Asensit iPad-sovelluksen ja hukkasit samantien?

Asensin eilen iPadiin Day One -sovellusta, joka on jo Macissani ja iPhonessani. Kuinkas kävikään, App Store päätti tehdä varhaisen vappupilan: Asennuksen jälkeen sovelluksen kuvaketta ei näkynyt missään, ei yhdelläkään työpöydällä eikä kansioissa. Hakutoiminnollakaan laitteesta ei löytynyt mitään ko. sovellukseen viittaavaa.

Kävin App Storessa uudelleen ja näytti siltä, että sovellus on asennettu. Avaa-linkin hipaisu tuotti kuitenkin saman tuloksen kuin oman pääni raapiminen: Ei elämää. Mars App Storeen katsomaan Ostetut-listaa: Sovellus näkyi listalla ja sen vieressä näkyi pilven kuvake, jonka hipaisu ei sekään herättänyt minkäänlaista reaktiota.

Parin googlehaun jälkeen löysin konstin tähän pulmaan:

1. Mene iPadin asetuksiin kohtaan Yleiset/Käyttö. Odota hetki, jotta asennettujen ohjelmien lista tulee kokonaisuudessaan näkyviin. 
2. Mikäli kadonnut app löytyy listasta, napauta ohjelmaa vastaavaa riviä, jolloin avataan uusi näyttö ja voit poistaa sovelluksen.
3. Palaa tämän jälkeen App Storeen ja asenna ohjelma uudelleen.

Minua tämä auttoi. Toivottavasti auttaa jotakuta muutakin joskus vastaavassa tilanteessa.

*****
Mainittu Day One on päiväkirjasovellus, johon voi kirjoittaa, hakea kuvia, lisätä paikkatietoja yms. Tykkään siitä kovin. Ainoa kritiikin paikka on kohta, josta merkinnän voisi teoriassa jakaa Twitterissä. Olen lievästi paranoidinen sen suhteen, että Day One päättää jonakin päivänä julkaista minulta kysymättä havaintoni ja merkintäni. Siinä vaiheessa ne todelliset ystävät luultavasti testataan. Mukavaa vappua kaikille!

Häiriötön aika on niukkuushyödyke, huolehdi siitä

Oletko huomannut miten moni asia perustuu siihen, että ihminen saadaan keskeytettyä siitä, mitä hän on tekemässä? Tiedonhaku verkosta on erilaisten linkkien, bannereiden, kutsujen ja pyyntöjen väistelyä. Laitteisiin asennettujen appien ja ohjelmien oletuksissa hälytykset ovat vakio. Uutta taulutietokonetta tai älypuhelinta käyttöönotettaessa ilmoitusten rajoittaminen välttämättömiin onnistuu vain yhdistelmällä Sherlock Holmesin nokkeluus ja lehmän kärsivällisyys. Keskeytysten tarkoitus on saada sinut kiinnittämään huomiota itseesi kohdistettuun informaatiovirtaan, josta suurin osa on kuitenkin epärelevanttia ja merkitykseltään vähäpätöistä.

Ei pidä ihmetellä miksi ajanhallintamenetelmä XYZ ei toiminut, vaikka oikein sertifioitu konsultti kävi sen opettamassa. “Miten hallitsisin aikani paremmin” on todennäköisesti ollut väärä kysymys. Kyse ei ole niinkään ajankäytöstä vaan ihmisen vireystasojen vaihtelusta ja keskittymiskyvystä. Ajanhallintamenetelmän kanssa askartelun sijaan pitäisi tehdä kaikkensa, jotta saisi käyttöön enemmän häiriöistä vapaata aikaa. TNW-verkkolehden artikkelin The single biggest reason most entrepreneurs fail in 2014 mukaan meidän olisi syytä opetella poistamaan ympäristöstämme mahdollisimman paljon keskittymistä haittaavia häiriöitä.

Kun vielä muutama vuosi sitten otti puheeksi keskittymisvaikeudet, vastaanotto saattoi olla ylimielinen. Multitaskauksen eli moniajon ilosanoma oli ostettu kritiikittä. Pidettiin kognitiivisena rajoittuneisuutena ellei pystynyt luonnostelemaan blogipostausta, osallistumaan keskusteluun Twitterissä ja kirjoittamaan isoa tarjousta samaan aikaan. Vastaavaan törmää nyt paljon harvemmin. Ehkä alkaa olla jo yleissivistystä se tieto, että harvat pystyvät todelliseen multitaskaukseen. Sen onnistuminen edellyttää ainakin sitä, että tehtävät ovat yksinkertaisia tai muodostuneet tekijälleen rutiineiksi. Voin venytellä ja seurata verkkoluentoa ennestään oudosta aiheesta, mutta samaisen verkkoluennon oheistehtäväksi ei ehkä kannata valita pitkän tiedeartikkelin tutkimista. Tässäkin on yksilöllisiä eroja, mutta suurin osa ihmisistä tekee paremmin töitä kun varaa vaativille tehtäville siivun häiriötöntä aikaa.

Keskittyminen on vasta osa suurempaa kuviota. Perinteinen menetelmäkeskeinen ajanhallinta ei lainkaan huomioi ihmisen vireystilaa ja tunteita, jotka mm. vaikuttavat oman keskittymisen hallintaan. Jos haluaa käyttää aikansa mielekkäästi ja työskennellä tuottavasti, itsensä pitäisi nähdä kokonaisuutena, ei pelkkänä tehtävälistan rastittajana.

Pitäisikö tämän perusteella tehdä se johtopäätös, että ajanhallintamenetelmät ja tuottavuussovellukset ovat täysin turhia? Eivät toki. Menetelmien ja sovellusten arvo on siinä, että ne auttavat pitämään asiat tallessa ja huolehtimaan siitä, että tehtävät tulevat hoidetuiksi ajallaan. Näin mielen kapasiteettia vapautuu muihin asioihin kuin rutiinien muistelemiseen. Ainakin itse näen tuottavuuden siten, että sen tarkoitus on vapauttaa aikaani johonkin mieluisampaan - se voi olla työtä, mutta ei välttämättä sitä. Missään nimessä en ryhdy haalimaan itselleni lisää pieniä rutiinitehtäviä sen vuoksi, että suoriudun entisistä nopeammin.

Joko säästät omaa robottia varten?

Kirjoitus on Suur-Jyväskylän lehdessä 23.4.2014 julkaistu kolumnini.
*****

Tein juuri aikamatkan. Kulkuneuvoina oli kaksi kirjaa, joista toinen katsoi ajassa taaksepäin ja toinen luonnosteli maailmaa sellaisena kuin se voisi olla parinkymmenen vuoden päästä. Teokset ovat Sosiaalisen median lyhyt historia (Suominen, Östman, Saarikoski, Turtiainen) sekä Teknoelämää 2035 (Elina ja Kari Hiltunen).

Sosiaalisen median lyhyt historia kertoo kymmenestä äskettäisestä vuodesta, joiden aikana koettiin niin alkuinnostus, hypehurmos kuin tasaantuminenkin. Kirja on terveellistä luettavaa. Etäisyys näyttää asiat oikeissa mittasuhteissaan, ja joissakin kohdin nolottaa: Kannattiko tuostakin turhakkeesta niin paljon innostua.

Ansiokas historiakatsaus häviää kuitenkin kiinnostavuudessaan Hiltusten Teknoelämää 2035 -teokselle. Ehkä ajallinen etäisyys ei ole vielä riittävä tai sitten sosiaalinen media on jo liian arkista. Ehkä myös kiinnostukseni science fictioniin tekee minusta otollisen kohteen tulevaisuuden teknologioiden pohdinnoille. Tämä tyypillinen keski-ikäisten perheenäitien harrastus lienee myös syy siihen, että oikeastaan mikään kirjasta luettu ei herättänyt kiivasta halua väittää sanottua hölynpölyksi. Science fiction on sekin tavallaan mahdollisten tulevaisuuksien ennustamista: Hyvässä scifitarinassa ei saa olla loogisia aukkoja, joten kertomuksen teknologiat on ajateltava yhtä huolellisesti kuin ne, joita testataan laboratorioissa.

Vasta kehittymässä olevien teknologioiden kuvaukset onkin syytä ottaa vakavasti, koska se, minkä ihminen on pystynyt kuvittelemaan, on toteutunut hämmästyttävän hyvin ennen pitkää. Robotit alkavat olla jo arkea. Entä miten suhtautua kirjassa olevaan pohdiskeluun robottien tai kyborgien herättämistä tunteista? Tästäkin on jo kerrottu: Star Trek -sarja tutustutti minut kauan sitten ihmisten rinnalla työtä tekevään kyborgiin, jolla myös ystäviä. Her-elokuvassa mies rakastuu käyttöjärjestelmään!

On tietenkin oltava realisti ja tunnustettava uusien teknologiahankkeiden mahdolliset riskit ja kauaskantoiset seuraukset. En voi odottaa pelkästään Monty Pyton -tyylistä huumoria viljelevää ihmisen kaltaista robottia, joka tarvittaessa ulkoiluttaa koirani. Meillä näyttää olevan esimerkiksi kova hinku avaruuteen, mutta tietääkö kukaan mitä seuraa siitä, jos roskaamme linnunrataa kuten maapalloa?

Hiltuset korostavat miten ennustaminen on mahdotonta ja kyse onkin nykytilanteeseen perustuvien suuntien hahmottelusta. Tämä tulee esiin Teknoelämää-kirjan lopusta löytyvässä Romeon ja Julian tarinassa, joka sijoittuu vuoteen 2035. Kertomuksen kolme näytöstä on kirjoitettu erilaisten tulevaisuusskenaarioiden pohjalta. Ensimmäinen tapahtuu maailmassa, joka jäi jäljelle kansan noustua barrikadeille kehitystä vastustamaan. Toisen näytöksen tapahtumissa teknologian on kuviteltu edenneen nykytilasta jotakuinkin ennustettavalla tavalla. Kolmannessa teknologian kehitys on tehnyt jättiloikan ja tietotekniikka on vakiinnuttanut paikkansa ihmisen kehoon.

Tulevaisuuden työkalut eivät ole taulutietokoneita

Luin uutista, joka käsitteli vanhempien huolestuneisuutta lasten nettikäytöstä. Mannerheimin lastensuojeluliiton kouluttajan mukaan

..somessa opitaan myös tulevaisuuden työkaluja.

Tällä väitteella perustellaan usein mm. verkon yhteisöpalveluiden ja taulutietokoneiden käyttöä kouluopetuksessa. Minulla ei ole mitään yhteisöpalveluiden ja netin koulukäyttöä vastaan, päinvastoin. Perustelu kuitenkin ontuu kuin puujalkansa hukannut merirosvo. Ei sosiaalisessa mediassa mitään tulevaisuuden työkaluja opita. Siinä vaiheessa kun tämän hetken yläasteikäinen astuu työelämään, nykyisille yhteisöpalveluille, selainsovelluksille ja taulutietokoneille nauretaan. Olisi oikeammin sanoa, että somessa kartutetaan kokemuspohjaa, jonka varassa on mahdollista toimia tulevaisuuden maailmassa sen täysivaltaisena jäsenenä. 

Asiat rakentuvat toistensa päälle. Olen seurannut äitini seikkailuja ensimmäisen tietokoneensa parissa. Hyvin sujuu, vaikka alkuhankaluuksia oli. Niitä aiheutti mm. sen kokemusperustan puuttuminen, joka esimerkiksi minua useamman laite- ja ohjelmasukupolven läpi elänyttä auttaa pääsemään nopeasti perille uuden appin tai sovelluksen toiminnasta. Juuri tällaista kokemusperustaa oppilaat rakentavat tieto- ja viestintäteknologiaan myönteisesti suhtautuvan opettajansa avulla. Samalla oppilaiden on mahdollista kehittää oppimaan oppimisen taitojaan, jotka auttavat heitä pysymään kehityksen kyydissä ja hallitsemaan aikanaan tarvitsemansa työkalut, olivatpa ne sitten millaisia hyvänsä.

Microsoft Office iPadiin ja iPhonelle

Tulivathan ne sieltä, nimittäin Microsoft Office -ohjelmat iPadille. Niitähän piti heti testata. Ensimmäiseksi koin kuitenkin pettymyksen, sillä käytössäni oleva Office 365 Small Business ei kuulu niihin kokoonpanoihin, joka olisi antanut oikeuden tehdä iPadilla jotakin. Sen sijaan tiedostojen katselu onnistui kyllä - monessa tapauksessa tämä tietysti riittääkin.

Joissakin Officen iOS-versiota koskevissa uutisissa on mainittu Outlook, mutta se ei kuulu ohjelmavalikoimaan. Mukana ovat Word, Excel ja PowerPoint. Office 365 -ympäristö on myös oleellinen: Esimerkiksi sähköpostista avattu Excel-taulukko ei suinkaan putkahda auki iOS-Excelissä vaan avattavien tiedostojen pitää sijaita OneDrivessa.

***KORJAUS 9.4.
Kun Excel-tiedoston avaa sähköpostista, näytön oikeasta ylänurkasta löytyy kuin löytyykin valinta Avaa ohjelmassa Excel. Testikierroksella olisi näemmä kannattanut kokeilla toisenkin kerran, kärsimättömyys ei ole hyve! Työkirjaa ei kuitenkaan voi muokata, ellei käytössä oleva 365-tunnus oikeuta tähän.***

Sitten pikatestin tuloksiin:

Excelillä laaditut taulukot näyttivät hyviltä ja alkuperäisen kaltaisilta aina Sparkline-kaavioita myöten. Sen sijaan esimerkiksi Pivot-taulukon kenttäluettelosta en nähnyt jälkeäkään katseltavassa versiossa, mutta tämä johtunee muokkauksen estosta.

Wordilla kirjoitettua koulutusmateriaalia avattaessa sain varoituksen mm. fonttien mahdollisesta vaihtumisesta sekä rivityksen muutoksista, sillä Wordin iPad-versio ei tavuta. Muuten esimerkiksi kuvat pysyivät paikallaan.

Myös PowerPoint näytti esityksen alkuperäisen kaltaisena ja animaatioita sisältävä painikkeiden varassa etenevä diaesityskin toimi. (Diaesityksen saa muuten lopetettua ennen viimeistä diaa nipistämällä kahdella sormella reunoilta keskelle!)

Muokkauksen ja uuden tiedoston luonnin testausta varten lainasin tyttären iPadia, sillä hänen käytössään oleva yliopiston kautta ostettu University-lisenssi sallii mobiiliversioiden käytön:

Excelissä ihastuttaa painike, jolla näppäimistön saa muutettua näyttämään yleisimmät laskennassa tarvittavat merkit.

Periaatteessa uusien tiedostojen luonti tyhjästä sujui samalla tavalla kuin esimerkiksi QuickOfficella eli kömpelösti. Oikeastaan ainoa sovellus, jota mielestäni on mukava käyttää iPadilla uuden tiedoston tekemiseen tyhjästä on iOS-versio Keynotesta. Onhan tietysti Applella ollut aikaa kehittää omaa tuotettaan, joten tätä ei pidä ihmetellä.

Olethan muuten huomannut, että iPhonelle on nyt saatavissa Microsoft Office Mobile? Sitä pääsee käyttämään maksuttomalla kotikäyttäjäversiollakin. Office Mobilella voi katsella Word-, Excel- ja PowerPoint-tiedostoja. Vain Excelillä ja Wordilla voidaan luoda uusia tiedostoja.

Voisivatko iPad-versiot Officesta olla se juttu, joka saisi minut päivittämään 365-ympäristöni piirun verran isommaksi? Suoraan sanoen ei. Käytössäni on jo monta hyvää sovellusta, joilla pystyn kirjoittamaan tekstiä, jonka sitten siirrän muokattavaksi monipuolisempaan sovellukseen, joko Wordiin tai yhä useammin myös Scriveneriin. Samoin diaesitysten tekemiseen on olemassa paljon kivoja iPad-ohjelmia, joilla esityksen voi myös näyttää, joten PowerPointin iOS-versiollakana ei ole merkitystä. Se on sitten taas eri juttu, että olen muista syistä ryhtynyt harkitsemaan 365-ympäristön päivitystä isompaan - tästä erikseen joskus myöhemmin.