Juttelin hauskassa seurassa Facebookista ei-niin-mahdottoman-vakavahenkisesti. Naama queenin ja virtuaalihännystelijän tunsivat kaikki. Samaten läyhyttäjät tiedettiin. Opin myös kaksi hykerryttävää uutta termiä: Facebook-harakka ja Facebook-salarakas, jotka sopinevat soveltuvin osin kuvaamaan käytöksiä myös muissa verkkoyhteisöissä.
Facebook-harakka on kaveri, josta ei näy minkäänlaista elonmerkkiä pitkiin aikoihin. Kuvittelet jo, että hän on koomassa, kuollut tai sulkenut FB-tilinsä. Sitten satut kirjoittamaan tai linkittämään jotakin, joka liittyy kyseisen kaverin yritystoimintaan tai johonkin hänen ajamaansa tärkeään asiaan. Viuh, ja Facebook-harakka on paikalla kertomassa miten hän tietää aiheesta kaiken tai hänen yrityksensä myy jotakin juuri tähän tarkoitukseen. Kävi ilmi, että tästä samasta käytöksestä on olemassa nimitys somehyeena, mutta kaikkien paikallaolijoiden mielestä harakka oli osuvampi.
Facebook-salarakas on kuvailtava esimerkin avulla. Seuraavassa osapuolten nimet ja muut detaljit on muutettu, koska nimitys perustuu kaverini omiin kokemuksiin (sain luvan kirjoittaa tästä mikäli huolehdin siitä, ettei tarinan osapuolia tunnisteta):
Pekka (vastaa tässä kaveriani) on taitava puuseppä, joka myös bloggaa ja julkaisee kuvia omista töistään Pinterestissä. Matti on moniosaajan maineessa ja kaikki hämmästelevät miten hän tietää niin paljon ihan kaikesta. Matti ryhtyy remontoimaan vanhan talon kuistia ja sormi menee suuhun. Matti muistaa kaverinsa Pekan ja kysyy Facebookissa neuvoa. Pekkahan auttaa, koska hän on sellainen. Matti kysyy toisen kerran, ja Pekka auttaa, koska hän on sellainen. Kun Matin avunpyynnöt alkavat olla lähes päivittäisiä, Pekkaa alkaa harmittaa. Hän on huomannut, että Matti ei ole ikinä linkittänyt yhtäkään hänen blogikirjoitustaan eikä koskaan kiittänyt avusta julkisesti, vaikka hän kyllä muuten jaksaa läyhyttää ja hännystellä. Pekka tokaisee vaimolleen: “Olen tuolle Matille sellainen Facebook-salarakas. Apu kyllä kelpaa, mutta kun tulee mainintojen aika, Matti ei ilmeisesti kehtaa myöntää, että on tarvinnut apua näin arkipäiväisissä asioissa.”
Nauroimme niin, että meinasimme tuolilta tippua. Sitten totesimme, että tällaisiahan me ihmiset olemme, mutta verkkopalveluissa pikkumainen itserakkaus ja ajattelemattomuus jostakin syystä korostuu.
Onko kukaan törmännyt käytösoppaaseen, jossa olisi jo oma osionsa nettikäyttäytymiselle? Mainitseeko Kaarina Suonperä luennoidessaan sosiaalisen median?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä, nimimerkillä ja anonyyminä. Tarkistan kuitenkin kaikki kommentit ennen julkaisemista, koska haluan blogini lukijoiden näkevän vain blogin aihepiiriin liittyvää tekstiä eikä mainoksia tai alatyyliä ja raivoamista.
Perusteltu asiallinen kritiikki on ilman muuta sallittua. Arvostan sitä eniten kun kirjoitat omalla nimelläsi, koska minäkin kirjoitan täällä omalla nimelläni.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.