Ensinnäkin olen tällä hetkellä kipeä – poden reipasta joulunalusflunssaa. Toiseksikin on töitä, joista osa on kertaikaikkisen pakko saada valmiiksi ennen joulua, joten mihinkään tulipalonsammutustöihin ei ole kapasiteettia. Se mikä vei loputkin auttamishalut oli kysyjän puhetapa, jonka koin alentuvaksi ja vähätteleväksi. Hän toi esille, että
- tyttären isä on professori ja opettaa tilastotiedettä eli hänestä olisi voinut olla apuakin, sillä tehtävä sivuaa kuulemma tilastomatematiikkaa
- hra professori oli kuitenkin todennut, ettei voi auttaa tytärtään, koska pitäisi ensin opetella Excel, mutta Excel on liian lapsellinen ohjelma.
Excel ei ole mikään supertilastotyökalu, mutta ei sitä ole ensisijaisesti sellaiseen käyttöön suunniteltukaan. Se on taulukkolaskentaohjelma, jonka uusimmissa versioissa on paljon hyviä työkaluja isojen datamäärien käsittelyä varten, ja myös jonkin verran tilastotyökaluja. Excel on monien tietotyötä tekevien ihmisten keskeisimpiä työkaluja yrityksissä ja muutenkin aika hottis juuri nyt, ks. Datajournalismi, Excel ja kiksit.
Ei kerta kaikkiaan huvita auttaa ihmisiä, jotka alkavat viimeistään kolmannessa lauseessaan vähätellä asioita, joiden parissa toimin puhumattakaan siitä, kuinka monia muita työtään tekeviä tuollainen asenne väheksyy. Kai minun olisi pitänyt ajatella positiivisesti ja käyttää hyväkseni tilaisuus päästä antamaan valistusta kansalle, joka ennakkoluuloissaan vaeltaa, mutta en nyt jaksanut. Sääli tietysti tytärtä, mutta jahka hän suivaantuu tilanteeseensa riittävästi ryhtyäkseen itse kyselemään apua, hän löytää sitä varmasti.
*****
Tämä tuo mieleen episodin, joka sattui joskus 90-luvulla internetin ollessa uusi ja ihmeellinen: Tuttu kieltenopettaja pyysi minua hakemaan häntä varten netistä, miten eri kielillä sanotaan hyvää joulua. Opettajille oli kuulemma järjestetty koulutustakin nettikäyttöön, mutta mitä sitä nyt sellaiseen hölynpölyyn aikaansa käyttämään. Mitähän hän ajatteli? Jos internet hänen mielestään oli vain hölynpölyä niin olinko minä sitten jotakin alempaa kastia, joka hyvin joutaisi istumaan mokoman parissa. Siltä hän ainakin sai sen kuulostamaan. Jos nolottaa, ettei osaa, tilanne ei korjaannu sillä, että vähättelee sitä, joka osaa. Kun työpaikoillakin muistettaisiin sellainen pieni juttu kuin toinen toistemme arvostaminen niin mitähän tapahtuisi työilmapiirille ja työn tuottavuudelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti