Teknologia-avusteinen huonotapaisuus vs. luomujunttius

Digitaalisten laitteiden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin muutoksiin on alettu kiinnittää huomiota sellaisissa maissa, joissa urbaanin arkipäivän kohteliaalla käytöksellä on erilaiset perinteet kuin meillä, kertoo Antti Isokangas MikroPC-verkkolehden artikkelissa.

En suoraan sanoen tiedä pitäisikö olla huolissaan nimenomaan laitteiden vaikutuksesta käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen. Ehkä pitäisikin miettiä onko tietyt perusasiat yksinkertaisesti unohdettu. Teknologia-avusteinen huonotapaisuus saa tällä hetkellä huomiota enemmänkin kuin on aiheellista. Kun ollaan tökeröitä jokin laite kädessä, nousee meteli ja aiheesta käytävässä niin sanotussa keskustelussa muutama rutiseva luddiitti ja pieni teknologiauskovaisten äärilaitaa edustava joukkio halveksivat toisiaan ääneen. Muut eivät uskalla sanoa mitään, koska pelkäväät tulevansa luokitelluksi jompaan kumpaan ryhmään – mielipiteenhän on pakko olla joko tai.

Tunnustan itsekin paasanneeni ubiikkietiketistä ja ärsyttäähän se, jos yhteisellä lounaalla kaikki keskittyvät omiin näyttöihinsä. Ainakin yhdessä tilanteessa antaisin kuitenkin kännykän tai tabletin hipelöimisen anteeksi ja suorastaan ymmärtäisin.  On nimittäin tietty ihmistyyppi, jonka keskivertoedustajan voisimme tässä nimetä vaikkapa Inkeri Itsekeskeiseksi. Inkeri on äärimmäisen taitava pitämään itsensä keskiössä. Mitään muuta puheenaihetta ei tällaisen ihmisen kanssa voi olla kuin hän ja hänen elämänsä. Toinen on aina statisti, yleisö. Kun tapaat Inkeri Itsekeskeisen, tarinaa riittää loputtomiin hänen työstään, opinnoistaan, hänen uudesta asunnostaan, uusista vaatteista, lapsista, jotka opiskelevat kahta tutkintoa ja jotka kohta saavat oman talk shown, tehdyistä ja tulevista matkoista, kotiin tehdyistä hankinnoista. Ja jos omasta perheestä tai omaisuuden kartuttamisesta ei jutunjuurta riitä, aina voi käynnistää monologin  oman työpaikan ongelmista - Inkeri Itsekeskeinenhän edustaa lajityyppiä, jonka työpaikalla  kaikki muut ovat idiootteja paitsi hän itse.

Kun keskustelukumppani yrittää vaihtaa puheenaihetta, Inkeri sanoo ynseästi yhymph ja jatkaa tarinaansa. Yhymph onkin lähestulkoon ainoa havaittava merkki siitä, että Inkeri Itsekeskeinen kykenee vuorovaikutukseen.

Kysymys: Jos olisin tällaisen Inkeri Itsekkään seurassa ja kaivaisin kännykän kurkistellakseni Twitterin kuulumisia, kumpi meistä olisi pahempi juntti? Perinteisten näkemysten mukaan minä syyllistyisin sosiaalisista rikoksista kauheimpaan, mutta en suoraan sanoen ymmärrä, miksi teknologiaavusteisella huonotapaisuudella on suurempi syntikerroin kuin luomujunttiudella. En nimittäin jaksa uskoa, että monikaan fiksu tyhmenee saadessaan laitteen käteensä tai että mölhiö oppii tavoille sillä, että laite otetaan häneltä pois.

Joko olet löytänyt nämä toiminnot Googe Drivesta?

Google Drive tahtoo päivittyä hiljaa itsekseen kaiken ohessa. Päivitys- ja versionumerokohkauksen sijaan saadaan ehkä kohtelias sähköposti, jossa kerrotaan, että vanhat ominaisuudet voi toki pitää käytössä, ainakin nyt toistaiseksi. Ellet ole pitkään aikaan tarkoituksella etsinyt uusia ominaisuuksia työympäristöstäsi, kokeile vaikka näitä:

Drive-työtilan oikeaan yläkulmaan on ilmestynyt i-kirjaimella merkitty Tiedot ja toiminta -kuvake. Se avaa ruudun, josta näet mitä olet puuhannut Drivessa tai aktiivisessa kansiossa. Ellet esimerkiksi ole löytänyt etsimääsi tiedostoa, klikkaa kuvaketta ja voit tarkistaa tuliko se kenties poistettua kun viimeksi teit suursiivousta Drivessasi. Poistetun kohteen voit pelastaa roskakorista ellet ole ehtinyt tyhjentää roskistasi tai ellei tiedoston poistamisesta ole ehtinyt kulua enempää kuin 30 päivää. Tiedot ja toiminta -kuvake näyttää myös jaetun kansion tapahtumat: Kuka muokkasi ja poisti, mitä ja milloin.



Gmailissa uuden viesti-ikkunan alareunaan ilmestyy Driven kuvake kun klikkaat Liitä tiedostoja -klemmaria. Kuvake on tarkoitettu Drivessa olevan asiakirjan liittämiseen Gmail-viestiin. Sinun ei tarvitse kuitenkaan latailla tiedostoja eikä vastaanottajan erikseen tallennella niitä, koska liitteen sijaan luodaan linkki Drivessa olevaan asiakirjaan. Eri asia on sitten se, tietääkö vastaanottaja miten toimitaan kun tällainen linkki saadaan - osaamisen todellisuudessa käväistään toisinaan inhorealismin puolella.

Sitten muutama hyödyllinen näppäinkomento sellaisten ystävälle:

Nuoli ylös ja nuoli alas -näppäimillä voit ensinnäkin  liikkua tiedosto-/kansioluettelossa ja valita kohteita.
Shift + nuolinäppäimet on yhdistelmä, jolla voit valita useita peräkkäisiä kohteita.

S    Valittuna oleva tiedosto/kansio merkitään tähdellä/otetaan tähti pois.
X   Valittuna oleva tiedosto/kansio merkitään valituksi/otetaan valintamerkki pois.
. (piste)   Valittuna olevan kohteen jakaminen.
Shift + T   Uusi tekstidokumentti.
Shift + P   Uusi esitys.
Shift + S   Uusi laskentataulukko.
Shift + D   Uusi piirros.
Shift + F   Uusi kansio.

Pitääkö sähköpostissa tervehtiä?

Viime viikolla yhteisöpalveluissa jaettiin kuvaa viestistä, jossa naapureidensa hyvänpäiväntoivotuksiin suivaantunut kerrostaloasukki kertoi kokevansa tervehtimisen tungettelevana ja pyysi saada olla rauhassa. Itse olen sitä mieltä, että naapurille nyt ainakin päivää sanotaan, mutta paljon näkyi kommentteja, joissa tästä asiasta oltiin toista mieltä. Ehkä en kuitenkaan tämän jälkeen hämmästy kun minulta tiedustellaan, että pitääkö sähköpostiviestiin kirjoittaa alkutervehdys – tätä on nimittäin kysytty useammin kuin kerran. Jos naapurin tervehtiminen ei ole itsestään selvää, asia muuttuu monimutkaisemmaksi kun siirrytään virtuaalisiin tiloihin.

Minun mielestäni sähköpostiviestiin pitää kirjoittaa alkutervehdys paitsi jos on väsäämässä suoramarkkinointiviestiä – mikään ei ole lipevämpää kuin mainos, joka alkaa sanoilla ”hei Outi”. Alkutervehdyksen pakollisuuden perustelen sillä, että kyseessä on vuorovaikutustilanne – ihminenhän kirjoittaa toiselle ihmiselle. Sähköposti muistuttaa vuorovaikutuksen välineenä verkkofoorumia siinä, että ilmeet ja eleet puuttuvat. Vaikka monet sähköpostitse viestivät ovat tavanneet toisensa fyysisesti, kaikki keinot, joita voidaan käyttää positiivisen ilmapiirin luomiseen ja ylläpitämiseen kannattaa hyödyntää.  Miksi muuten kukaan ei koskaan kysy, että onko viestin allekirjoitus pakollinen? Näkyyhän Saapuneet-kansion viestiriviltä  keneltä meili on tullut.

Alkutervehdys on minusta sama asia kuin moikkaaminen työpaikan käytävällä. Vaikka lyhyys ja ytimekkyys on hyvän sähköpostiviestinnän eräs kriteeri, se voi mennä liiallisuuksiin. Jos olet aamuäreyksissäsi avannut virtuaalissosiaalisesti rajoittuneen kanssaeläjän naputteleman rykäisyn, jossa on kaksi vajaata lausetta ja niissäkin kirjoitusvirheitä, ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Lyhyen tervehdyksen kirjoittamisen ei pitäisi olla ylivoimaista edes mobiililaitteen käyttäjälle, koska nykyisin ollaan epämuodollisia ja yleisin tervehdyssana lienee “hei”. Vaivannäkö on vähäinen verrattuna siihen, miten ratkaisevasti alkutervehdys voi vaikuttaa vastaanottajan tunnetiloihin ja sitä kautta kanssakäymisen laatuun. Alkutervehdyksen poisjättämistä on perusteltu mm. sillä, että se olisi vanhanaikainen. Voiko toisen ihmisen huomioiva peruskohteliaisuus olla vanhanaikaista?

Toki järkeä pitää käyttää. Jos saman ihmisen kanssa pallotellaan useita viestejä päivän mittaan, on tarpeetonta tervehtiä joka kerralla. Tässähän sähköpostikeskustelu alkaa muistuttaa pikaviestinkeskustelua. Tulee tosin mieleen kysyä, että olisiko osoitus siitä terveestä järjestä kun siirtyisi vilkkaana polveilevan keskustelun kanssa johonkin toiseen välineeseen. Meillä kun on vaihtoehtoja, joista valita tilanteen ja asian vaatiman käsittelytavan mukaan: On Skypet, Lyncit, Hangoutit ja ties mitä muuta työpöydänjakomahdollisuuksineen. Valitamme aina, miten työpäivästä suuri osa kuluu tuskastuttavaan turaamiseen, ja silti nöyrästi suostumme pitämään pienintä yhteistä osaamisnimittäjää perusteena sille, miten toimitaan.

Työskentely ja vuorovaikutus online/offline-rajapinnassa vaatii monenlaista luku- ja kirjoitustaitoa. Miten esimerkiksi toimitaan silloin kun vaihdetaan sähköposti vaikkapa siihen pikaviestimeen? Itse luultavasti moikkaisin työkaveria päivän ensimmäisessä pikaviestissä ellen olisi fyysisesti tavannut häntä aiemmin päivän aikana. Verkossa olevalle ryhmätyösivulle tuskin kirjoittaisin tervehdystä yhtä vähän kuin vuorokauden vaihduttua hihkuisin Facebookissa hyviä huomenia jatkaessani edellisenä päivänä alkanutta keskustelua – näistäkin tietysti joku olisi toista mieltä.