Facebook-käytön minimointitestin loppuraportti

Facebook-käytön minimointiviikko ja myös omien itsensäjohtamistaitojen testaus on saatu päätökseen. Tässä loppuviikon raportti ja johtopäätöksiä.

Keskiviikko 28.11.2012

Aamulla puoli tuntia syötteenlukijan kimpussa. Pari tviittiä suoraan ja muutama ajastuksella loppupäiväksi. Lähetin väliaikaraportin tästä testistä blogiin. Muistiinpanojen tutkimista ja kurinalaista kirjoittamista kello 9–11. Tunnustan, että Facebook houkutteli, mutta voitin kiusauksen ilman, että piti pyytää naapuri sitomaan pakkopaita kiinni.

Noin kello 11 tein lyhyen joogaharjoituksen, kävin Moodlessa, luin sähköpostit ja luin viestit Yammerista. Kävin Facebookissa, vastasin kaverin viestiin ja luin tiistaiseen Pinterestiä koskevaan kysymykseeni tulleet vastaukset. Sainkin nerokkaan vinkin – ilmeisesti tämä on niitä syitä, joiden vuoksi Facebookia kannattaa sietää! Lounaan jälkeen jatkui intensiivinen kirjoittaminen.

Twitter oli auki koko päivän, mutta hälytykset olivat pois päältä. Tweetdeckin sarakkeissa oli päällä pari hashtag-hakua ja tarkistin saaliin iltapäivällä. Facebookissa kävin vastaamassa viesteihin ja yrityssivun kommenttiin. Se siitä. “Pakolliset” työt olisin voinut lopettaa 3 varttia aikaisemmin kuin yleensä, mutta juutuin piirtelemään mindmappeja.

Torstai 29.11.2012

Aamupäivällä palaveri, jonka jälkeen tarkistin kaikki somesivut ja sähköpostin. Puolen päivän aikaan haastattelin Mäkelän Pauliinaa Skypessä kirjaani varten. Tämän jälkeen Facebook oli hetken auki, vastailin viesteihin ja tutkin mihin ryhmiin sitä oikein kuulunkaan, niitä oli aika paljon! Suljin Facebookin jatkaessani koulutuksen valmistelua. Työpäivä loppui ajoissa, koska piti lähteä kirjaston kautta joogatunnille.

Perjantai 30.11.2012

Aamulla uutislinkki yrityssivulle, statuspäivitys, pari kommenttia ja sitten Facebook kiinni. Käytin vähän aikaa mm. muiden bloggaajien saiteilla ja kommentoin, mitä en ole aikoihin tehnyt (ei muka ole ehtinyt).  Osa päivästä menikin koulutushommissa esitysgrafiikan parissa. Päivän aikana vilkaistiin osallistujien kanssa mm. SlideSharea, Preziä ja Pinterestiä. Kiusauksia facebookata oli vähänlaisesti.

Mitä testi todisti

• Facebookiin tulee kieltämättä ajauduttua useammin kuin muihin somepalveluihin ajantappomielessä ja sijaistoimintona, mutta tämä on mahdollista pitää kurissa kunhan asian tiedostaa ja haluaa tehdä sille jotakin.
• Facebook on omanlaisensa ekosysteemi. Sitä mikä siellä on huonoa, ilmeisesti tarvitaan lannoittamaan se hyvä, joka siellä kukoistaa.

Mikä ylipäätään motivoi tähän testiin?

Sen lisäksi, mitä maanantaina kirjoitin vireystilasta ja keskittymisestä, oli pari muutakin syytä:

1) Ihmisten valitus siitä, että Facebook (tai joku muu netissä) on aikasyöppö, kyllästyttää.

Kulunut viikko vahvistaa Saku Tuomisen toteamuksen siitä, miten tietotyössä ja ajanhallinnassa tärkeintä on vastuun ottaminen omista tekemisistään. Ei se ole Facebook, joka saa jumittumaan tietokoneen eteen vaan oma henkinen vetelyys. Eikä se ole “tämä työ”, joka pitää Facebookissa tai jossakin muussa nettipalvelussa tuntikaudet ja saa takapuolen leviämään. Me valitsemme sen istumisen ihan itse jonkin muun edelle.  On tietysti otettava huomioon, että Facebook on yhä useammalle myös työväline – minullakin osittain. Enkä halua arvostella somesivujen kurkkimista “huvin vuoksi”, sillä tällaiset tuokiot ovat joskus osoittautuneet varsinaisiksi löytöretkiksi. Tätä ei kuitenkaan pitäisi käyttää puolustuksena sille, jos ei kerta kaikkiaan pysty kontrolloimaan tekemisiään. Jos Facebook syö aikaasi, get up and fight!

2) Facebook itsessään on kyllästyttänyt minua pitkään.

Halusin astua askeleen etäämmälle nähdäkseni paremmin mistä koko Facebookissa ja virtuaaliyhteisöllisyydessä on kysymys. Olenko niin vapaa toimiija kuin kuvittelen vai ohjaudunko muiden pyrkimysten perässä enemmän kuin haluan myöntää. Tätä pitäisi jokaisen pohtia, vaikka tällaisesta yllytyksestä ei taatusti pidetä – yrittäähän yhä useampi saada elantonsa sillä, että mahdollisimman moni saataisiin huokuteltua jonkun päätelaitteen eteen aukomaan mainoksia ja jakamaan tietoa, jonka pohjalta hänelle voidaan kohdistaa taas uusia mainoksia (minultahan tunnetusti puuttuu itsesuojeluvaisto, joten siinä se nyt tuokin tuli sanottua).

Kakkoskohtaan en osaa antaa viisasta johtopäätöstä, koska se tuotti vain nipun uusia kysymyksiä, sinänsä kiinnostavia. Ehkä tässäkin voi vedota hra Tuomisen kehotukseen ottaa valta itselleen. Tuli myös mieleen pari vuotta sitten tunnemyrskyjä nostattanut teos You’re Not a Gadget, jota haluan vilkaista uudestaan. Jaron Lanier ei välttämättä ole vanha hippi, joka on helppo ohittaa sanomalla miten ukki horisee niistä ajoista, kun netti oli vielä hyvä.

Facebook-käytön minimointitestin väliaikaraportti

Täysissä sielun ja ruumiin voimissa ollaan. Seuraavassa tunnelmia maanantailta ja tiistailta:

Maanantai 26.11.2012

Ensimmäinen testipäivä sujui hyvin. Noin kello 11 kävin julistamassa mäyräkoiraväen joulukuvakisan päättyneeksi. Vilkaisin parin sivullisen verran Facebook-listani sisältöä. Jaoin Brain Pickings -sivun viesteistä löytyneen linkin, joka sanoi kirjoittamisesta kaiken tarpeellisen:

“A writer who waits for ideal conditions under which to work will die without putting a word on paper.“

Iltapäivällä n. kello 16 vein blogipostauksen linkin Facebookiin ja kävin tarkistamassa onko koirankuva jo tullut muokattavaksi. Lopetin päivän työt n. puoli tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti. Olin saanut tehdyksi kaiken mitä olin päivän varalle suunnitellut.

Tein illalla mielenkiintoisen havainnon: Kun venyttelin lenkin jälkeen käsi kurottui kuin itsenäinen elävä olento kohti pöydällä olevaa puhelinta. Tajusin, että Facebookin kurkkiminen on samanlainen paha tapa kuin salmiakin syönti. Sitä tekee jos puhelin on saatavilla samalla tavalla kuin salmiakkia lappaa suuhunsa, jos sitä on näkyvissä. Kysyin itseltäni moniko Facebook-päivitys tai viesti on tähän saakka ollut sellainen, ettei se olisi voinut odottaa seuraavaan päivään. Vastauksen voinee päätellä siitä, että pysyin kuin pysyinkin kaukana puhelimesta.

Tiistai 27.11.2012

Aamulla iGoogleen kirjautuessani jaoin Facebookiin saman kirjoituksen, jonka tviittasin. Puolen päivän aikaan kävin hakemassa mäyräkoiraliiton joulukuvan, rajasin sen sopivaan kokoon ja sijoitin paikoilleen. Kommentoin parin kaverin statuspäivitystä ja suljin Facebookin.

Korviketoimintaa selvästi: Iltapäivällä löysin itseni iPadin ja Amazonin Kindle Cloud -palvelun kautta lataamani e-kirjan kimpusta. Olin vahingossa avannut e-kirjan edellisenä iltana selaimeen ja halusin välttämättä siirtää sen Kindle-appsiin heti paikalla tässä ja nyt! Lukeminen olisi onnistunut sekä online että offline myös selainsivulta. Ilmeisesti väsymys ja turtumus riittävän pitkän työrupeaman jälkeen saa hakemaan vaihtelua muodossa tai toisessa – ellei se ole Facebook, etsitään jotakin värkättävää. Sen perusteella mitä ihmisen aivoista tiedän, parempi olisi syödä vaikka omena. Kirja on joka tapauksessa nyt oikeassa paikassa, joten vaihtelunhaluni tuli kanavoitua hyötykäyttöön.

Facebookissa hetki työt lopetettuani. Linkki yrityssivulle, henkilöprofiiliissa huhuilin kavereilta ideoita Pinterest-yrityssivun käyttöön, pari tykkäystä, kommenttia ja synttärionnittelu kaverille. Lopetin työt n. tunnin aikaisemmin kuin tavallisesti ja olin myös ulkoillut jo aikaisemmin päivällä koirien kanssa. Mitähän minä tällä kaikella ylimääräisellä vapaa-ajalla vielä teenkään!

Facebook-käytön minimointitesti

Ryhdyin koekaniiniksi itselleni. Minimoin Facebook-käyttöni työviikon ajaksi 26. – 30.11. Valitsin tämän viikon siksi, että sain lopultakin raivattua itselleni peräkkäisiä päiviä kirjoittamista varten ja nimenomaan kirjoitusjaksoina Facebook on sekä ystävä että vihollinen. Ystävä siksi, että se korvaa perinteisten työpaikkojen kahvitaukojen juttuseuran, vihollinen siksi, että se viettelee päämäärättömään uutisvirran vilkuiluun heti kun kirjoittaminen jumittaa.

(Kuva: hottabov@stock.XCHNG)

Uskon vahvasti, että voisin selviytyä nykyisistä töistäni vähemmällä tuntimäärällä ja arvelen voivani päästä tähän virtaviivaistamalla sosiaalisen median käyttötapoja entisestään (paljon olen jo tehnytkin tämän asian eteen). Haluan lisäksi selvittää voisiko Facebookin käytön vähentäminen vaikuttaa esimerkiksi keskittymiseen ja yleiseen vireystilaan. Olen monestakin syystä alkanut uskoa tähän mahdollisuuteen. Minua myös häiritsee kun huomaan yhä useammin pohtivani, että "mitenkähän minä silloin vuonna se ja se ehdin tekemään työni, opiskelemaan, käymään ratsastamassa 2 kertaa viikossa, juoksemaan, lukemaan jne. jne." Ettei vain monipuolisen elämisen vihollinen olisi hyvin lähellä!

Entä miksi testini kohdistuu nimenomaan Facebookiin? Facebookiin on helpointa jumittua, luultavasti siksi, että siellä on niin helppoa kehittää itselleen näennäistekemistä (kommentointi, peukutus ja linkin seuraaminen), vaikka asiat sinänsä eivät mitenkään edistäisi pyrkimyksiäni. Esimerkiksi työskentelyn aikana avoinna oleva Twitter ei aktivoi samalla tavalla, vaan sitä on paljon helpompi käyttää hieman etäämmällä pysyen.

Testin säännöt

• Facebook ei saa olla avoinna selaimen välilehdellä
• hoidan yrityssivuni, mikä tarkoittaa blogipostausten linkkien ja muiden “työasialinkkien” viemistä n. kerran päivässä
• hoidan Suomen Mäyräkoiraliiton sivun monitoroinnin, johon riittää 2–3 tarkistusta viikossa.
• uutisvirtaa saan vilkaista korkeintaan kahdesti työpäivän aikana samassa yhteydessä kun tarkistan sähköpostit ja viestit Yammerista sekä Moodlesta
• kommentointi on sallittua mikäli arvelen tuovani keskusteluun jotakin lisää
• työpäivän lopuksi on sallittu vilkaisu muutaman IRL-kaverin kuulumisiin ja tarkistus viesteistä onko jollakin heistä asiaa esim. harrastusmenoihin liittyen
• hupiselailua ei sallita lainkaan tällä viikolla, vaan ajanvietteenä ja huvina ovat nyt ne asiat, joille ei muka koskaan ole aikaa

Lupaan raportoida rehellisesti testin etenemisestä. Raportti ilmestyy tänne blogiin viimeistään testijakson päätyttyä. Itse en epäile, ettenkö pystyisi minimoimaan Facebookin käyttöaikaa. Lähinnä kiinnostaa se mitä seuraa:  Tulenko kokemaan, että jotakin puuttuu, paraneeko työteho todistettavasti.

Tässä on myös haaste sinulle, joka haluat testata oman elämäsi ajankäyttöä!

Erottaahan vastaanottaja viestisi roskapostista

Sain sähköpostin, jonka aihekentässä luki Joulutarjous! Viestirunko näytti tältä:

Viestissä oli yksi ainoa linkki, jonka Outlook oli – aivan kuten on tarkoituskin – poistanut käytöstä. Tällaisten viestien lähettäjä päätyy myös estolistalle, koska tapa viestiä  muistuttaa erehdyttävästi roskapostitusta. En minä ryhdy arvailemaan kuka mitäkin oikeasti tarkoittaa.

Jos sähköpostia käyttää markkinointivälineenä, kannattaisi perehtyä käytäntöihin sen verran, että viesti on mahdollista erottaa roskapostista.

Huonot taidot ovat syrjäytymisriski

Eilisen Hesarin artikkelissa “Tehokas netinkäyttö jo ajokorttia tärkeämpi taito” taloussosiologian professori Pekka Räsänen ilmaisee olevansa huolestunut etenkin tiedonhakutaidoista:

“Sitä varten nettipalvelut on kehitetty, että ne helpottavat ihmisten arkea. Netinkäyttötaito on huomattavasti tärkeämpi nykysuomalaiselle kuin ajokortti.” 

Huonot tiedonhakutaidothan ovat tulleet esille jo aikaisemmin tänä syksynä. Niiden surkea tila ainakin vahvistaa sen, että seuraava kirjani tulee tarpeeseen.

Myöhemmin samaisessa artikkelissa todetaan, että Tilastokeskuksen mukaan suurin syy olla käyttämättä nettiä on se, että netti ei tunnu tarpeelliselta eikä kiinnostavalta.

Kiinnostuksen puute on huolestuttavaa, sillä on mahdotonta elää nyky-yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä ja saada asiansa hoidettua ilman kohtalaista nettiosaamista tai verkkolukutaitoa, joka on pelkkää sisälukutaitoa monipuolisempaa osaamista. Verkkolukutaidosta on olemassa useita määritelmiä, mutta yleensä kyseisen osaamisen katsotaan muodostuvan tiedollisista, viestinnällisistä, sosiaalisista ja teknisistä taidoista. Verkkolukutaito on myös onnistunut nimitys, koska kyseessä on taito, joka on yhtä tärkeä kuin perinteinen luku- ja kirjoitustaito olivat ihmiselle 1960-luvulla.

Niin. Se kauhea tekniikka. Minulla on sellainen näkemys, että huonojen tiedonhakutaitojen ja teknologiakammon välillä on yhteyttä. Jotenkin ymmärrän ihmisten tekniikkapelkoja, mutta en kuitenkaan ymmärrä, koska itsekin selviydyn kaiken tämän teknologian keskellä humanisti–kasvatustieteilijätaustallani.

Kun ihan suoraan sanon niin on aina vain  vaikeampi nyökytellä ymmärtäväisenä joutuessaan kuuntelemaan miten aikuiset ihmiset tyytyväisinä ja jopa ylpeinä kehuskelevat, miten meillä tuo Janipetteri 8 vee hoitaa äidin iPhonen päivitykset ja Turovaltteri 11 vee laittoi digiboksin toimimaan kun “nuo nuoret oppivat nämä asiat niin paljon nopeammin kuin me vanhat”. Kyseiset ikäloput itse ovat vielä täysillä työelämässä mukana! Se mitä tuollaisessa tilanteessa mielessäni mietin ja varmasti vielä jonakin päivänä ääneen sanon on: “Minkä takia te ihmiset syrjäytätte itsenne ihan vapaaehtoisesti?” Ensinnäkin: Mikä lemmon nopeuskilpailu on laitteiden ylläpitotoimien opettelu? Toiseksikin: On tärkeää tulla sinuiksi laitteiden kanssa, koska niillä me tulevaisuudessakin asioita hoidamme. Muutenkin arkipuheessa elävä jako “tekniikkaihmiset” ja ”tavalliset” – mitä näillä tavallisilla sitten tarkoitetaankaan – on käymässä yhä keinotekoisemmaksi.

Ehkä osittain on kyse väärin valitusta puhetavasta, joka pitää ihmiset loitolla välttämättömistä apuvälineistään. Teknologiasta voidaan nimittäin puhua ainakin kahdella tasolla. Yksi taso on täsmällinen ja teknisiä yksityiskohtia korostava tapa, jota tarvitaan mm. järjestelmiä suunniteltaessa, ylläpidettäessä ja huollettaessa. Tämä puhetapa harvemmin palvelee sitä, joka käyttää teknologiaa työn tekemiseen, juoksevien asioiden hoitamiseen, opiskeluun ja viihtymiseen. Käyttäjä arvioi laitteita ja sovelluksia toisesta näkökulmasta kuin kehittäjä ja ylläpitäjä. Käyttäjäläheinen tapa puhua teknologiasta onkin pohtia, mitä kaikkea sen avulla voi tehdä ja miksi sitä hyödyntäessään kannattaa toimia tietyllä tavalla. Tosin teknologian termistö hivuttautuu koko ajan arkikäyttöön. Esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten suurimman osan ihmisistä ei tarvinnut välittää sellaisesta asiasta kuin synkronointi. Elämä sujui vaikka sanan merkityksestä ei olisi ollut vähäistäkään aavistusta. Nyt on toisin.

Excelin pivot-taulukko ei ole turhake

Excelin pivot-taulukoiden mainitseminen on aika varma tapa saada ihmisten silmät lasittumaan. Sen vuoksi onkin hyvä, että tästä aiheesta puhuessani minulla on yleensä mahdollisuus näyttää tykillä miten helppo toiminto loppujen lopuksi on kyseessä ja mitä kaikkea pivot-taulukolla voi tehdä. Demonstraation jälkeen harvempi nukkuu vaan pyytää kertomaan lisää ja haluaa kokeilla itsekin.

Kuvitellaanpa esimerkiksi, että sinulla on laaja taulukko, jonka yksi sarake sisältää päivämääriä. Voit tietysti lajitella päivämäärät, mutta ei lajittelu muuta tietojen katselemista paljonkaan miellyttävämmäksi. Sen jälkeen kun olet opetellut pivot-taulukoiden perusteet, tiedät mm. sen, että päivämäärät voi ryhmitellä kuukausien, neljännesvuosien, vuosien tai vaikka näiden kaikkien perusteella:

(Napsauta kuva suuremmaksi, siitä voi olla muuten vaikea nähdä mitä tapahtuu.)

Office-koulutuksista suurin osa on erilaisia teemapäiviä (suuret taulukot, pitkät asiakirjat) tai muuten vaan yleisiä sparrauspäiviä. Kuulen seuraavan kommentin niin usein, että olen harkinnut sen painattamista t-paitoihin, joita sitten jakaisin koulutuksiin osallistuville:

“Voi miten paljon olen tehnyt turhaa työtä kun en ole tätäkään tiennyt.”

Word ja tyylin kopioiminen asiakirjasta toiseen

Jos etsit raivokkaasti Wordista sitä valintaikkunaa, jonka kautta voit kopioida tyylejä tiedostosta toiseen niin anna olla. Muotoile mieluummin kappale tyylillä, jota haluat käyttää toisessa asiakirjassa ja kopioi kyseinen kappale kohdeasiakirjaan. Tyyli siirtyy mukana ja tallentuu muiden tyylien joukkoon.

Tyyleihin liittyviä edistyneitä toimintojakin toki tarvitaan ja joskus niiden käyttö säästää jopa aikaa, mutta yhden tai kahden tyylin kopioimiseen ei tarvita monimutkaisia proseduureja. On turha hakea sinkoa, jos kärpäslätkällä pärjää!

Talvi tulee, haluan ilmaiset villahousut

Yrittäjyyden ympärille on rakentunut valtaisa julkisista varoista rahoitettava virkamieskoneisto. Meillä on keskus Sitä sun tätä, on hanke Ripaus tuotakin sekä projekteja niin, että nimet menevät sekaisin muiltakin kuin meiltä blondeilta. No eihän siinä mitään, hankkeethan työllistävät. Joskus vain kyrsii se, että hankkeet ja keskukset kilpaa opettavat yrittäjiä siihen, että koulutus ei saisi maksaa mitään tai jos maksaa niin pilahinnalla menee. Minkä ihmeen takia se on juuri koulutus, jonka pitää olla yrittäjille ilmaista tai halpaa? Kummitteleeko tässä joku 70-lukulainen tasa-arvoihanteen haamu, jota ei saatu edes peruskoulussa toteutumaan?

Ilmiö harmittaa. Sen perustelemiseksi olen kyllä kuullut kaikenlaisia argumentteja, jotka löysyydessään vetävät vertoja Saul Schubakin lapsilisäpuheille ja etenkin niiden jälkiselittelyille. En kuitenkaan tyydy valittamaan ja pistelemään neuloja voodoonukkeihin kuten Suomessa tapana on vaan teen rakentavan ehdotuksen: Sotketaan markkinat ja kilpailu vuorovuosina eri aloilta! Tänä vuonna esimerkiksi hanke, johon ensimmäisenä ilmoittautuneet saavat ilmaiset villahousut – tosin minulla on herkkä iho ja tarvitsen sekaan silkkiä, mutta voisin maksaa itse väliä tavallisista villakalsareista ja silkkivillasellaisista. Ensi vuonna alennusmyyntiin Mobile Ready -webbisivustot. Vuonna 2014 odotamme ilmalämpöpumppua kustannusvapaasti paikalleen asennettuna.