Kevyet vaihtoehdot Evernotelle

Viime viikolla julkistettu Google Keep -muistikirjasovellus on jo ehditty nimetä Evernoten kilpailijaksi, mutta nimitys on liioittelua. Paljon pitäisi tapahtua ennenkuin Keep ja Evernote kisaavat edes samassa sarjassa. Sen sijaan jos haetaan Evernotelle kevyempää ja yksinkertaisempaa korvaajaa, Keepistä saattaa tulla varteenotettava vaihtoehto.

Google Keep-verkkoversiota pääsee kokeilemaan osoitteessa https://drive.google.com/keep/ ja Android-puhelimen (käyttöjärjestelmä 4.0 tai uudempi) omistaja voi ladata myös mobiilisovelluksen. Katsomieni videoiden perusteella puhelinversio on monipuolisempi ja ulkoasultaan jännittävämpi kuin selainversio. Itse pääsen käyttämään vain viimeksi mainittua, joka on hyvin yksinkertainen. Muistiinpanoon voi ladata kuvan, luoda tehtäväluettelon, muuttaa muistiinpanon yläreunan värin ja arkistoida vanhat muistiinpanot – näilläkin ominaisuuksilla pärjää kyllä, jos käyttö on pienimuotoista. Google Keepin sanotaan olevan integroitu Google Driveen, mutta ainakaan toistaiseksi en ole huomannut mitään tähän viittaavaa. Ilmeisesti  ominaisuuksia tipahtelee käyttäjille vähän kerrallaan.

Annetaan kuitenkin aikaa ja odotetaan miten kehitystyö etenee. Minun kannaltani seuraava merkittävä etappi on tietenkin Keepin ilmestyminen oman puhelinmallini sovellusvalikoimaan. On joka tapauksessa erinomainen asia, että näitä kevyempiä muistikirjasovelluksia ilmaantuu, sillä moni pitää Evernotea liian monimutkaisena.

Tähän saakka olen suositellut Evernotea kevyempää työkalua etsiville iOS-käyttäjille Simplenote-nimistä sovellusta. Maksuton käyttäjätili pakottaa katselemaan mainoksia, mutta halutessaan niistä pääsee eroon muuttamalla tilinsä Premium-tiliksi parin dollarin kuukausimaksulla. Premium-version mukana saa myös lisäominaisuuksia kuten esimerkiksi synkronoinnin Dropboxiin, ja laajemman varmuuskopiointiturvan.

Myös Simplenotessa muistiinpanoon voidaan liittää tunnisteita, mutta Evernoten muistikirjoja vastaavia kansioita ei ole. Sovelluksessa on toiminto, joka sallii tärkeän muistiinpanon ”kiinnittämisen” (Pinned to Top), tällainen näytetään listassa ylimmäisenä. Evernotessahan sama saatiin aikaan käyttämällä tunnisteita, joiden ensimmäinen merkki on erikoismerkki. Synkronointi mobiilisovelluksen ja selainversion välillä tapahtuu heti. Simplenoten mukava puoli on myös versiohistoria.

Simplenoten ratkaisu muistiinpanojen jakamiseksi on näppärä: Käytä muistiinpanon tunnisteena sen henkilön sähköpostiosoitetta, jonka haluat pääsevän muokkaamaan tekemääsi muistiinpanoa. Lähetä muistiinpano kaverillesi sähköpostilla ja hän pääsee lisäämään tekstiä muistiinpanoon riippumatta siitä onko hänellä Simplenote-tiliä vai ei.

Sähköiset muistikirjat kiinnostavat yhä useampia, eikä mikään ihme, sillä suuri osa käsittelemästämme tiedostakin on digitaalista. Tallennamme joko linkkejä tai teemme muistiinpanoja, joita käytämme edelleen sähköisesti muokattavissa ja jaeltavissa dokumenteissa. On aika järkeenkäypää, että tieto tallennetaan siinä formaatissa, jossa sen jatkokäsittely ja käyttö ovat vaivattominta.

Muistikirjavaihtoehdoista meillä ei pulaa ole. Jos parhaillaan etsit itsellesi sopivaa muistikirjaa, vilkaise minkä vaikutuksen sinuun tekevät mm. Springpad tai Pocket, jotka eivät tosin ole enää kevyimmästä päästä. Ja sille, joka tekee töitä Microsoft SkyDrivea hyödyntävässä tiimissä, suosittelen tietenkin OneNotea.

Tästäkin blogista löydät useita postauksia tunnisteilla Evernote ja Onenote.

Ei kaupallisia etuja odotettavissa

Talouselämän verkkosivulla Ilkka Korkiakoski ihmettelee:

Mistä johtuu, että Suomessa teknologian ja digitaalisen murroksen vaikutuksista älykkyyteen, tunteisiin ja ihmissuhteisiin käydään niin vähän keskustelua?

Tämä on hyvä kysymys, mutta valitettavasti sitä on mahdoton käsitellä. Keskustelunaloitukset päätyvät aina samaan: Elämme murrosta ja voi voi kun kysymyksen esittäjä ei ymmärrä sitä. No tottakai  elämme murrosta. Tämä voi mennä ohi vain jos 20 vuotta sitten meni kellariin ja järjesti elintarvikehuollon sinne. Murroksen ei kuitenkaan pitäisi estää keskustelua murroksen jälkeisistä suunnista tai vaihtoehdoista jo sen aikana.

Älykkyys ja tunne-elämä ilmentävät itseään mm. arkisessa kanssakäymisessä ja käytöstavoissa, jotka kieltämättä näyttävät hakevan uusia muotoja. Esimerkiksi narsistinen elämöinti on jo niin vakiota, että karsin tätä nykyä automaattisesti pois 75 % kaikesta somessa näkemästäni hehkutuksesta.

Olen myös hitaasti oppimassa, että vastaus nettitutulle annettuun pyyntöön ei tarkoita yhtään mitään. Jos se, jolle myöntävän vastauksen annoit palaa asiaan ja muistuttaa siitä, muistutusviestiin ei tarvitse edes vastata. Tässä minulla on vielä paljon sisäistämistä. Innostuksissani usein lupaan tehdä asioita, mutta tottakai ilmais- ja maybe-hankkeet perutaan eurohommien, perhesyiden tai oman terveyden niin vaatiessa. Vanhanaikaisuuttani olen kuitenkin lähettänyt aina viestin. “Hei NN, nyt on tilanne päässyt karkaamaan käsistä ja...” Olen ajatellut, että jään taatusti toisen osapuolen mieleen huuhaatuulihattuna, joka lupailee sinne tänne, mutta olen silti halunnut osoittaa, että “muistan sinut, lupasin sinulle ja pyydän anteeksi etten pysty toteuttamaan lupaustani”. Ymmärrän, että tällainen on vanhoilta ajoilta peräisin olevaa aikansa elänyttä vuorovaikutusta ja yritän parantaa tapani.

Ehkä digitalisoituminen yksin ei ole syynä siihen, että tunneälyn normitaso on se sama, jonka voisi löytää esimerkiksi laakamadon kaltaiselta eliölajilta. Taloudelliseseti järkevä ajattelu ilmeisesti edellyttää, että osaisi nopeasti jakaa ihmiset tuottaviin ja ei-tuottaviin ja mikä tärkeintä: pystyisi täysin ohittamaan jälkimmäiset. Hiljattain sain sähköpostiviestin, jossa minulta kysyttiin neuvoa aika vanhan Office-ohjelmaversion toimivuudesta rinnakkain uusimman kanssa. En pystynyt antamaan vastausta. Tässä yrityksessä on tasan yksi työntekijä eikä minulla ole resursseja testailla kaikkia käytössä olevia ohjelmaversioita yhdessä ja asennettuna erilaisiin käyttöjärjestelmiin. Ja yleensäkään kirjojen kirjoittaminen ei ole mikään velvoite ylläpitää maksutonta tukipalvelua. Vuosia sitten pidin periaatteena ainakin yrittää ehtiä vastailemaan muillekin kuin koulutuksiin osallistuneille, mutta kun jotkut ottivat sen kutsuna ryhtyä kaatamaan niskaani joka ikistä kadonneen välilehden arvoitusta, ryhdyin antamaan tasapuolisesti kaikille kohteliaan, mutta kieltävän vastauksen. Se taho, jolta esimerkiksi Office-ohjelmatukea kannattaa ensimmäiseksi hakea on itsestään selvästi tuotteen maahantuonnista vastaava yritys, heillä on erikseen ihmiset tällaista asiaa hoitamassa. Siispä tässäkin tapauksessa ohjasin kysyjän Microsoftin tukeen ja annoin myös pikaisen arvioni yhteensopivuuksista yleensä, koska se ei nyt vaatinut mitään testauksia.

Kysyjä kiitteli minua ja kirjoitti mm. näin:

Olin jo ehtinyt tottua siihen, ettei näistä nettiosoitteista juuri kukaan vastaa. Varsinkaan sellainen, jolla ei ole kaupallisia etuja odotettavissa.

Tällaisiako me yrittäjät olemme? Tilanteesta kertoo paljon se, että jo pelkkä muille lähteille ohjaava vastaus antoi aiheen kiittää. Ei siihen paljon aikaa mennyt. Eikä myöskään mene siihen, jos kerron kannattaako ongelmaan edes etsiä ratkaisuja – aina ei nimittäin kannata. Vastaan vaikka kysyjän tiedoista jo näkisi, ettei tuolta suunnalta tarjouspyyntöä ikinä tule. Nyt mietin, että voisinko käyttää aikani tehokkaammin jättämällä kokonaan vastaamatta yksityishenkilöiden viesteihin kun niitä kaupallisia etuja ei ole tiedossa. Ja pitäisikö minun käyttää aikani tehokkaammin, jos sen hinta olisi se, että peiliin katsoessani näkisin vielä sivistymättömämmän tolvanan kuin nyt.

Mutta olen kehitysoptimisti. Uskon kykyyni muuttua. Loppupuheenvuoron annan Ilkka Korkiakoskelle (jonka kirjoitus kannattaa käydä lukemassa kokonaan):

En voi välttää johtopäätöstä, että käsityksemme tarvittavasta älystä, tunteista ja ihmissuhteiden luonteesta tulee muuttumaan. Ihmisen evoluutio osoittaa, että pystymme sopeutumaan muutokseen. Niin varmasti tähänkin.

Joko se syöte nyt on historiaa?

Facebookin ja Twitterin uudistuksista en juurikaan jaksa kohkata. Ne tulevat ja niihin totutaan. Sen sijaan Googlen tämänhetkiset hankkeet tuottavat suoranaista muutoksen tuskaa. Kätevä iGoogle-sivu on jäämässä pois loppuvuodesta ja viime viikolla järkytyin huomatessani aikeet nitistää Google Reader.

Perjantaina lukemassani artikkelissa Has Google Killed RSS arvellaan, että eräs syy tipauttaa Reader valikoimista olisi yksinkertaisesti olemattomat mainostulot. Readerilla ei tienaa.

Entä kun Googlen vahva tuki RSS-syötteelle päättyy, lakkaavatko ihmiset käyttämästä sitä?
Jo pitkään olen kuullut sanottavan, että RSS on aikansa elänyt ja sen tehtäviä hoitavat nyt Twitter, Facebook sekä muut vastaavat palvelut. Syötteen idea on ollut siinä, että tieto uudesta sisällöstä kulkeutuu automaattisesti siitä kiinnostuneille ja tästähän Google Reader on huolehtinut erinomaisesti. Hoitavatko muut palvelut asian todellakin yhtä hyvin?

Edellä mainitsemassani artikkelissa todetaan, että syötteitä ja syötteenlukijaa hyödyntävät ne, joilla ei ole varaa olla tekemättä niin. Olen tästä samaa mieltä. Joillekin voi sopia ajelehtiminen joukon perässä ja itsepä tämän kukin parhaiten tietää. Kieltämättä tiedonhaku on nyt suureksi osaksi sosiaalista, mutta minä en uskaltaisi jättää uutisten saantia yksinomaan verkoston varaan. Hallinnoitu harkiten koottu syötekokoelma pitää huolen siitä, että tärkeäksi katsomani perustieto ei karkaa, muut palvelut höystävät tietovirran sitten sopivalla annoksella serendipiditeettiä (ks. esimerkiksi kommentit tämän blogipostauksen lopusta). Erillinen syötteenlukija on minusta tarpeeton vasta siinä vaiheessa kun saamme sovelluksen, joka suodattaa tehokkaasti valitsemistani palveluista tulevaa uutisvirtaa ja kokoaa sen yhteen paikkaan juuri sellaisilla ehdoilla kuin kulloinkin haluan - kuulostaa vähän syötteenlukijalta, eikö vaan?

Mitä iGooglen ja Readerin tilalle?

Olen hakenut pitkään korvaajaa tai korvaavaa ratkaisua iGooglelle, joka on ollut tiedonhakuni perussivu. Facebook-ryhmään Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa jättämäni kysymys johdatti minut Symbaloo-nimisen sovelluksen jäljille. Anne Rongas kertoo siitä Opeblogissa. Tämä voisi olla se jokin, ellen sitten jaa iGooglen toimintoja uudella tavalla eri paikkoihin, kuten esimerkiksi selaimen Sovellukset-sivulle, Evernoteen ja syötteenlukijaan (!). Readerin tilalle tällä hetkellä vahvin ehdokas on Feedly, koska olen tottunut sen käyttöliittymään jo iPadissa. Otinkin Feedlyn jo koekäyttöön Chrome-laajennuksena. Muitakin mahdollisuuksia on ja varmasti lisää tulee vielä, joten tilannetta kannattaa seurailla rauhassa. Google Reader jättää tyhjiön, jota useat tahot pyrkivät omalta osaltaan täyttämään. Mm. Digg suunnittelee jotakin, ja useita hyviä jo olemassa olevia syötteenlukijiota esitellään mm. täällä.

Missään nimessä en pidä syötettä aikansa eläneenä. Sitä hyödyntävät ne, jotka tietävät mihin haluavat huomiotaan ja vähiä aikaresurssejaan suunnata. Ilman syötettä netissä päätyy tiedolliseksi ajopuuksi.

Voiko Excelissä lajitella tietoja kuukausien nimen mukaan?

Tämän päivän bloggaus tulee klassikko-osastolta: Pidin koulutusta Excel-toiminnoista, jotka auttavat suurten taulukoiden käsittelyssä. Eräällä osallistujalla oli pitkä lista tapahtumia, jotka sijoittuivat saman vuoden eri kuukausille. Aineisto oli saatu lajiteltuna tapahtumanjärjestäjän nimen mukaan, mutta osallistuja olisi halunnut taulukon, joka on lajiteltu kuukausien nimen mukaan. Excelin valintanauhan painikkeella käyttöönotetusta lajittelutoiminnosta ei ollut apua, sillä se aakkosti kuukausien nimet aloittamalla elokuusta – tällä tavoin lajittelun on perusmuodossaan tarkoitettukin toimivan, joten selvästikin tarvitaan jotakin muuta.

Olet varmaankin huomannut, että Excel osaa kirjoittaa sarjan kuukausien tai viikonpäivien nimistä: Valitse solu, jossa lukee esimerkiksi tammikuu ja vedä solun oikeassa alakulmassa näkyvästä täyttökahvasta!  Tämä toiminto perustuu siihen, että kuukausien ja viikonpäivien nimet on tallennettu valmiiksi Excelin sisälle luetteloksi.

Kun tiedot halutaan lajitella kuukausien nimen tai viikonpäivien mukaiseen järjestykseen, lajittelu on käynnistettävä Lajitteleminen-valintaikkunasta (Sort), jonka saat auki Aloitus-välilehdellä olevan Lajittele ja suodata -painikkeen valikkokomennolla Mukautettu lajittelu.  Järjestä-luettelon (Order) vaihtoehto Mukautettu luettelo (Custom List) avaa Omat luettelot -valintaikkunan, josta voit valita kuukausien nimet sisältävän luettelon lajittelun perustaksi.

Ja tiesithän, että voit luoda erilaisista tekstimuotoisista tietosarjoista omia luetteloita, tallentaa ne Excelin mukautettujen luetteloiden joukkoon ja käyttää niitäkin lajittelun apuna? Tämän teet Asetukset-valintaikkunan Lisäasetukset-kohdan Muokkaa omia luetteloita -painikkeella aukeavassa valintaikkunassa.

*****
Excel-tarinaa tipahtelee varmasti vielä kevään aikana enemmänkin, sillä aloitin äskettäin Excel 2010 -versiosta kirjoittamani Visual-oppaan päivityksen versioon 2013. Docendon Office-oppaita kirjoittava tiimi on muuten käyttänyt Yammeria yhteisenä työtilanaan! Tykkään kovasti, sillä on mahdottoman selkeää kun tiettyyn projektiin liittyvä materiaali ja keskustelu on selkeästi omassa paikassaan eikä hajallaan sähköpostilaatikossa!

(Ai niin, yllä oleva ohje on Excel-versiosta riippumaton.)

Olen MOOC-opiskelija

Ilmoittauduin kahdelle Courseran kurssille: Gamification ja Surviving Disruptive Technologies.

Coursera on tyypillinen MOOC-koulutusta järjestävä taho. MOOC taas tarkoittaa

 ...tapaa järjestää osallistujamäärältään skaalautuvia mutta opettajaresurssien käytöltään rajattuja, helposti ylläpidettäviä verkkokursseja. MOOCien perusajatuksen mukaisesti kurssille osallistumisen kynnys on hyvin matala, eikä kurssin keskeyttämisestä ole sanktioita. 

Lainaus on peräisin artikkelista Mikä on MOOC, josta saat lisätietoa. Minua tämä opiskelumuoto houkutti sekä kokemuksena ja siksi, että en nyt tähän hätään löytänyt vastaavia sisältöjä suomalaisesta tarjonnasta.

Mistä sitten kiinnostus aiheisiin? Vuosi sitten ITK-päivien jälkeen kirjoitin blogissani näin:

Pelillisyys taas on asia, jonka suhteen taidan olla ns. myöhäisherännäinen. Olin kuvitellut, ettei sillä olisi minulle mitään tarjottavaa, mutta saatan olla väärässä.

Olen tosiaankin ollut väärässä. Disruptiiviset teknologiat taas kiinnostavat siksi, että sekä kouluttajana että kirjoittajana minun on pitänyt, ja pitää edelleen olla valmis muodostamaan suhde alani uusiin ilmiöihin. Esimerkiksi kurssin kuvauksessa sanotaan näin:

7. Books and Publishers:  trying to maintain two business models at once.
8. Education: the industry that moves at a glacial pace faces radical innovation from non-profits to Coursera.

Olen tietenkin udellut muiden kokemuksia Courserasta. Taso kuulemma vaihtelee. Paras saamani neuvo oli mennä mukaan avoimin mielin. Twitter-keskustelussa hiljattain kävi ilmi, että ainakin Gamification on saanut hyvää palautetta.

Jonkun mielestä tällainen opiskelu voi olla ajanhaaskausta, koska tästä ei ropise kelvollisia opintopisteitä. Itse olen sitä mieltä, että kaksi korkeakoulututkintoa jo tehneenä saan ajatella opiskelua vähän laajemmin. Tärkeintä on saada päästä käsiksi uusiin ajatuksiin ja näkökulmiin. Sitäpaitsi kokemuksesta tiedän itseohjautuvuuteni asteen korkeaksi, joten kurssi ei tule ainakaan minun saamattomuuteni vuoksi jäämään kesken.

Jos luet tätä blogia ja satut olemaan mukana jommalla kummalla kurssilla, ota yhteyttä. Perustetaan opintopiiri!

Tekijänoikeudet koskevat blogiakin

Verkkotekstejä kuten esimerkiksi blogia ei voi mitenkään verrata tekijänoikeuksien osalta kirjaan, koska tekstin täysimittaisten tekijänoikeuksien syntymiseen tarvitaan kustantaja tai ainakin bloggauksesta pitäisi saada rahaa.

Suunnilleen tällaisen käsityksen kuulin hiljattain bloggauksesta ja tekijänoikeuksista. Ei hyvänen aika, ei näin! Tekijänoikeuksien syntymiseen riittää, kun joku tekee jotakin, joka täyttää teoksen tunnusmerkit. Aivan sama pyöriikö kuvioissa raha tai välikäsiä. Tekijänoikeuslaki on sekava ja ajantasaistamisen tarpeessa, mutta minulle on ainakin tärkeää, että sellainen laki on olemassa. Sitähän voi toimimattomilta osiltaan korjata.

Blogi ja tekijanoikeudet from Outi Lammi

Molempia omia blogejani koskee cc-lisenssi, joka estää kaupallisen käytön, mutta eihän se nyt sitä tarkoita, etteikö kysyä saisi. Esimerkiksi Tiedon kuvia -blogista on pari kertaa pyydetty kuvaa “lainaksi” ja taisivat molemmat kysyjät olla kaupallisia toimijoita. Ei minulla ollut mitään syytä kieltää kuvien käyttöä. Yleisenä periaatteena minulla on, että myönteiseen vastaukseen vaikuttaa se, miten pyytäjä itse asennoituu auttamiseen, avoimuuteen ja materiaalin jakamiseen.

Ja jos joku huomaa diaesityksessäni ehdottomasti korjausta vaativia kohtia, otan mielelläni tiedon vastaan ja teen korjauksen. On kaikkien bloggaajien etu, että näitä asioita koskevia väärinkäsityksiä oiotaan.

LISÄYS 6.3.
Diaesitys on saanut paljon myönteistä palautetta, ei varmastikaan täydellisyydestä vaan enimmäkseen siitä, että ylipäätään nostin tämän blogien tekijänoikeusasian esille. SlideSharessa diaesitykseni kommenteissa on Tarmo Toikkaselta tärkeitä lisäyksiä ja tarkennuksia. Hän mainitsee käsitteen lähioikeudet, joka mm. suojaa blogien valokuvia – et siis voi käydä napsimasta toisten blogeista kuvia omaasi. Tästähän muotibloggaajat ovat valistaneet ihmisiä, mutta olen nyt alkanut miettiä onko valistus ollut sittenkään riittävää. Melko hurjia juttuja olen nimittäin nyt kuullut blogien kohtelusta. Käyttämästäni MonaLisan kuvasta on myös huomattava, että vaikka tekijänoikeudet lakkaavat olemasta voimassa tekijän kuoleman jälkeen, teoksesta otettu valokuva ei ole automaattisesti vapaata riistaa vaan asia on aina tapauskohtaisesti tarkistettava. Mutta kuten viimeisessä diassa totean, tämä on vain johdanto erittäin laajaan aiheeseen ja antamiini linkkeihin on syytä tutustua kun tarvitsee tietoa.

Tarmo Toikkanen on muuten mies, joka on kirjoittanut Ville Oksasen kanssa teoksen nimeltä Opettajan tekijänoikeusopas.

Katso myös miten Linda Saukko-Rauta avaa oman piirrosbloginsa cc-lisenssiä.

Tekijänoikeudet ovat monimutkainen asia ja jos joku huomauttaa niistä sinulle, asennoidu periaatteessa niin, että olet valmis vuoropuheluun. Ensimmäiseksi ei kannata ryhtyä änkiottona vänkäämään. Ja paljolta säästyy kun reilusti kysyy selvällä suomenkielellä jo etukäteen.