Näitä seuraan vuonna 2013

Olen jo kahtena vuonna kirjoittanut vuoden vaihtuessa softasuositusten listan, mutta aikansa kutakin. Tämän bloggausvuoden aloitan listaamalla viisi asiaa, joita ainakin tällä hetkellä tuntuu olevan syytä seurata ensi vuonna.

Evernotella on selvästi tavoitteita

Evernote oli kahden edellisvuoden softasuositusten listalla ja jos olisin nyt laatinut vastaavan listan, Evernote löytyisi sieltä edelleen. Evernote for Business,  sovellushankinnat (mm. Penultimate) ja reipas kehitystyö ennustavat mielenkiintoista tulevaa vuotta. (Jos tämä softa on vielä outo, aloita tästä ja lue myös muut Evernote-postaukseni.)

Valtaavatko örkit omenatarhan?

Macin kanssa on toistaiseksi saatu olla aika lailla rauhassa, mutta suuret käyttäjämääräthän kiinnittävät örkkiteollisuuden huomion itseensä. Paljonko Apple-laitteiden suosion pitää kasvaa ennenkuin haittaohjelmauutisista ja tietoturva-aukkovaroituksista tulee arkea samaan tapaan kuin PC-puolella? Käyttöjärjestelmän tietoturvatasoa kehutaan korkeaksi, mutta aukoton se ei ole.

Nähdäänkö yhteisöpalveluiden käyttäjien uusjako?

Facebookin ja sen käyttäjien suhde alkaa muistuttaa väkivaltaista parisuhdetta, jossa nöyryytetty ja rusikoitu osapuoli antaa aina vain anteeksi.  Google+-palvelusta moni (mm. minä) on sanonut, että sehän nuukahti jo julkkareissaan. Ympäristöä on kuitenkin koko ajan kehitetty, ja Facebookin ylimielinen temppuilu kenties saa ovet käymään Google Plussaan päin. Osa panostaa luultavasti LinkedIn-palveluun. Joukkopakoa tuskin nähdään, mutta en hämmästy jos nettikäyttäjien aktiivisuuden painopisteet muuttuvat. Uusina muuttujina ovat vielä Twitter, joka on saanut paljon uusia suomalaisia käyttäjiä sekä Pinterest.  Entä mitä jatkossa merkitsee se, että blogien kuolemasta ei kai kukaan enää vakavissaan puhu, bloggaus on vain monimuotoisempaa kuin alkuvaiheessaan – blogeissa on jo pitkään nähty muutakin kuin pelkkää tekstiä ja yhä useampi bloggaa mobiilisti.

Onko maksuttomuuden aikakausi päättymässä?

Hesari pystytti maksumuurin, Google ei anna enää uusien domainnimien mukana maksuttomia työympäristöjä, toimittajat ryhtyvät julkaisemaan pitkiä artikkeleita, joilla on hinta! Sovelluskaupassa näkyy samanlaisia merkkejä: Yhä useammin free tarkoittaa kasinomainoksia suoltavaa ritilää, jolla voi tallentaa vain yhteen eksoottiseen tiedostomuotoon 3 kertaa kuukaudessa uudenkuun aikana. Kuka jaksaa pelleillä jos parilla kympillä saa vapauden tehdä mitä haluaa.

E-kirjan pelko

E-kirjasta 30–40 euroa, älkää kuulkaa viitsikö! E-kirjojen myynti kasvaa kasvamistaan rapakon takana. Minäkin ostan lähes kaiken ammattikirjallisuuden e-kirjoina iPadiin – onneksi käyttämästäni ammattikirjallisuudesta suurin osa julkaistaan englanniksi, joten ostoksen keskimääräinen hinta on 10–15 euron paikkeilla. Joskus on käynyt mielessä, että suomeksi julkaistavien e-kirjojen hinta pidetään väkisin tasolla, jolla vain harva ostaa niitä ja jonka vuoksi päästään sanomaan, että e-kirjoja ei voi julkaista kilpailukykyisellä hinnalla, koska niin harva ostaa niitä. Se, että Suomen markkinat ovat liian pienet kohtuuhintaiselle suomalaiselle e-kirjallisuudelle on pelonsekaista selitystä. Jos tilanne on tällainen, sille pitää hakea ratkaisu. Emme me voi jäädä miksikään paperikirjojen saarekkeeksi maailmassa, joka digitalisoituu vauhdilla. Ellei järkeviä win-win -ratkaisuja uskalleta hakea ja kokeilla e-kirjan kanssa, ennustan että suurin osa tietokirjailijoista tuottaa omaa digitaalista sisältöä muutaman vuoden kuluttua. Tämä skenaario saattaa kiinnostaa sisällöntuottajia. Tiina Raevaara, joka kirjoitti Suomen Kuvalehteen erinomaisen artikkelin Maksaisitko suomalaisesta työstä, on monessa kohdassa asian ytimessä, eikä vähiten tässä: “Tekijän pitää voida elää työllään.”

*****
Vuoden mittaan, kenties jo huomenna, ilmaantuu varmasti muuta, mutta näin tänään.