No nyt tätä raporttia ITK-päiviltä. Tänäkin vuonna sain irrotettua vain yhden päivän tapahtumaa varten, ohjelmasta päätellen olisin siellä toisenkin päivän saanut kulumaan. ITK-päivien ei pitäisi suoranaisesti olla minun juttuni, mutta viime vuoden tapaan lähdin sieltä taas pois pää täynnä ajatuksia ja ideoita.
Etukäteen laadittu Oma ohjelma meni osittain uusiksi. Heti aamulla jumituin rautatieaseman bussipysäkille jokusen muun kanssa ja missasin ensimmäisen puheenvuoron. Ei se mitään, suunnitelmat ovat sitä varten että niitä korjataan lennossa. Kävin mm. kuuntelemassa kokemuksia pelillisyydestä, joka on muuten elämäni ensimmäisen MOOC-kurssin aihe. Ehdottomasti kiinnostavin osuus oli Tulevaisuus pelissä, jossa Teemu Leinonen ja Teemu Arina visioivat maailmaa, jota kohti olemme menossa tai jossa jo jotkut osittain elävät. Teemu Arinan osuus käsitteli ns. quantified self -käsitettä eli itsen ja omien tekemisten mittaamista. Samalla hän kertoi omista kokemuksistaan ja niissä tuli esille ravinto lääkkeenä -ajattelu sekä ravinnon vaikutus jaksamiseen ja vireystilaan – nämä kiinnostavat minua, vaikkakin käytännön toteutuksessa on vielä paljon kauneusvirheitä mm. Fazerin punaisen ja salmiakin muodossa. Teemun esityksessä oli paljon muitakin hyviä pointteja, kiinnostuneille linkki: http://www.slideshare.net/infe/tulevaisuus-peliss-18729479
Minulla on pyyhitty usein pöytää (noin kuvainnollisesti tietenkin) kun puhun digitaalisten kalentereiden ja muistikirjojen eduista. Voi rakkaat mussukat, paperikalenteri vs. jaettu digitaalinen on niitä pienimpiä muutoksia sen rinnalla, mitä meillä on lähellä ihan nurkan takana. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Cristina Andersonin ja Jari Kaivo-Ojan kirjan Bohobusiness kevyenä johdatuksena siihen mitä on meneillään. Kirjan ostamisen luulisi onnistuvan verkkokirjakaupasta ja ainahan on kirjasto (ks. myös viimeinen kappale).
ITK-päivillä tavataan tietenkin myös ihmisiä. Somesukulaisista tapasin ensimmäisen kerran kasvokkain Pauliina Mäkelän sekä Ilona Laakkosen, lisäksi törmäilin koko joukkoon ennestään tuttuja.
Kirjabusineksen kriisistä liikkuu huhuja. Ei siltä vaikuta, sillä muilla myyntikojuilla sai hätistellä innokkaita kauppiaita kauemmaksi, mutta Talentumilla näyttää menevän niin hyvin, että esittelypisteessä ei tarvitse myydä. Menin nimittäin paikalle ja tervehdin asiaankuuluvasti osastolla seisovaa herrasmiestä. Löysin kiinnostavan teoksen ja koska paikalla ollut mies ei tehnyt elettäkään kertoakseen, että hei, täältä voisi myös ostaa tai tilata, otin iLuurillani kuvan kirjan kannesta saadakseni tiedot muistiin. Kieltämättä kummastelin, että onko tosiaan tultu vain tuomaan kirjat näytille, sillä yleensä tämän tapaisissa tilaisuuksissa myydään hanakasti. Paikalle tuli toinen herrasmies. Tervehdin häntäkin ja totesin ottavani kuvan, jotta muistaisin mistä kirjasta on kyse. Mies tuuppasi käteeni kirjaluettelon. Siinä vaiheessa huomasin seinällä lapun, jossa oli maininta tarjouksesta. Olin kai päivän tiiviistä ohjelmasta jo väsynyt tai mikä lie syynä, mutta minua alkoi kyrsiä niin paljon, etten välittänyt ryhtyä kyselemään, että voisinkohan ostaa tuon kirjan tai että mitä mainittu tarjous pitäisi sisällään. Myyminen on myyntiedustajan tehtävä, ei kukaan minunkaan hihassani roiku kerjäämässä, että myisit nyt hyvä ihminen yhden koulutuspäivän. Tulin siis kotiin ilman kirjaa, mutta samainen teos on nyt varattu kirjastosta! Toivottavasti kirjailijan tiedot ovat Sanasto ry:n rekisterissä niin hän saa edes kirjastokorvauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti