Onko RSS museotavaraa?

Aikanaan RSS tuntui mullistavalta. Ajatella, että kiinnostavien sivujen päivityksestä sai tiedon omaan selaimeensa. Tätä ihanuutta täydensi syötteenlukija, jossa kiinnostavaa aineistoa pystyi käsittelemään vielä monipuolisemmin kuin selaimessa. Yhtäkkiä sanottiin, että verkostot Facebookissa ja Twitterissä nostavat hyvän sisällön esiin ja syöte on menettänyt merkityksensä.Siltä tosiaan hetken vaikutti.

Sitten astui näyttämölle Facebookin Edge Rank ja ryhtyi tuomaan käyttäjälle juuri häntä kiinnostavaa sisältöä. Tämä on siis Facebookin väittämä. Statuspäivitysten näkyvyyttä säädellään jotakuinkin seuraavin periaattein:

• Sisältö vaikuttaa statuspäivityksen painoarvoon siten, että kuvat ja videot saavat suuremman painoarvon kuin pelkkä teksti.
• Suosittu sisältö on etusijalla ja suosituimmuus taas perustuu kommentteihin, tykkäyksiin ja jakoihin. Kommentti lasketaan arvokkaammaksi kuin pelkkä tykkäys.
• Reagointiaika on ratkaiseva. Ellei sisältö tuota reaktioita tietyn ajan sisällä, se lakkaa näkymästä viestivirrassa.
• Aikaisempi vuorovaikutus tietyn käyttäjän kanssa vaikuttaa siihen, näkyvätkö hänen viestinsä.

Kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä systeemi on suunniteltu palvelemaan markkinointia ja myyntiä. Monipuolisen tiedonsaannin kannalta Facebook on lasketellut alamäkeä. Määrä ja pöhinä kun ei aina ole sama kuin laatu. Toki fiksu verkosto auttaa seulomaan esiin hyvää sisältöä ja kiitokset omalle verkostolleni kaikesta kiinnostavasta, jota olen saanut lukeakseni. Mutta jostakin syystä omissa Facebook-kavereissa on minimaalisen vähän vaikkapa Microsoft Office tai Mindjet-uutisia seuraavia (tai jakavia) ihmisiä, joten Facebook-verkoston kautta en saa noista aiheista uutta tietoa vaikka se olisi minulle tärkeää. Voin toki seurata ohjelmatalojen sivuja, mutta koska en ole hoksannut peukuttaa tarpeeksi niiden päivityksiä eli en ole ollut aktiivisessa vuorovaikutuksessa niiden kanssa, sisältö tahtoo hävitä viestivirrasta. Onkin paljon helpompaa seurata esimerkiksi Office 2013  kehittäjien blogia RSS-syötteen varassa tai seurata keskustelua LinkedIn-ryhmissä.

Moni hyvä blogi on muuten kokenut saman kohtalon: Tässä välillä pystyin seuraamaan niitä Facebookin välityksellä, mutta en enää. Olisi pitänyt peukutella enemmän. Ehkä Edge Rank opettaa meidät lopultakin suodattamaan. Pitää tykätä vain siitä, mistä oikeasti tykkää ja on kiinnostunut, jotta saa lisää samanlaista. Tässä mielessä Facebook muistuttaa iPadin älykästä Zite-lukijaa. Ja onhan tarjolla ollut monenlaisia ratkaisuehdotuksia siihen, miten pitää oman viestivirtansa sellaisena kuin haluaa – näkyvissä olisivat myös harvemmin päivittävät ja hiljaisemmat kaverit, joiden sisältö ei laajoja kansanjoukkoja villitse mutta inspiroi minua. Ilmeisesti pitäisi jaksaa käydä joka sivulla erikseen askartelemassa määritysten kanssa, mutta kenellä sellaiseen on aikaa. Sitäpaitsi minusta vaikuttaa siltä, ettei se askartelu auta kuin hetken vai olenko väärässä?

Onneksi on vaihtoehtoja. Hyvien tyyppien ScoopIt- ja Paper.li-sivut. Ja se syötteenlukija! Minulle RSS ei ole museotavaraa. Syötteenlukija on viritelty uudelleen käyttöön. Macillekin löytyi syötteenlukija, jonka nimi on Cappucino. Söpöä!