilla ja bodypump-tunneilla. Ilman tietoa bandhoista olisin saattanut rikkoa jo ennestäänkin runnellun selkäni.
Opetus: Vain harva oppi menee hukkaan. Suurin osa asioista on pilkottavissa osiin. Osia voi hyödyntää ja soveltaa muualla kuin alkuperäisessä kontekstissa.
#3 Jouduin tekemään harjoituksen, jossa piti inventoida omaa osaamistaan ja työkokemustaan. Huomasin kauhukseni, että yli puolet asioista, joita olin aikanaan saamani palautteen mukaan osannut tehdä hyvin, oli jo tarpeettomia. Valmistauduin ennakkoluuloisen ja katkeran akan rooliin: Asettelin päähäni kireää pipoa sillä lailla, että se ulottui kulmakarvoihin asti ja opettelin marisemaan “kaikki mikä on tehty 80-luvun jälkeen on %&?#:aa”. Sitten oivalsin: Ei sillä väliä onko jokin 15 vuotta sitten osaamani enää tarpeellista. Sillä on väliä, osasinko poisoppia ja raivata tilaa uusille asioille. Se vasta arvokas taito onkin.
Opetus: Aikuisen osaamisesta puhuttaessa korostetaan kokemusta, mutta kokemus itsessään ei vielä tarkoita mitään. Omaa osaamista pitää hoitaa kuin hedelmäpuuta: Karsitaan pois kuivat oksat ja huolehditaan siitä, että uusilla on tilaa kasvaa. Lopulta vain kokonaisuus merkitsee.
Opetus: Kaikki oppiminen ei edellytä opettajaa ja opetussuunnitelmaa. Tarve voi olla paras opetussuunnitelma.
Kuva: Pixabay (geralt). |
#2 Aloitin astangajoogan joskus 2004 vuoden huitteilla. Dynaaminen ja haastava joogamuoto tuntui silloin olevan juuri sitä mitä tarvitsin. Aikaa myöten tajusin, että lonkkieni vuoksi en koskaan tulisi pääsemään “oikeaan” lootusistuntaan enkä näin ollen etenisi ykkössarjaa pidemmälle. Ykkössarja sisältää myös paljon eteentaivutuksia eikä ole omiaan parantamaan istumatyötä tekevän tyypillisiä vaivoja. Vaihdoin monipuolisempaan iyengar-joogaan. Menikö astangajoogan parissa vietetty aika ja aiheesta ostettu kirjapino täysin hukkaan? Ei. Kirjat voi myydä tai lahjoittaa tarvitsevalle. Lisäksi astangasta jäi tieto ns. lihaslukoista (bandhat), joiden avulla voin mm. suojata selkääni kuntosalilla ja bodypump-tunneilla. Ilman tietoa bandhoista olisin saattanut rikkoa jo ennestäänkin runnellun selkäni.
Opetus: Vain harva oppi menee hukkaan. Suurin osa asioista on pilkottavissa osiin. Osia voi hyödyntää ja soveltaa muualla kuin alkuperäisessä kontekstissa.
#3 Jouduin tekemään harjoituksen, jossa piti inventoida omaa osaamistaan ja työkokemustaan. Huomasin kauhukseni, että yli puolet asioista, joita olin aikanaan saamani palautteen mukaan osannut tehdä hyvin, oli jo tarpeettomia. Valmistauduin ennakkoluuloisen ja katkeran akan rooliin: Asettelin päähäni kireää pipoa sillä lailla, että se ulottui kulmakarvoihin asti ja opettelin marisemaan “kaikki mikä on tehty 80-luvun jälkeen on %&?#:aa”. Sitten oivalsin: Ei sillä väliä onko jokin 15 vuotta sitten osaamani enää tarpeellista. Sillä on väliä, osasinko poisoppia ja raivata tilaa uusille asioille. Se vasta arvokas taito onkin.
Opetus: Aikuisen osaamisesta puhuttaessa korostetaan kokemusta, mutta kokemus itsessään ei vielä tarkoita mitään. Omaa osaamista pitää hoitaa kuin hedelmäpuuta: Karsitaan pois kuivat oksat ja huolehditaan siitä, että uusilla on tilaa kasvaa. Lopulta vain kokonaisuus merkitsee.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Plant Nanny muistuttaa riittävästä nesteytyksestä
Plant Nanny on iPhonelle tehty sovellus, joka muistuttaa riittävästä nesteytyksestä sekä tyrmää kaksi yleistä pelillistämiseen liittyvää väärinkäsitystä:
Plant Nanny ei muistuta tietokonepeliä eikä sen käyttäjä kilpaile kenenkään kanssa - vedenjuonnilla kilpailu saattaisi olla jopa terveydelle vaarallista. Plant Nanny vain auttaa käyttäjäänsä hoitamaan itseään pelillisten elementtien avulla, joita ovat leikkimielisyys sekä mahdollisuus saavuttaa jotakin etenemällä. Kun käyttäjä nauttii lasillisen vettä ja merkkaa sen muistiin, Plant Nannyssa oleva virtuaalitaimi kasvaa.
Plant Nannyn käyttöönotto on helppoa. Asennuksen jälkeen tehdään muutamia valintoja kuten mm. käytössä oleva mittayksikkö. Sovellukselle syötetään myös oma elopaino ja aktiivisuustaso, joiden perusteella sovellus laskee nesteen tarpeen.
Seuraavaksi valitaan kasvintaimen ja lasin ulkoasu sekä määritellään yhden nesteannoksen mitta, esimerkiksi 200 ml. Sen jälkeen ryhdytään merkkaamaan vesilasillisia ja virtuaalikasvi kukoistaa. Valmiiksi tullut taimi siirretään virtuaalipuutarhaan ja sitten päästään valitsemaan seuraava kasvatettava. Plant Nanny huomaa huijausyritykset: Kun lisää useita lasillisia peräkkäin, sinulle kerrotaan, että liiallinen kertajuominen voi olla terveydelle haitallista.
Onko tällainen sovellus välttämätön? Ei tietenkään. Se on harmiton hupijuttu, joka toteuttaa maijapoppasmaista periaatetta: Arkipäiväisimmästäkin askareesta voi halutessaan löytää jotakin hauskaa - kaikki sellainen, joka auttaa höllentämään kireän pipon kuminauhaa on hyväksi ihmiselle. Eikä kiinnostavinta tässä ole yksittäinen sovellus sinänsä vaan se, mitä tässä lajissa nähdään seuraavaksi.
- “Ei ole minun juttuni. En pelaa tietokonepelejä”.
- “Ei ole minun juttuni. En ole lainkaan kilpailuhenkinen.”
Plant Nanny ei muistuta tietokonepeliä eikä sen käyttäjä kilpaile kenenkään kanssa - vedenjuonnilla kilpailu saattaisi olla jopa terveydelle vaarallista. Plant Nanny vain auttaa käyttäjäänsä hoitamaan itseään pelillisten elementtien avulla, joita ovat leikkimielisyys sekä mahdollisuus saavuttaa jotakin etenemällä. Kun käyttäjä nauttii lasillisen vettä ja merkkaa sen muistiin, Plant Nannyssa oleva virtuaalitaimi kasvaa.
Plant Nannyn käyttöönotto on helppoa. Asennuksen jälkeen tehdään muutamia valintoja kuten mm. käytössä oleva mittayksikkö. Sovellukselle syötetään myös oma elopaino ja aktiivisuustaso, joiden perusteella sovellus laskee nesteen tarpeen.
Seuraavaksi valitaan kasvintaimen ja lasin ulkoasu sekä määritellään yhden nesteannoksen mitta, esimerkiksi 200 ml. Sen jälkeen ryhdytään merkkaamaan vesilasillisia ja virtuaalikasvi kukoistaa. Valmiiksi tullut taimi siirretään virtuaalipuutarhaan ja sitten päästään valitsemaan seuraava kasvatettava. Plant Nanny huomaa huijausyritykset: Kun lisää useita lasillisia peräkkäin, sinulle kerrotaan, että liiallinen kertajuominen voi olla terveydelle haitallista.
Onko tällainen sovellus välttämätön? Ei tietenkään. Se on harmiton hupijuttu, joka toteuttaa maijapoppasmaista periaatetta: Arkipäiväisimmästäkin askareesta voi halutessaan löytää jotakin hauskaa - kaikki sellainen, joka auttaa höllentämään kireän pipon kuminauhaa on hyväksi ihmiselle. Eikä kiinnostavinta tässä ole yksittäinen sovellus sinänsä vaan se, mitä tässä lajissa nähdään seuraavaksi.
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Kuivuneet tussit on uusi PowerPoint-halvaus
Osallistuin hiljattain tilaisuuteen, jossa yksi puheenvuoron pitäjistä teki aluksi suuren numeron siitä miten hän ei ainakaan aio käyttää tylsää PowerPointia. Aloitus oli varmaankin tarkoitettu hauskaksi, mutta minä ajattelin heti, että siinä taas yksi, joka uskoo PowerPointin ja muiden vastaavien ohjelmien toimivan itsekseen.
Sitten alkoi fläppitaululle piirtely. Ilmeisesti Dan Roam ja Sunni Brown oli luettu. Valitettavasti tilasta löytyneet tussit olivat kuivia, joten haaleista piirroksista ei päässyt kunnolla näkemään miten ne tukivat puheenvuoron sisältöä. Kunnollisia tusseja löytyi sitten noin puolen tunnin kuluttua, mutta koska puheenvuorot olivat 45 minuuttia pitkiä, se taisi olla vähän liian myöhään. Ainakin minun mielenkiintoni katosi ensimmäisen 10 minuutin aikana kun olin yrittänyt turhaan tihrustaa haaleita kuvia.
Kaksi asiaa:
1) PowerPoint on pelkkä väline. Sillä esitettävä sisältö on ihmisen valintojen tulos. PowerPoint-tiedoston sivut saa ihan vapaasti täyttää inspiroivasti, hauskasti ja kiinnostavasti.
2) Jos pitää tapanaan havainnollistaa sanottavaansa piirtämällä fläppitaululle, kannattaa kuljettaa omaa tussisettiä mukana.
Sitten alkoi fläppitaululle piirtely. Ilmeisesti Dan Roam ja Sunni Brown oli luettu. Valitettavasti tilasta löytyneet tussit olivat kuivia, joten haaleista piirroksista ei päässyt kunnolla näkemään miten ne tukivat puheenvuoron sisältöä. Kunnollisia tusseja löytyi sitten noin puolen tunnin kuluttua, mutta koska puheenvuorot olivat 45 minuuttia pitkiä, se taisi olla vähän liian myöhään. Ainakin minun mielenkiintoni katosi ensimmäisen 10 minuutin aikana kun olin yrittänyt turhaan tihrustaa haaleita kuvia.
Kaksi asiaa:
1) PowerPoint on pelkkä väline. Sillä esitettävä sisältö on ihmisen valintojen tulos. PowerPoint-tiedoston sivut saa ihan vapaasti täyttää inspiroivasti, hauskasti ja kiinnostavasti.
2) Jos pitää tapanaan havainnollistaa sanottavaansa piirtämällä fläppitaululle, kannattaa kuljettaa omaa tussisettiä mukana.