Kun sunnuntaina ryhdyin lukemaan Katleena Kortesuon ja Jarkko Kurvisen kirjoittamaa kirjaa nimeltä Blogimarkkinointi, blogilla mainetta ja mammonaa, nukahdin heti ensimmäisen luvun alussa! Syynä ei kuitenkaan ollut kirja vaan aamupäivän aikana raittiissa ulkoilmassa suksilla harjoitettu pitkäkestoinen liikunta. Päikkäreiden jälkeen kirja pysyi hyppysissä tiiviisti ja maltoin laskea sen käsistäni vasta vaalituloksien alkaessa ilmaantua saataville.
Tunnustan tosin, että kuoriessani kirjaa viime viikolla esille postipaketista ajattelin, että “ei taas tätä bloggaustiedettä, tämänhän pitäisi olla hauskaa”. Tarkemmin ajatellen totuus on kuitenkin se, että jotta bloggaus olisi mielekästä, blogilla on oltava lukijoita. Jotta blogilla olisi lukijoita, sen olemassaolosta on saatava ihmisille tieto ja kirjassa esitellyt keinot auttavat tässä. Kun ensin oppii, miten saa kävijät tulemaan blogiinsa ja vakuuttaa heidät hyvillä postauksillaan siitä, että sivulla kannattaa käydä, voi välillä antaa huutia hakukoneoptimoiduille otsikoille. Siinä vaiheessa kun blogin maine hoitaa hommansa, voi välillä irrotellakin.
Blogia pidetään kaikesta päätellen jo valtavirtana. Jotkut ajattelevat sen kukoistusaikakauden olevan jopa ohi. Kun kuitenkin näyttää siltä, että Facebook alkaa olla lähinnä suurten käsikassara, blogi on pienelle yrittäjälle mitä parhain sisältömarkkinointikanava. Kun Facebookin statuspäivitykset vilisevät ohi sekunneissa, blogista sisältö on helppo löytää kuukausien jälkeenkin. Toki Facebook-sivu on hyvä olla olemassa, koska sinne voi linkittää blogipostauksia ja alaansa liittyviä linkkejä sekä keskustella asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Mikään ei kuitenkaan päihitä toimivaa ja hyvin hoidettua blogia osana yrittäjän jättämää digitaalista jalanjälkeä.
Jos blogin aloittaminen tuntuu vastenmieliseltä siksi, että ei ole kynäihmisiä, mahdollisuuksia on muitakin. Bloggauksen ei tarvitse olla kirjoittamista. Supliikki-ihminen tekee podcastin tai videon, joitakin tuotteita on mielekkäämpää esitellä runsaan kuva-aineiston avulla, blogissa voi olla omia piirroksia yms.
Suosittelen kirjaa jokaiselle yrittäjälle, joka on edes hetken harkinnut blogin aloittamista. Omasta kappaleestanikin törröttää runsaasti liimalappuja, mikä tarkoittaa sitä, että muutamiin kohtiin pitää muistaa palata omia blogipostauksia rustatessaan.
Kirja tuli minulle postissa pyytämättä ja tilaamatta, joten vastikkeettomana se katsottaneen tuotelahjaksi. Katleena taitaa kuitenkin tuntea minut sen verran hyvin, että hän tietää lähettäneensä kirjan omalla vastuullaan. Jos päätän saamastani kirjasta kirjoittaa, en pane painoa sille miten se on käsiini päätynyt. Otan mielelläni vastaan luettavaa, kunhan muistatte, että Tuolin ja näppäimistön välistä ei ole kehuautomaatti. Jokainen täällä annettu positiivinen maininta pitää ansaita.
Tunnustan tosin, että kuoriessani kirjaa viime viikolla esille postipaketista ajattelin, että “ei taas tätä bloggaustiedettä, tämänhän pitäisi olla hauskaa”. Tarkemmin ajatellen totuus on kuitenkin se, että jotta bloggaus olisi mielekästä, blogilla on oltava lukijoita. Jotta blogilla olisi lukijoita, sen olemassaolosta on saatava ihmisille tieto ja kirjassa esitellyt keinot auttavat tässä. Kun ensin oppii, miten saa kävijät tulemaan blogiinsa ja vakuuttaa heidät hyvillä postauksillaan siitä, että sivulla kannattaa käydä, voi välillä antaa huutia hakukoneoptimoiduille otsikoille. Siinä vaiheessa kun blogin maine hoitaa hommansa, voi välillä irrotellakin.
Blogia pidetään kaikesta päätellen jo valtavirtana. Jotkut ajattelevat sen kukoistusaikakauden olevan jopa ohi. Kun kuitenkin näyttää siltä, että Facebook alkaa olla lähinnä suurten käsikassara, blogi on pienelle yrittäjälle mitä parhain sisältömarkkinointikanava. Kun Facebookin statuspäivitykset vilisevät ohi sekunneissa, blogista sisältö on helppo löytää kuukausien jälkeenkin. Toki Facebook-sivu on hyvä olla olemassa, koska sinne voi linkittää blogipostauksia ja alaansa liittyviä linkkejä sekä keskustella asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Mikään ei kuitenkaan päihitä toimivaa ja hyvin hoidettua blogia osana yrittäjän jättämää digitaalista jalanjälkeä.
Jos blogin aloittaminen tuntuu vastenmieliseltä siksi, että ei ole kynäihmisiä, mahdollisuuksia on muitakin. Bloggauksen ei tarvitse olla kirjoittamista. Supliikki-ihminen tekee podcastin tai videon, joitakin tuotteita on mielekkäämpää esitellä runsaan kuva-aineiston avulla, blogissa voi olla omia piirroksia yms.
Suosittelen kirjaa jokaiselle yrittäjälle, joka on edes hetken harkinnut blogin aloittamista. Omasta kappaleestanikin törröttää runsaasti liimalappuja, mikä tarkoittaa sitä, että muutamiin kohtiin pitää muistaa palata omia blogipostauksia rustatessaan.
Kirja tuli minulle postissa pyytämättä ja tilaamatta, joten vastikkeettomana se katsottaneen tuotelahjaksi. Katleena taitaa kuitenkin tuntea minut sen verran hyvin, että hän tietää lähettäneensä kirjan omalla vastuullaan. Jos päätän saamastani kirjasta kirjoittaa, en pane painoa sille miten se on käsiini päätynyt. Otan mielelläni vastaan luettavaa, kunhan muistatte, että Tuolin ja näppäimistön välistä ei ole kehuautomaatti. Jokainen täällä annettu positiivinen maininta pitää ansaita.
Kirjalla on myös oma blogi, jota kannattaa seurata.
Mielenkiintoista. Jos kirja sattuu sormiin kirjastossa, voisin itsekin sen lukaista. Väittelin tässä juuri taannoin vanhankoulukunnan yritysmarkkinoijan eli isäni kanssa siitä, onko blogimarkkinoinista pk-yrityksille ylipäätään mitään (tai ainakaan vaivannäköä vastaavaa) hyötyä, ja jos minkälaista ja minkä tyyppisille yrityksille.
VastaaPoistaIsäni oli perinteisempien nettisivujen ja printtimarkkinoinnin kannalla, kun taas itse (kuinka ollakaan) olin sitä mieltä, että kyllä siitä blogimarkkinoinista voisi oikein toteutettuna varsinkin palvelu- ja vähittäiskauppayrittäjille olla paljonkin hyötyä. Ja juuri näitähän suurin osa kotimaisista pk-yrityksistä on.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että blogaaminen voisi monille yrittäjille olla järkevämpi kanava tuotteiden ja palveluiden esittelyyn kuin facebookailu tai twiittailu. Myös Flickriin (tms. kuvapalveluun) kannattaisi ainakin erikoisemmilla tuotteilla vähittäiskauppaa käyvien ehdottomasti tutustua - senhän saa nykyisin kivasti myös integroitua erilaisiin blogipohjiin.
Monille yrittäjille kynnys blogaamiseen on kuitenkin aika korkea, juuri siksi ettei sisällöntuottaminen tunnu luontevalta, vaikka sanottavaa olisikin. Uskon, että yritysblogaaminen (kuten facebookaaminen ja twiittaaminenkin) ulkoistuukin tulevaisuudessa yhä useammin jollekin alaan erikoistuneelle copy writer -yritykselle. Tämän tyyppiseen internet-näkyvyyteen sijoittaminen olisi uskoakseni monille pk-yrityksille perinteistä printtimainontaa kannattavampaa.
Moi, ja kiitos hyvästä kommentista. Kyllä blogin pitäminen tuo parempaa näkyvyyttä kuin pelkkä staattinen nettisivu, ainakin minun kokemukseni mukaan - tietysti riippuu vähän nettisivustakin. Onhan tästä tosin vaivaa, mutta jos työkseen kirjoittaa ja kouluttaa niin blogitekstejä voi hyödyntää siinä ja toisinkin päin.
VastaaPoistaKynnys laittaa sisältöä nettiin vaikuttaa tosiaan korkealta ja kuten sanot, jopa silloin kun sanottavaakin olisi. Asenteet ja aikapula taitavat olla suurimmat esteet.
Tai ehkä se vain on niin, että blogin pitäminen vaan houkuttelee tietynlaisia ihmisiä. Ei tarvitse olla hullu tehdäkseen tätä, mutta se auttaa kyllä :)