Evernote-uutisia ja suosituksia

Evernote on pilvipalveluna toimiva muistikirjasovellus, josta pidän niin paljon, että olen harkitsemassa peräti Premium-versioon siirtymistä. Evernotella taitaa mennä aika hyvin, ainakin tuotetta on kehitetty rivakkaan tahtiin mm. ostamalla siihen yhteensopivia sovelluksia. Keväällä uutisoitiin Penultimate-nimisen iPad-sovelluksen kaupasta – Penultimatehan on iPadille tehty muistikirjasovellus, johon sisältö tuotetaan käsin piirtämällä tai kirjoittamalla.

Se, että Penultimatesta voi lähettää muistiinpanon Evernoteen ei ole mikään uusi juttu. Tämä on ollut mahdollista jo pitkään. Sen sijaan Penultimaten asetuksiin on ilmestynyt kohta, josta voidaan valita Evernoteen lähetettävien viestien oletuskansio sekä tapa, jolla toimitaan kun halutaan lähettää kerralla kokonainen muistikirja. Vaihtoehtoina ovat muistikirjan muuttaminen yhtenäiseksi merkinnäksi tai sivujen käsittely erikseen.

Evernotessa on OCR-tunnistus, jonka avulla sanahaun pitäisi kattaa myös käsinkirjoitettu aineisto. Sanahaku näyttäisi toimivan selainversiossa, mutta esimerkiksi Macille asennettu paikallinen sovellus ei ollut tietääkseenkään tuottamistani hieroglyfeistä.

Pidän muuten jokseenkin epäloogisena sitä, että voidakseni tallentaa Penultimatesta Evernoteen minulla on oltava käytössäni verkkoyhteys siitäkin huolimatta, että appsit asustavat samassa laitteessa!

Ahkeran verkkolukijan kannattaa asentaa selaimeensa Evernote Clearly -lisäosa, joka muuttaa verkkosivun helpommin luettavaan muotoon poistamalla kaiken epäoleellisen. Vain artikkelin teksti ja siihen liittyvät kuvat jäävät, mutta mm. mainoskrääsä siivotaan näkymättömiin. Clearlyn ollessa päällä sivun tekstiin voidaan tehdä korostuksia, jotka tallentuvat muistiinpanoon. Clearly on ollut saatavilla jo jonkin aikaa, mutta elokuussa Chrome-version päivitykseen ilmestyi myös aiemmin samasta aiheesta tallennettujen leikkeiden listaus.

Skitch on pieni editori, jolla voidaan lisätä valokuviin, kuvakaappauksiin yms. huomautuksia ja korostuksia. Tämä sovellus on ollut ladattavissa Macille ja iPadille pitkään, muutama päivä sitten sen faneja ilahdutettiin myös iPhone-versiolla.

Ja vielä Easy Access for Evernote, joka on muistikirjan selainversion käyttöä helpottava selaimen lisäosa. Suosittelen sellaiselle, joka ei syystä tai toisesta halua asentaa paikallista sovellusta omaan tietokoneeseen. Tämä kalikka on ilmeisesti ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta koska löysin sen aivan äskettäin, sekin käynee uutuudesta.

*****
Jos sinulla on Evernote-tili, mutta käyttö vielä satunnaista, tutustu aikaisemmin keväällä kirjoittamaani 5-osaiseen Evernote-sarjaan:

Viritä Evernote-työympäristösi
Evernoten muistikirjat
Evernoten tunnisteet
Kohti Ninjatasoa – Evernote ja hakuoperaattorit
Kootut Evernote-niksit

Vastaa kyselyyn, vaikuta kirjan sisältöön ja osallistu arvontaan

Elokuussa kerroin Tätinörtin nettiniksit -kirjasta (työnimi), jonka avulla on mahdollista lopettaa ajanhaaskaus ja vätystely netissä. Kirjan pääteemoja ovat tiedonhaku sekä perinteisesti hakukoneiden avulla että sosiaalisesti, tiedon tallennus ja järjestely niin, että se löytyy myöhemminkin, ja tiedon jakaminen. Lisämausteena on myös ajankäyttöön, tietoturvaan ja yleiseen nettifiksuuteen liittyviä asioita.

Kirjan kohderyhmäksi olen ajatellut ketä tahansa tietotyöntekijää, joka haluaa saada verkosta ja siellä olevista palveluista enemmän irti. Itselläni netti toimii hienosti henkilökohtaisena oppimisympäristönä ja minusta tämä näkökulma on hyvä lähtökohta verkon hyötykäytölle. Tosin kirjassa olevia ajatuksia voi soveltaa yhtä hyvin pienyrittäjä, freelancer, opiskelija tai  harrastusaktiivi, säännöllinen palkkatyö ei ole oppien soveltamisen edellytys.  

Arvelen, että minulla on käsitys siitä, mitkä ensimmäisessä kappaleessa mainituissa asioissa ovat suurimpia haasteita. Haluan kuitenkin kuunnella kirjan tulevia lukijoita ja siksi olen tehnyt tämän kyselyn. Vastaamalla pääset vaikuttamaan kirjan sisältöön ja voit siinä sivussa osallistua valmiin kirjan (kirjojen?) arvontaan. Erityisesti toivoisin kommentteja sellaisilta, joita netti kovin vetää puoleensa, mutta jotka mahdollisesti kaipaavat kanssakulkijan tukea joissakin asioissa.

Sille, joka odottaa numeroituja Tee näin niin tapahtuu näin -tyylisiä ohjeita (samaan tapaan kuin esimerkiksi Office-pikaoppaissa), joudun tuottamaan pettymyksen. Google-dokumentit oppaasta saatujen kokemusten perusteella opin kerrasta, että verkkopalveluista ei kovin yksityiskohtiin menevää kirjaa kannata kirjoittaa. Opus saattaa olla vanhentunut jo julkaisupäivänään. Yleisemmällä tasolla liikkuvat neuvot kestävät paremmin aikaa.

Excelin VIIKKO.NRO-funktio on korjattu

Elokuussa sain Twitterissä viestin Tapiolta. Hän kertoi minulle Excelin VIIKKO.NRO-funktiota (WEEKNUM) vaivanneen ongelman korjauksesta ja oli kirjoittanut siitä myös blogissaan. Funktiossahan on ollut puutteena se, ettei siinä ole huomoitu eurooppalaista ISO 8601 -standardia vaan asia on pitänyt hoitaa sananmukaisesti pitkän kaavan mukaan (no nyt vähän liioittelen, ei kaava oikeasti ole edes pisimmästä päästä Excel-kaavoja).

Tässä vielä linkki Microsoftin omille sivuille, jossa kuvataan funktion syntaksi ja annetaan esimerkkejä sen käytöstä. Korjaus koskee siis Excel 2010 -versiota.

Kiitokset Tapiolle tiedonjakamisesta. Näin tämä sosiaalinen media parhaimmillaan toimii. On myös paljon vuorovaikutusta ja yhteistyötä, jota tehdään tällä tavalla hiljaa kaiken torvensoitannan takana.

Kouluttaja vai posetiivarin apina?

Kirjastosta löytyi teos nimeltä Hyvä kouluttaja (Sanoma Pro Oy, 2012). Ihminen ei ole koskaan valmis, kouluttaja ainakaan, ajattelin ja noukin kirjan mukaani. Tekijöiden, Päivi Kupias ja Mia Koski, mukaan opusta kirjoitettaessa on ajateltu ensisijaisesti  ihmistä, joka saa kutsun tulla kouluttamaan siksi, että on oman alansa asiantuntija. Asiantuntijataustaisella kouluttajalla ei välttämättä ole tietoa oppimiseen ja sen tukemiseen liittyvistä asioista.

Heti kirjan alkupuolella esitetään tärkeä kysymys: Pitääkö kouluttajan olla hauska? Esimerkkitapauksena oli “Eija”, joka oli kutsuttu puhumaan osaamisen kehittämisestä. Yhdyshenkilö halusi tietää, onko hän hauska. “Eija” oli tähän vastannut – mielestäni aivan oikein – ettei hän ole hauska, mutta toivoo osaavansa puhua asiasta niin, että aihe tuntuu osallistujista omakohtaiselta ja mielenkiintoiselta.

Se mitä hauskuudella tarkoitetaan on tietenkin subjektiivista. Olen pari kertaa joutunut oppiin kouluttajalle, joka ei selvästikään ole osannut päättää haluaako hän olla kouluttaja vaiko stand-up -koomikko. Minä en saanut koulutuksesta irti paljonkaan, koska hölppä tyyppi ärsytti. Hyvä ilmapiiri on oppimisen kannalta eduksi, mutta ei sitä tuoteta tauottomalla vitsin vääntämisellä. Jostakin syystä wannabe-koomikoiden erikoisalaa ovat vessa ja seksi sekä jälkimmäisen vonkaamiseen liittyvät kuluneet sanaleikit. Niillä saa nousuhumalaiset nauramaan, mutta luultavasti vain marginaalinen vähemmistö koulutukseen osallistujasta on tässä tilassa. PowerPoint-halvaus ei ole ainoa kiusallinen työelämässä riehuva virus. Miten olisi Tyhmyysturtumus, joka aiheutetaan osallistujien aliarvioimisella?

Huumorin voima on yllättävyydessä. On tehokasta, jos kouluttaja osaa nostaa esille huumorin avulla uusia näkökulmia. Huumori on kuitenkin kuin lihavointi tai alleviivaus tekstissä: Kun kaikki on sitä samaa, mikä erottuu?

Kouluttajan hauskuus on siis hyvä asia, mutta minusta hyvän kouluttajan ei ole pakko olla hauska. Jos ei ole ns. hauskaa tyyppiä niin ei ole. Luontevasti asiallinen on aina parempi kuin päälleliimattu roolisuoritus. Jos ihminen pinnistelee ollakseen jotakin muuta kuin on, rentous katoaa ja kouluttajan rentous jos mikä vaikuttaa koulutuksen ilmapiiriin. Asiallisuus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö voisi olla eloisa tai kiinnostava.

Kupias ja Koski kirjoittavat: “Joskus isoihin tilaisuuksiin pyydetään kouluttajaa ikään kuin pelleksi. --- Tässä ei sinänsä ole mitään väärää. Fokus on kuitenkin jossakin muussa kuin oppimisessa ja kouluttaja muuttuu viihdyttäjäksi. --- Myös tilaaja on tyytyväinen, jos viihtymistavoitteet täyttyvät, vaikka osallistujat eivät muistaisi mitään tilaisuuden asiasisällöstä viikon päästä.”

Minulla on sellainen vaikutelma, että tämä pelleksi heittäytyminen on myös vahva arkikäsitys hyvästä kouluttajuudesta. Kirjasta löytyi kuva, josta raapaisin oman mukaillun versioni tuohon alle. Huomionarvoista kuvassa on, että koulutuksen vaikutuksen tasoista alin taso on mahdollista toteuttaa pelkästään viihtymisestä huolehtimalla! Jäljelle jää vielä paljon portaita kiivettäväksi.

Kun kaivataan apinaa posetiivin päälle riekkumaan, minua ei kannata rekrytoida tehtävään. Tietysti näiltä viihdyttämisodotuksilta minua suojaavat jo koulutusaiheetkin ja kun koulutuspalautteissa toistuvat muita useammin sanat “mukava, rauhallinen, selkeäsanainen” niin eipä juuri kannata pyrkiä kansannaurattajaksi.

Hyvä kouluttaja -kirjassa on tietenkin paljon muutakin asiaa kuin tämä hauskuuspohdinta. Koulutustapahtumaa käsitellään laajasti eri näkökulmista. Suosittelen.