Viime viikolla suivaantuminen yhdyssanavirheisiin (yhdys sana virheisiin, siis) johti mm. siihen, että Jyväskylä on nyt julistettu yhdyssanavirheettömäksi vyöhykkeeksi. Lisäksi kaikkien Facebookin päivien lisäksi on tiedossa kokonainen teemaviikko eli Punakynäviikko.
Tällainen oikeakielisyysaktivoituminen ilahduttaa minua niin, että sen kunniaksi neuvon, miten päästä eroon rumasta pitkästä tavuviivasta, joka todellisuudessa on ajatusviiva (Alt+0150). Vertaa: Tavuviiva “-” ja ajatusviiva “–”.
Kyse on siis siitä merkistä, joka Wordin oletusasetuksin ilmestyy sananalkuisen yhdysmerkin paikalle kun kirjoitat sanaliittoyhdyssanan, esimerkiksi Word 2010 -tekstinkäsittelyohjelma. Ajatusviiva tässä kohden on typografisesti väärä merkki enkä ole ainoa, joka noituu sen löytymistä Wordin oletusarvona versio toisensa jälkeen.
Kun vääränlainen merkki ilmestyy asiakirjaan, sen pääsee poistamaan merkin alapuolelle ilmestyvän Automaattisen korjauksen asetukset -painikkeen valikkokomennolla Automaattisen muotoilun asetusten hallinta. Tämä avaa automaattisen korjauksen valintaikkunan Automaattinen muotoilu kirjoitettaessa -välilehden kohdalta ja kun poistat valintamerkin kohdasta Yhdysmerkit (--) viivoilla (–), merkki kirjoitetaan vastedes oikein.
Ja kun et kuitenkaan huomaa käyttää kirjoitustilanteessa em. painiketta, voit mennä nyt heti paikalla Wordin asetuksiin Backstage-näkymän (2007-versiossa Office-valikon) Asetukset-painikkeella (2007-versiossa: Wordin asetukset). Valitse Tarkistustyökalut ja edelleen Automaattisen korjauksen asetukset.
Huomaa, että sama virhe on kaikissa Office-ohjelmissa ja se on korjattava erikseen jokaisessa.
Virhe on harmillinen, mutta onneksi siitä pääsee helposti eroon. Se myös kannattaa korjata, sillä meitä on paljon, joille pitkät tavuviivat yhdyssanavirheistä puhumattakaan viestittävät negatiivisia asioita kirjoittajasta. Lenitasukat liituraitapuvun kanssa tai sukat sandaaleissa ovat pikkujuttu sen rinnalla ettei tunneta typografisia merkkejä.
Entä milloin sitä pitkää tavuviivaa sitten saa käyttää? No ainakin silloin, kun ajatusviiva on todella tarpeen lauseessa ja esimerkiksi silloin kun annetaan lukualueen rajakohdat, vaikkapa 2–8. Lisää esimerkkejä löydät kielioppaista. Merkin voi kirjoittaa yllämainittuna Alt-koodina tai painamalla Ctrl+miinus (numeronäppäimistön “-”). Läppärin käyttäjän kannattaa hyödyntää Wordin Lisää-välilehdellä olevaa Merkki-painiketta, jolloin ei tarvitse temppuilla näppäimistön kanssa.
Ja oikeastaan joku oikeakielisyyden asiaa ajava bloggaava viestintäkouluttaja saisi tarjota kansanvalistusta yhdyssanasäännöistä, kuka ottaisi haasteen vastaan?
Kampanjan logo: Linda Saukko-Rauta.)
Lisäys: Katleenan blogissa on postaus Viisi yleisintä yhdyssanavirhettä. Suosittelen.
Toinen lisäys: Tarkkaavainen lukija lähetti sähköpostia ja muistutti, että tässä esimerkkinä käyttämäni "Word 2010 -tekstinkäsittelyohjelma" olisi parasta kirjoittaa sitovaa yhdysviivaa käyttäen eli Ctrl+Shift+-. Tällä estetään tavuviivan jääminen yksin eri riville tekstinkäsittely-sanan kanssa. Erittäin hyvä huomautus. Tämä on syytä pitää mielessä vähintään silloin kun tietää asiakirjan lähtevän jonkun muun muokattavaksi ja tulostettavaksi. Helpoimmalla varmasti pääsee kun opettelee käytännön ja noudattaa sitä aina.
Lisäys: Katleenan blogissa on postaus Viisi yleisintä yhdyssanavirhettä. Suosittelen.
Toinen lisäys: Tarkkaavainen lukija lähetti sähköpostia ja muistutti, että tässä esimerkkinä käyttämäni "Word 2010 -tekstinkäsittelyohjelma" olisi parasta kirjoittaa sitovaa yhdysviivaa käyttäen eli Ctrl+Shift+-. Tällä estetään tavuviivan jääminen yksin eri riville tekstinkäsittely-sanan kanssa. Erittäin hyvä huomautus. Tämä on syytä pitää mielessä vähintään silloin kun tietää asiakirjan lähtevän jonkun muun muokattavaksi ja tulostettavaksi. Helpoimmalla varmasti pääsee kun opettelee käytännön ja noudattaa sitä aina.
8 kommenttia:
Mainostan tällä kertaa omaa postaustani. Syksyllä nimittäin satuin kirjoittamaan yhdyssanoista:
http://www.eioototta.fi/2011/06/viisi-yleisinta-yhdyssanavirhetta.html
Isoin ongelma suomen kielen yhdyssanasäännöissä on se, että niitä on valtava määrä. Kukaan ei todennäköisesti osaa kaikkia ulkoa. :(
Hienoa, hyvä Katleena! Nämäkin kun sisäistää niin teksti kyllä kohenee.
Annettaessa lukualueen rajakohdat kuuluu käyttää ajatusviivaakin pidempää viivaa (—).
Ajatusviivoja on tosiaan kahdenpituisia, mutta ainakin Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas suosittelee käytettäväksi lyhyempää eli juuri tuota Alt+150 -merkkiä (en dash). Tämä suositus on merkkistandardin SFS 4175 mukainen.
Tarkistin myös uteliaisuuttani mitä sanoo Itkonen Typografian käsikirjassa. Hänen mukaansa pidempi viiva (Alt+151) on harvinainen, joskaan ei virhe. Näin Itkonen: "Useimpiin tarkoituksiin se on liiankin pitkä ja hyppää tekstistä häiritsevästi esiin." Amerikkalaiset kuulemma edelleen käyttävät tuota pidempää versiota.
Täällähän viilataan viivaa, vaikka pilkku sitä enempi kaipaa.
Heh, pilkunviilaajille on Wordissa se vihreä aaltoviiva, joka huomauttelee mm. välimerkkivirheistä.
Minulle nuo yhdyssanat tuottavat valtavasti vaivaa - lukihäiriöinen kun olen. Saatan kirjoittaa tavallisiakin yhdyssanoja erikseen yksinkertaisesti, koska kielikorvani (tai silmäni kaiketi tässä tapauksessa) ei vain tunnista niitä yhdyssanoiksi.
Englannin kielen yhdyssanakäytäntö, jota monet suomalaiset kauhistelevat, tuntuu minusta luontevammalta. Ongelmaa ei tietenkään yhtään helpota se, että kirjoitan ja luen paljon englannin kielistä tekstiä.
Muita kielenkäyttäjiä kunnioittaakseni koitan parhaani mukaan kirjoittaa yhdyssanat oikein. Toisaalta minua joskus hieman hämmentää, miksi viattomat yhdyssanavirheeni toisinaan suorastaan suututtavat joitakin lukijoita. Tekstin ymmärrettävyys kun kärsii yhdyssanavirheistä vain harvoin - toisin kuin pahoista kirjoitus-, välimerkki-, tai kielioppivirheistä.
Minusta siinä halutaanko yhdyssanat kirjoittaa pääsääntöisesti yhteen (kuten suomen kielessä) vai erikseen (kuten englannin kielessä) on kyse lähinnä esteettisestä erosta. Omaa silmääni erikseen kirjoittaminen miellyttää jopa enemmän, sillä silloin palstojen reunoista ja/tai kirjaintiheydestä tulee tasaisempaa.
En silti yritä yksin muuttaa kielemme kirjoituskäytäntöjä, vaan tyydyn pyytelemään anteeksi aivojeni toimintahäiriön aiheuttamia kömmähdyksiä. Useimmin syylistyn yhdyssanavirheisiin kirjoittaessani kiireellä - yksikin harkittu oikolukukerta kyllä karsii virheet, mutta nettikirjoittelussa siihen on valitettavan harvoin aikaa.
Voi kuulostaa hassulta, mutta yhdyssanavirheet ovat meille joillekin niuhottajille vähän sama asia kuin epävireinen piano on tyttärelleni, jolla on absoluuttinen sävelkorva. Se suorastaan särkee silmiä.
Mutta mitä enemmän olen ihmisiä oppinut tuntemaan, sitä paremmin olen sisäistänyt, että eivät toiset tee niitä virheitä minun (ja muiden niuhottajien)kiusaksi vaan on ihan oikeasti olemassa sellainen asia kuin lukihäiriö. Se ei räyhäämällä parane eikä tee ihmisestä mitenkään huonoa tai viallista. Eli yritetään siis vaan kaikki elää sovussa ja ihmisiksi. Kirjoitetaan ja kommentoidaan, autetaan toisiamme.
(Sitäpaitsi minä teen pilkkuvirheitä ja viljelen kummallisia sanajärjestyksiä. Luen myös paljon englanninkielisiä tekstejä ja se vaikuttaa.)
Lähetä kommentti