Vuoden alkajaisiksi keräsin erilaisia mietelmiä ajasta. Ajan voi nähdä niin monin eri tavoin. Se yleisin näkemys, joka tulee arjen keskusteluissa esille on kai se, että aikaa pitäisi jotenkin huijata riittämään tai joissakin tapauksissa sitä pitää kuluttamalla kuluttaa. Toisaalta jokainen on varmasti kokenut sen, että flow-tilassa aika pysähtyy ja joskus tulee sellainen olo, että saman on kokenut ennenkin mikä on tietenkin harhaa, sillä aikahan etenee etenemistään suoraviivaisesti. Vai onko se sittenkään ihan näin yksinkertaista?
Hyvää vuoden 2012 jatkoa ja lämpimästi tervetuloa taas lukemaan ja kommentoimaan. Tiistaiksi luonnostelen postausta Twitter-tehokäytöstä. Pysykää verkossa!
2 kommenttia:
Aika ajantajuista ajattelua. Nykyisin nytkäytellään milloin mihinkin suuntaan. Kiire kuuluu asiaan kaikilla kunniallisilla kansalaisilla, mutta toisaalta hidastelu on hottia (vai cool?). Kumpikohan kolahtaa tässä ajassa kovemmin?
Itse olen niin hidas, että tuppaa tulemaan kiire. Toiset ne ihmettelevät ehtimistäni, toiset leimaavat laiskaksi. Kiire kulkee kannoillani, vaikka kiireestä kantapäähän yritän samaan aikaan rentoutua ja kulkea ainakin ajoittain ryhdikkäänä.
Kaikilla meillä kuitenkin on tasan sama määrä tunteja vuorokaudessa. Lyhyesti ja ytimekkäästi, tässä ajassa: 24/7, siinä missä ennen mentiin ajast aikaan auringonnoususta auringonlaskuun.
Sanot tärkeän asian: Kaikilla on tasan sama määrä tunteja vuorokaudessa. Olennaista onkin se mihin ne tunnit käyttää. Jotkut käyttävät aikansa sen kertomiseen miten kiire taas on ja olenkin alkanut ajatella, että suuri osa tai ainakin tietty osa kiireestä on höpöttämällä tuotettua. Kiire vähenee kun ei kaikkea kuuntele tai ota niin vakavasti.
Lähetä kommentti