Jooga – kehon ja mielen synkronointia

Jooga auttaa minua selviytymään vanhojen urheiluvammojen sekä tuolin ja näppäimistön välissä vietetyn ajan aiheuttamien kremppojen kanssa. Joogan kautta olen tutustunut myös meditaatioon ja mielestäni molemmat sopivat erinomaisesti tietotyötä tekevän online-olion elämään. Joogaopettajani Anu Maria Eerikäinen lupautui kertomaan mm. oman näkemyksensä siitä, miten tällainen tuhansia vuosia vanha asia sopii aikaamme.

Kerro itsestäsi, miten sinusta tuli jooganopettaja?

Kiinnostuin joogasta parikymppisenä opiskelijatyttönä ja etsin tuolloin itselleni sopivaa joogaopettajaa. 1990-luvun lopulla se olikin vaikeaa, sillä jooga ei ollut mitenkään muodissa, vaan enemmänkin keski-ikäisten naisten rentoutumisharjoittelua. Aloitin hathajoogalla sekä hathajoogan ja meditaation yhdistelmätunnilla, koska ne olivat ainoat, mitä silloin oli Jyväskylässä tarjolla. Jooga tuntui heti alkuun tutulta, hyvin luonnolliselta minulle ja huomasin, että olin tehnyt joitakin joogaharjoituksia omatoimisesti esim. lievittämään hartiakipuja tietämättä niiden olevan joogaa.  

Olin joogannut vasta vähän aikaa kun jo tuntui, että haluan oppia tätä paljon lisää! Myös opettajani pitivät minua hyvin edistyvänä oppilaana, mutta oikeastaan olin vain löytänyt sen, mikä oli minulle luontainen tapa elää, olla sekä työskennellä kehon ja mielen kanssa. Joogaan liittyy laajempi filosofinen tausta, joka sekin oli kuin suoraan omasta elämästäni, olin ollut esim. kasvissyöjä jo nuoresta asti.

Löysin 2000-luvun alussa astangajoogan, joka vastasi hieman enemmän sitä, mitä ajattelin joogan olevan: rentoutumisen ja meditaation lisäksi voimakkaita fyysisiä harjoituksia. Tuolloin Suomessa ei ollut muita joogaohjaajan koulutuksia kuin Suomen Joogaliiton järjestämä opettajakoulutus, joten hakeuduin siihen. Ohjaajakoulutuksen aikana tutustuin erään kollegani kautta iyengarjoogaan  Olin vaikuttunut siitä, miten paljon hän tiesi asanatyöskentelystä ja joogasta. Oltuani muutaman vuoden koulutuksessa, minua pyydettiin ohjaamaan enemmän tunteja – olin pitänyt sitä ennen muutamaa pientä ryhmää opiskelujeni ja työni ohessa. Vuonna 2003, oltuani museoalalla tutkijana vain parisen vuotta, päätin tehdä suuren elämänmuutoksen ja vaihtaa alani kokonaan joogaan, josta oli muodostunut minulle tässä vaiheessa elämäntapa ja säännöllinen harjoitusmuoto. Myöhemmin kaipasin vielä lisää koulutusta 7-vuotisen joogaopettajankoulutuksen lisäksi ja suoritin intensiivisen yli 900 tunnin mittaisen iyengarjoogakoulutuksen kansainvälisten opettajien johdolla.

“Lajisi” on Iyengar-jooga. Miksi juuri se? Kenelle se sopii?

Iyengarjooga sopii mielestäni lähes kaikille, mutta varsinkin yksityiskohtaisesta kehotyöskentelystä ja itsensä syvällisestä tutkimisesta kiinnostuneille joogaajille. Iyengarjoogassa työskennellään tarkasti oman kehon ja mielen kanssa. Asennoissa pysytään pitkiä aikoja, jotta niitä voidaan tutkia kunnolla. Iyengarjoogassa erilaiset harjoitukset sovelletaan yksilöllisesti sopiviksi, ja siksi se sopii niin monelle. Se on fyysisesti aika vaativaa, mutta temmoltaan rauhallista, joten siihen on helpompi päästä mukaan kuin esimerkiksi astangajoogaan, jossa kaikki tekevät alkuun samaa sarjaa samaan tahtiin, hengityksen rytmittämänä. Ja toisaalta, vaikka olisi jotain vaivoja, voi joogata. Ne ovat harvoin esteenä iyengarjoogassa juuri yksilöllisen ja tarkan lähestymistavan vuoksi. 

Iyengarjoogatunnille tultaessa ei haittaa, vaikka olisi alkuun kankea rautakanki. Harjoitus pyrkii tasapainottamaan voiman ja notkeuden suhdetta kehossa, joten toisille se on aluksi “voimaharjoittelua” ja toiset taas alkavat selvemmin venyä kireistä kohdista. Iyengarjoogassa ohjelmat rakennetaan usein jonkun teeman mukaan: Toisinaan tehdään paljon eteentaivutuksia, joskus avataan rintakehän aluetta, joskus harjoitellaan kiertoja, sitten taas tehdään hyvin rentouttavaa harjoitusta. Iyengarjooga on loputtoman mielenkiintoinen harjoitusmuoto, sillä tutkimuksen kohteena on oma itse! Voi huomata vaikkapa: “Ahaa, tästä kohtaa olen tosi lukossa, tuossa on yliliikkuvuutta, tätä kohtaa minun pitää vahvistaa itsessäni, miksiköhän oikea puoleni koko kehossa on paljon kireämpi”. Tarkoituksena on ikään kuin hoitaa itseä kohti tasapainoisempaa tilaa niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Mitä jooga voisi antaa tietotyöntekijälle?

Paljon! Fyysisellä tasolla voidaan helpottaa erilaisia vaivoja, kuten aika tyypillisiä niska- ja hartiaseudun ongelmia sekä paljosta istumisesta ja huonoista asennoista johtuvien kireyksien aiheuttamia ongelmia. Toisaalta jooga antaa vastapainoa ajattelutyöhön rauhoittaen ja keskittäen mieltä. Jos aina keskittyy ajattelutyön vuoksi pään alueelle, tekee todella hyvää löytää yhteys omaan kehoon. 

Joogasta jää yleensä hyvä, rauhallinen ja rentoutunut olo, joskus energisempi, joskus taas hyvällä tavalla väsynyt. Monia jooga auttaa myös esimerkiksi uniongelmissa, selkävaivoissa, vaihdevuosivaivoissa, kroonisessa väsymyksessä tai öisissä purentaongelmissa. Ennen kaikkea stressin lievittämiseen jooga on ihan parasta lääkettä!

Entä meditaatio? Miksi totutella istumaan hiljaa minuuttitolkulla, jos arjessa kuitenkin pitää pystyä toimimaan jatkuvassa tietovirrassa ja ärsykepommituksen kohteena?

Meditaatio eli mielen keskittäminen ja rauhoittaminen toimivat jo sinällään hyvänä vastapainona arjen vaatimuksille ja ärsykkeille. Rentoutunut, rauhallinen ja keskittynyt mieli on hyvä lähtökohta omalle olotilalle arjessa ja työssä. Se parantaa työtehoa mm. sen vuoksi, että keskittyminen on intensiivisempää. Arjessa meditaation kautta koulutettu mieli avaa ymmärtämään elämää ja omaa itseä syvemmin. Kun ylimääräinen jännitys ja kireys on purkautunut pois, voi paremmin olla oma itsensä ja elää elämäänsä enemmän “hereillä” ja rentoutuneena. 

Joskus toimimme automaattivaihteella, teemme asioita ja suoritamme elämää ilman että huomaamme, mitä olemme tekemässä! Läsnäolon harjoittaminen arkielämässä tuo meidät takaisin kiinni elämään. Silloin tuntuu, että elämme enemmän “täysillä” ja toisaalta hyväksymme myös vaikeat vaiheet ja tapahtumat. Meditaation harjoittaminen voi syventää ihmissuhteitamme kun emme enää vain reagoi automaattisesti ensimmäiseksi mieleen tulevalla asenteella, tavalla, tunteilla ja sanoilla toisillemme vaan tulemme tietoisemmaksi itsestämme.

Meditaatiolla voi olla paljon muitakin syvällisiä vaikutuksia riippuen tekniikasta ja harjoituksen säännöllisyydestä. Mutta yleisellä tasolla tarkasteltuna se siis rauhoittaa, rentouttaa, keskittää mieltä, ja sitä kautta saa paremman yhteyden itseensä ja muihin – varmaan jotain sellaista, jota lähes jokainen nykyään toivoo.

Mitä sanot hiljattain virinneeseen keskusteluun joogan parissa tapahtuneista vammautumisista?

Joogan parissa tapahtuu valitettavasti loukkaantumisia, varsinkin mitä fyysisesti voimakkaammasta ja vaativammasta lajista on kysymys. Tämä johtuu lähinnä muutamasta seikasta: Oma asenne asentoharjoitteluun voi olla liian kunnianhimoinen eli pakotetaan keho sellaiseen, johon se ei ole vielä valmis. Voi olla, että epäpätevä ja välinpitämätön opettaja ei opeta asentoharjoittelua riittävän tarkasti. Esimerkiksi Astanga vinyasa -joogassa opettaja saattaa antaa oppilaalle asentoja, joihin tämä ei ole valmis tai avustaa näissä liian voimakkaasti. Eräs luonnollinen syy loukkaantumisiin on se, että kehossa on jo ollut jokin heikkous ja joogaaminen on rasittanut sitä lisää – näin olisi voinut tapahtua missä tahansa liikunnallisessa lajissa. 

Mutta suurin osa ongelmista tulee siitä, että oletetaan kehon “avautuvan” jotakin tiettyä vauhtia tai kaavaa noudattaen. Naapurimaton joogi on niin ja näin auki tuosta ja tästä kohdasta – tällä ei pitäisi kuitenkaan olla mitään vaikutusta omaan harjoitukseen. Esimerkkiä ei myöskään voi ottaa opettajasta, joka on yleensä (toivottavasti) joogannut vähintään kymmenen vuotta tai pidempään. Kehon avautumiselle täytyy antaa siis aikaa ja nähdä omat yksilölliset taipumukset.

Loukkaantumisia voi välttää käymällä riittävän pätevän opettajan tunneilla, opettelemalla kuuntelemaan omia rajoja ja kehon tuntemuksia sekä harjoittamalla nöyryyttä osana joogaharjoitusta (= kilpailuhenkisyyden välttäminen suhteessa itseen ja muihin). Jos ylirasitusta tai ongelmia ilmenee, niistä kannattaa keskustella opettajan kanssa ja myös keventää omaa harjoitusta. Voi jopa vaihtaa joogalajia, jos huomaa, ettei suuntaus sovi omalle keholle tai tähän elämäntilanteeseen.

Mitä muuta haluaisit sanoa Tuolin ja näppäimistön välistä -blogin lukijoille?

Tulkaa kokeilemaan joogaa! :) Se voi muuttaa elämäsi tai ainakin asenteesi siihen! Kokeilemalla muutamaa erilaista joogasuuntausta voit löytää omasi. Jos olet huonossa kunnossa fyysisesti tai henkisesti, valitse mieluiten rauhallinen ja rentouttava joogan muoto. Ei ole järkeä rasittaa joogalla itseään loppuun.


*****
Kiitos Anu Marialle haastattelusta! Oma joogapolkuni alkoi muuten vuonna 2004 ja se on kulkenut hathajoogan ja astangajoogan kautta iyengarjoogaan, josta olen luvannut kirjoittaa vielä tänä kesänä Nörttitytöt-blogiin.