Asiantuntija verkkolukijana

Asiantuntijatyön tiedonhakuun ei enää riitä suljettujen tietokantojen koluaminen ja 6 kertaa vuodessa ilmestyvien ammattilehtien selailu. On hallittava verkkolukeminen. On pystyttävä etsimään ja seulomaan esiin arvokasta luettavaa ja on myös osattava valita tarkoituksenmukainen lukutapa. Verkkolukemisen sosiaalinen ulottuvuus asettaa omat taitovaatimuksensa. Lukeminen on myös ymmärrettävä laajasti: Aineisto voi olla tekstiä tai erimuotoisia kuvallisia esityksiä. Eikä pidä vähätellä teknisiä taitoja, jotka läpäisevät kaikki verkkolukemisen vaiheet. Esimerkiksi aineiston filteröinti hälystä tai löydettyjen tietolähteiden hallinta eivät onnistu ilman kohtalaista välineosaamista.

Seuraava jaottelu on omani ja otan mielelläni korjausehdotuksia vastaan. (Jaottelua on kyllä tarkoitus vielä hioa ilman korjausehdotuksiakin.)

Verkkolukemistapahtuman päätasot:
Aineiston haku (ei voi lukea ellei löydä luettavaa, taidot tällä tasolla vaikuttavat lukemisen laatuun)
Lukeminen

AINEISTON HAKU

A) Päämäärätön haahuilu
B) Linkkiloikkiminen
C) Taitava navigointi

Päämäärätön haahuilu on toivottavasti mahdollisimman vähäistä. Se on sitä kun istutaan tietokoneen edessä paremman tekemisen puutteessa ja klikkaillaan laiskasti Facebookin tms. uutisvirtaa. Päämäärätön haahuilu voi tuottaa löytöjä, mutta sen hyöty suhteessa käytettyyn aikaan voi yhtä hyvin olla olematon. Koska tiedon haulla on sosiaalinen ulottuvuutensa, verkosto voi vaikuttaa merkittävästi päämäärättömän haahuilun tuloksiin.

Linkkiloikkiminen alkaa kun menet osoitteeseen, jossa on jotakin sinulle tärkeää ja päädyt etenemään aiheeseen liittyvien linkkien varassa jonnekin muualle. On mahdollista, että teet mahtavia löytöjä. Yhtä mahdollista on, että löydät itsesi kohdasta A.

En pidä linkkiloikkimista huonona harrastuksena, sillä se voi viedä todella mielenkiintoisiin maisemiin. Tärkeintä on, että tiedostat milloin sinulla on aikaa tällaiseen ja että olet varautunut sattumiin. Tarvitset verkkoselailun ja -lukemisen tueksi toimivan ja helppokäyttöisen linkkien tallennussysteemin. Linkki, jota ei ole saatu talteen on hyödytön linkki.

Taitava navigointi edellyttää ymmärrystä siitä, mistä minkäkin tyyppistä tietoa kannattaa hakea. Tiedonhakuhan ei missään nimessä ole pelkkää googlausta. Hakukoneiden parissa askarreltaessa on osattava muodostaa hakulausekkeita. Lisäksi tiedon hakijan on ymmärrettävä vaihtaa toimintatapaansa jos hän huomaa pyörivänsä ympyrää (kasvatustieteen kielellä: tarvitaan metakognitiivisia taitoja). Jyväskylässä tehtiin hiljattain väitöstutkimus lukiolaisten internetlukemisen taidoista ja tuloksista päätellen suurimmat puutteet olivat juuri taitavan navigoinnin käytännöissä. Tämä ei yllätä ja vastaa sitä mutu-tuntumaa, mikä minulle on muodostunut myös työikäisten aikuisten taidoista.

LUKEMINEN

A) Vilkuilu
B) Pikaluku
C) Tarkka tutkiminen

Vilkuilu on sivun arvioimista pääotsikon ja yleisilmeen perusteella. Se on myös oiva konsti seuloa pahimmat akanat, sillä jo sivun yleisilme voi kertoa omaa kieltään. Paljon voi esimerkiksi päätellä jos sivun tekstiä saa hakea suurennuslasilla deittisivumainosten joukosta. Pikalukua on ingressin ja keskeisten väliotsikoiden tutkiminen tai videon esittelytekstin lukeminen. A- ja B-kohtien perusteella aineisto voidaan joko hylätä, ottaa tutkittavaksi tarkemmin tai siirtää sen tarkka lukeminen myöhemmäksi tallentamalla itse aineisto (esim. pdf) tai tieto sen sijaintipaikasta (linkki). Jotta C-tasolle tulisi hyvää materiaalia, verkkolukijan on oltava kriittinen.

On myös huomattava, että toisinaan vilkuilu ja pikaluku riittävät, mutta syvällisen tiedon muodostaminen vaatii myös tarkkaa tutkimista. Taitavaan verkkolukemiseen kuuluu siis myös kyky arvioida millainen tietämisen taso on riittävä.

Mistä tahansa online-lukemisen vaiheesta aineistoa voi jakaa ja siitä voi käynnistyä keskustelu. Onko sitten väliä mistä lähtien pitää muut ajan tasalla? Toisaalta tarvitsemme sattumahdollisuuksia, jotta emme päätyisi elämään kuplassa. Toisaalta arvostamme hyviä kuratoijia. Pikalukuun tai tarkkaan tutkimiseen otettu tieto on jo seulottua, mutta entä se tieto, joka on itseni kannalta vain vilkuiltavaa, mutta joka voisi kuitenkin kaverille olla jotakin muuta? Verkkolukemisen sosiaalinen ulottuvuus vaatiikin tekemään myös jakamista koskevia päätöksiä: Missä kulkee hälyn ja arvokkaan tiedon raja.