Pyhä paperi, paha digitaalinen

Ensin olivat “värkkien näpelöintiin” turhautuneet setäpoliitikot. Sitten huomasin Scott Berkunin (viisas mies, kirjoittaa hyvää blogia) hiiltyneen Alexandra Samuelille (viisas nainen, kirjoittaa hyvää blogia). Samuel oli nimittäin puolustanut Berkunin mielestä turhan jyrkästi Evernoten kaltaisia työkaluja. Seuraamani sanailu Twitterissä ja blogeissa paljasti, että Samuel oli saanut muutaman muunkin ihmisen suivaantumaan tokaistuaan, miten muistiinpanojen kirjoittaminen paperille on ajanhukkaa.

Kirjoituksessaan The Unfair Stigmatization of Digital Notetaking, Samuel myöntää provosointinsa ja avaa sen taustoja. Häntä närästää tässä aivan sama asia kuin minuakin: Vanha väline eli paperi on normi. Digitaalinen on tunkeilija. On olennaisesti erilaista ja hyväksyttävämpää paheksua taulutietokoneen tai läppärin käyttöä muistiinpanovälineinä kuin olisi paheksua paperimuistiinpanoja esimerkiksi vanhanaikaisina. Paperia suosiva on se perinteisiä arvoja kannattava kunnollinen ja luotettava ihminen. Paperikalenteria käyttävä on helposti lähestyttävä eikä hän uhkaa läsnäolollaan osaamattomien itsetuntoa asettamalla sanattomia vaatimuksia osaamisen kohentamiselle. Digitaalisuus on epäilyttävää. Digitaalisuutta puolustavaa saa vielä internetin 30-vuotisjuhlavuonna 2013 hutkia mielin määrin, mutta pyhää paperia älköön kukaan soimatko.

Kuvitellaanpa, että kokouksen aluksi sanottaisiin: “Eiköhän lopeteta se töhertely ja tehdään muistiinpanot digivälineillä, koska sellainen aineisto on tarvittaessa näppärämpi jakaa.” Tästähän seuraisi kapina: Kun ei saa vapaasti valita muistiinpanovälineitään eikä tehdä töitä sillä tavalla, mikä on itselle luontaista. Kuitenkin vastaavalla tavalla pitäisi saada rajoitaa niitä, joille digivälineiden käyttö on luonteva tapa työskennellä.

If we're outraged at the idea of stigmatizing paper, shouldn't we be at least as outraged by rules like these? (Alexandra Samuel)

Ymmärrän kyllä jotenkin huolen siitä, että nettiin kytketty digiväline houkuttaa pois asiasisällöstä. Tämä on mahdollista, mutta voisiko tuo pako johtua esimerkiksi huonosta kokouskulttuurista. Se, että kokouksen aikana tehdään jotakin muuta kuin kokoustetaan, voi olla signaali siitä, että paikalle on kutsuttu vääriä ihmisiä. On myös mahdollista, että kokouksia on yksinkertaisesti liikaa ja ainoa ajankohta perata sähköpostilaatikkoa on se hetki miitingistä, jolloin asia ei ihan koske osallistujaa itseään. Ja voihan digivälineen käyttäjällä olla huono impulssikontrolli, mutta se ei taas ole välineen vika. Ylimääräisiä on pystytty touhuamaan iät ja ajat, ei siihen älypuhelinta tai täppäriä tarvita. Eduskunnan suuressa iPad-keskustelussa kesällä oli kyse siitä, että äänestäjät valittivat istuntosalissa näkyneistä iPadeista. Millainenhan otos tämä “äänestäjät” mahtoi olla suomalaisista elleivät he ymmärrä, että iPadista voi lukea pdf-muotoista asiakirjaa, joka mahdollisesti liittyy käytävään keskusteluun.

Minulle on muuten aivan sama, miten ihmiset tekevät muistiinpanonsa etenkin jos ne tulevat heidän henkilökohtaiseen käyttöönsä. Odotan kuitenkin vastaavaa sallivuutta itseäni kohtaan. Yrittäkääpä tulla kieltämään mind map -muistiinpanojen tekeminen iPadilla!

Aikuiskouluttajana mietin tietenkin huonon digiosaamisen vaikutuksia ihmisen toimintakykyyn, mutta koska henkilökohtainen vapaus on itselleni arvo, se pitää suoda  muillekin. Jos kokee jämähtämisen olevan osa hyvää elämää niin ei siihen toinen voi väittää vastaan. Olen kuitenkin käytettävissä opastamaan niitä, jotka haluavat kehittää taitojaan.