Teknologia on eikä sinulta kysytä haluatko sitä

Kanadalainen Margaret Atwood (72) on erinomainen kirjailija ja muutenkin – tässä olen aivan samaa mieltä hänestä tehdyn haastattelun kirjoittajan kanssa  – eräs maailman mielenkiintoisimmista ihmisistä. Atwood on kaikkien tätinörttien tai ehkäpä jo mummonörttien ikoni, jonka koko persoona on keskisormennosto käsityksille siitä “minkälainen on seitsemänkymppinen nainen (ja menestynyt kirjailija)”.  Atwood on esimerkiksi innolla tukemassa yhteisöllisiä verkkokirjoitusprojekteja, vaikka yleensä perinteisessä kustannusmaailmassa menestyneet karttavat kaikkea tällaista - ollaanhan siinä mahdollisesti kaivamassa maata vakiintuneiden ja itselle edullisten rakenteiden alta.

Teknologiat ja niiden mukana tulevat muutokset jakavat meitä. Tämä jos mikään on huomattu: Jotkut ovat kiinnostuneita, jotkut sopeutuvat enemmän tai vähemmän maristen, jotkut etsivät turvallista katvealuetta odottaakseen, että taas tuokin kauhea menisi ohi. Kerron salaisuuden: Teknologinen kehitys ei mene ohi vaan uusilla asioilla on taipumus jäädä. Ne eivät aina jää sellaisena kuin ne alun perin esiteltiin, mutta lopulta ne väistämättä muuttavat tapaamme toimia. Voit valita amishien tien, mutta maailmaa vältellessäsi joudut myös rajoittamaan omaa elinpiiriäsi.

Kuvittele, että olet kaunokirjailija. Mikäli kirjojesi päähenkilöt elävät tässä ajassa, realistista kuvausta tuottaaksesi sinun pitää huomioida teknologia. Näin Atwood:

Every time a new technology enters society if you are writing realistically you have to take account of that. Have you seen “Dial M for Murder”? There’s a ringing telephone in it that’s central to the plot. That wouldn’t happen now, because those people would have cell phones. Cell phones now become something in fiction that you have to have account of. In today’s world. If you are writing about a person being pursued, they are not going to use their cell phone unless they are a total dimwit. They are going to steal someone else’s or obtain a pre-paid phone. Every time technology changes, it changes what people in the plot can do.

Kysymykseen “Miten näet Webin muuttavan lukemista ja kirjoittamista” Atwood vastaa toteamalla, että nehän ovat muuttuneet vähän väliä. Uudenlainen menetelmä muuttaa väistämättä vanhoja tekemisen käytäntöjä: Gilgamesh-tarun nakuttelu taltalla kiveen oli aivan erilaista kirjoittamista kuin julkaisu verkkoon ja taatusti eroa on myös siinä miten tuotos luetaan. Se mitä tästä seuraa ovat muutokset: “Verkko horjautti Suosikin hautaan”. Sisällöltään suhteellisen neutraali artikkeli, mutta eikai vain otsikon taustalla hääly ajatus demonisesta netistä?

Maailma ei pysähdy, mutta siihen mihin se on menossa voi yrittää vaikuttaa ja se taas vaatii aktiivista mukanaolemista. Silmien ummistaminen ja vetäytyminen eivät ole rakentavin valinta. Jos lilluu meressä surffilaudan päällä, aallon tullessa on paras yrittää pysytellä mukana. Laudalta ei ainakaan kannata kierähtää pois siinä luulossa, että aalto menee ohi ja meri pysyy siinä kohdassa muuttumattomana.