Kenelle Nettikahvilla-koulutus sopii?

Blogiini äskettäin ilmestyneellä uudellä välilehdellä mainostetaan avointa koulutusta nimeltä Nettikahvilla, jossa mukana on myös Janhosen Johanna ja hänen yrityksensä Piilotettu aarre. Kysehän ei nyt suinkaan ole siitä, että yrittäisimme rahastaa tietämättömiä maailman helpoimmalla asialla eli neuvomalla miten perustaa Facebook-sivu. Siihen tarkoitukseen on netti väärällään maksuttomia ohjeita eikä itse sivun tekemiseen kulu viittä minuuttia pidempää aikaa. Kymmenen minuuttia menee, jos on tottumaton värkkäämään nettipalveluiden kanssa ja joutuu soittamaan kaverille neuvoja kysyäkseen.

Facebook-sivun perustaminen on vähän samanlainen asia kuin esitysgrafiikkaohjelman käyttäminen: Tarjolla on nopeasti opittava helppo työkalu, johon liittyvän nappulatekniikan hallinta ei valitettavasti vielä takaa sitä, että jälki on kunnollista. Alla joitakin väittämiä, jotka auttavat päättelemään olisitko koulutuksellemme sopivaa kohderyhmää.

Tapaus 1: Sinulla tai organisaatiollasi on Facebook-sivu ja olet mahdollisesti sellaisen ylläpitäjä

1. Facebook-sivun viimeisin päivitys on tehty ennen kesälomaa tai vieläkin aikaisemmin. Päivitän kun tulee jotakin ilmoitettavaa, esimerkiksi tarjouksia.
2. Facebook-sivun sisältö koostuu tarjoustiedotteista ja ostokehoituksista.
3. Facebook-sivun ylläpito on mielestäni helppoa työtä,sillä printtiesitteistä ja verkkosivun teksteistä kopioituja sloganeita voi käyttää elävöittämään päivitysvirtaa, joka koostuu kohdan 2 sisällöstä.
4. Facebook-sivulla pitää tapahtua paljon. Mitä enemmän linkkejä/päivä, sen parempi.
5. Sivuni yläotsikossa lukee Lisää kaveriksi. Se on hauskasti sanottu! Haluaisin kuitenkin saada sen paikalla näkymään Tykkää-napin, kuten muillakin yrityksillä.

Jos olit samaa mieltä tai vastasit myöntävästi yhteenkin yllä olevista väittämistä, hyötyisit varmasti 23.9. pidettävästä koulutuspäivästä!

Tapaus 2: Sinä/yrityksesi käytätte jotakin sosiaalisen median palvelua tai olette harkinneet jonkin sellaisen käyttöönottoa.

1. Ei sitten tule kuuloonkaan, että auttaisin tai neuvoisin ketään maksutta.
2. Jos yrittäjä kirjoittaa blogiinsa ohjeartikkeleita omasta alastaan hän sahaa oksaa, jolla istuu.
3. Sosiaalinen media on niin kätevä kun siellä voi mainostaa ilmaiseksi.
4. Kaikki ikävät kommentit Facebook-sivulta, blogista tms. pitää poistaa mahdollisimman nopeasti.

Jos olit samaa mieltä tai vastasit myöntävästi yhteenkin yllä olevista väittämistä, hyötyisit ainakin 7.10. pidettävästä koulutuspäivästä!

Sosiaalisen median arkipäiväistyminen ja relevanssin renesanssi

Viime viikolla uutisoitiin taas kerran sosiaalisen median vedon hiipumisesta. Voin siis valmistautua siihen, että hihaani saattaa piankin tarrautua joku höpäjämään, että “eikai sinne sosiaaliseen mediaan enää kannata mennä kun koko juttu on kohta ohi”. Niin ja kai sitä sitten maailmakin pitäisi resetoida johonkin mukavaan palautuspisteeseen, jossa Netscape Navigator oli kova sana ja modeemi vinkui.

Sosiaalista mediaa kohtaan tunnetun kiinnostuksen väheneminen on kulunut aihe, minkä näkee googlaamalla vaikkapa hakusanoilla “social media decline” tai “decline of + palvelun nimi”. Nyt mielenkiinnon hiipumisen syyksi arveltiin arkipäiväistymistä, mitä pidänkin yhtenä uskottavana selityksenä. Mitä tiiviimmin jokin ujuttautuu ihmisten arkeen, sen käytöstä ei koeta enää tarpeelliseksi pitää meteliä. Kukaan ei kai ole aikoihin korostanut erikseen yrityksensä löytyvän netistä, koska yrityksen nettisivu on jo pitkään ollut oletus. Näkyminen jossakin somepalvelussa alkaa olla samanlainen itsestäänselvyys.

Kun uusi ilmiö integroituu luontevammin elämään, myös ilmiöön liittyvien välineiden käyttötavat muuttuvat. Kun tarkastelen itseäni eri palveluiden käyttäjänä nyt verrattuna siihen mitä olin v. 2008, joka olkoon eräänlainen merkkipaalu siksi, että menin tuolloin Twitteriin niin mieleen tulevat mm. tällaiset kehityskulut:

Twitteristä on tullut enimmmäkseen linkkien jako- ja hakupaikka. Tähän vaikuttaa Twitterin “roskaantuminen”, mutta myös iPad sovelluksineen (Flipboard, Zite, Pulse). En ole tosin muutenkaan kokenut Twitter-keskusteluita kovin hedelmällisinä, parempi nimitys niille olisi "tokaisuja päivän pöhinästä". En silti väheksy Twitteriä, pidän siitä edelleen ja olen sen avulla tutustunut moneen hyvään tyyppiin.

Facebookiin suhtautumiseni on kumma kyllä muuttunut aika vähän. Menin sinne kai sen verran myöhään, että olin nähnyt sosiaalisen netin nurjat puolet jo muualla eivätkä lieveilmiöt yllättäneet. Facebookista ei ainakaan äkkinäisesti kannata edes lähteä, koska se on luikerrellut itsensä joka paikkaan. Ja on kieltämättä ollut mukavaa löytää ihmisiä vuosien takaa eikä sensaationhakuisessa uutisoinnissa valitettavasti välitetä mainita, että Facebookista on mahdollista saada tietoakin ja sitä voi käyttää myös työvälineenä.

Kirjanmerkkipalveluiden käyttäjänä nähtävästi laiskistun koko ajan. Ovathan ne olleet verrattomia palveluita, mutta nykyisin käytän ammatilliseen nettilukemiseen paljon iPadia ja linkit menevät epäsosiaalisesti Evernoteen tai Instapaperiin. Ja kun se asennoituminen jakamiseen on muuttunut. Yhä useammin tulee mieleen, että kannattaako, koska tämän jakaa 50 muutakin. En kiellä sosiaalisen jakamisen arvoa, mutta siinä pitää olla järki. Linkkien jakaminen liittyy tyypillisesti tiettyyn asiakokonaisuuteen tai projektiin, jolloin “jakelulistan” ja tallennuspaikan voisi ratkaista tilanteen mukaan kaikkea kaikille -ajattelun sijaan.

Sosiaalisen median arkipäiväistyminen on tehnyt meistä ehkä sosiaalisempia, mutta puskua on toiseenkin suuntaan. Olisikohan pakonomaisen jakamisen ja osallistumisen aikakausi ohi? Kun verkossa näkyminen omalla kuvalla ja omalla nimellä  tuntuu yhtä luontevalta kuin kadulla käveleminen naamioitumatta, myös oikeudesta omien rajojen määrittelyyn on tullut selviö, jonka periaatteita ei tarvitse mielestäni edes selitellä. Olisi mielettömän rasittavaa yrittää olla jotakin erilaista kuin todellisuudessa on, mutta pidemmän päälle aivan yhtä rasittavaksi kävisi tilannetiedottaminen jokaisesta aivastuksesta.

Siitä, että voi ei automaattisesti seuraa, että pitää. Ei ole pakko jakaa jokaikistä ajatustaan, löytöään tai tekemistään eikä myöskään ole tarvitse olla jatkuvasti valmiudessa osallistumaan ja kommentoimaan muiden jakamaa. Eräs tietoyhteiskunnan kansalaiselle tärkeä taito on kyky mielekkäisiin rajanvetoihin, toki rajoja piirrettäessä ripaus serendipiteettiä sopii mainiosti korostusväriksi.

Appseilla mielenrauhaa ja rentoa oloa?

Hyvinvointi on sana, jolla myydään tai kuvitellaan voitavan myydä lähes mitä tahansa. Toisaalta ihminen on kokonaisuus, joten emme luultavasti tiedä mikä kaikki hyvinvointiimme lopulta vaikuttaakaan. Hyvinvoinnin edistämiseen, mittaamiseen ja tuottamiseen on olemassa tietenkin lukuisia tietokonesovelluksia. Hakusanoilla kuten stress management, relaxation, meditation, fitness, diet, sport jne. App Store vyöryttää näkyville monenkirjavan valikoiman iPhone- ja iPad-appseja. Periaatteessa en mahdottomasti usko sovelluksen muuttavan esimerkiksi sohvaperunaa aktiiviliikkujaksi vaan siihen tarvitaan omaehtoinen motivaatio. Sovellukset voivat olla kuitenkin hauskoja ja mielenkiintoisia, jokunen niistä jopa hyödyllinen.

Kokeilujen jälkeen käyttööni on jäänyt 3 sovellusta - siis murto-osa tarjonnasta. Olen joogannut n. 7 vuotta ja tie on vienyt hathajoogasta astanga/voimajoogan kautta Iyengar-joogaan. Käyn ohjatuilla tunneilla kerran viikossa, lisäksi osallistun toisinaan viikonloppuintensiiveihin yms., mutta keskeinen osa joogaa on oma harjoitus. Yoga Journal -lehden sovellus iPractice (2,39 €) sisältää 15 itsenäisesti tehtävää harjoituskokonaisuutta, joihin saa joko ääni- tai tekstiohjeet (englanniksi) sekä halutessaan taustamusiikin. En käytä sovellusta oikeastaan koskaan sellaisenaan, mutta iPractice toimii pohjana, jonka voi laajentaa pidemmäksi harjoitukseksi. Kun on vähän aikaa, lyhyehkö valmissarja toimii myös sellaisenaan.  Kokonaisuudet on luokiteltu kolmelle tasolle, mutta vaikka iPractice-sovelluksessa on ns. aloittelijataso, se ei tarkoita sitä, että iPhone korvaisi hyvän joogaopettajan. Takana on hyvä olla jonkin verran kokemusta ohjatuilta joogatunneilta, jotta tietää esimerkiksi miten siirtyä liikkeestä toiseen, miten soveltaa asanaa ellei sitä pysty tekemään aivan sellaisenaan, tehdäänkö kahden asanan välillä mahdollisesti vinyasa yms.

Jooga on tuonut kuvioihini myös meditaation. Equanimity on meditaatiosovellus, jonka maksuton versio on käytännössä yksinkertainen ajastin. Se helpottaa hiljaa istumista ilman tarvetta vilkuilla kelloa. Ajastimen käynnistyessä kajahtaa miellyttävä kellonsoitto, samaten silloin kun säädetty aika on kulunut loppuun. Maksamalla saisi käyttöönsä muistutusviestejä ja tilastoja. Meditaatio näyttää olevan nyt jonkinlainen muotijuttu, mutta pelkästään muodin perässä juokseminen voi tuottaa pettymyksen: Meditaatiossa jo alkuun pääseminen vaatii kohtalaisesti työtä ja toisinaan myös suoranaisen epämukavuuden sietämistä.

Rentoutussovellus aSleep Classic (0,79 €) on auttanut mm. satunnaisten unensaantivaikeuksien yllättäessä. Appsin rauhallinen ja neutraali äänimaisema häivyttää taustamelua silloin, kun musiikki tuntuu liian intensiiviseltä. Olen onnistuneesti häivyttänyt tietoisuudestani mm. hotellin sisäpihalla kalisevan lumitraktorin tai junavaunussa kaakattavan seurueen. Vastaavia sovelluksia on paljon, myös maksuttomina, mutta jostakin syystä  rentoutumiseen tarkoitetun appsin reunassa näkyvä pokerimainos tuntuu olevan väärässä paikassa, joten vajaa euro sen poistamisesta on vähän.

Käyttämissäni sovelluksissa ei sitten ole yhtään mitään sosiaalista elementtiä! Ne eivät kerro kavereille Facebookissa tai Twitterissä, että tulipahan tehdyksi jotakin. Ilmeisesti urheilusovellusten kuten Endomondo ja Heiaheia suosio perustuu samaan kuin kaveriporukan tuki muutenkin: Jos oma motivaatio notkahtaa, kaverit kannustavat tai kilpailuvietti saa häpeämään vetelehtimistä. En ole itse koskaan käyttänyt kumpaakaan em. sovelluksista ja niiden tilapäivitykset koen lähinnä roskana, mutta kokeile saisitko pääni käännettyä hyvällä kommentilla. Samaten kiinnostaisi lukea Sleep Cycle -sovelluksen käyttäjien kokemuksista.

Excel 2010 -opas on arvottu

Excel-taulukkolaskentaohjelman SATUNNAISLUKU.VÄLILTÄ-funktion avustamana toteuttu arvonta näyttää, että Excel 2010 Laatua taulukoihin -oppaan voittaja on Liisa Hoffman. Ilmoitatko osoitteen, johon voin lähettää kirjan.

Kiitos aktiivisesta osallistumisesta ja onnittelut Liisalle. Nyt taulukot pysyvät ojennuksessa!

Google+, ensivaikutelmia

Heinäkuun vain kurkistelin Google+-palvelua, koska kesäloman aktiviteetit houkuttivat ja tuoreessa muistissa on muutamakin palvelu, joihin tuli tärvätyksi tarpeettoman paljon aikaa. Pian kuitenkin osoittautui, että Google+ saattaa olla jotakin muuta kuin tekohengitystä kaipaava yritelmä. Oma verkosto kasvoi vauhdilla vaikka olin mukana vain satunnaisesti.

Itse palvelu ylitti viikolla 31 25 miljoonan käyttäjän rajan, mihin esimerkiksi Facebookilta meni 3 vuotta ja Twitteriltä 30 kuukautta. Tosin kynnys ottaa käyttöön uusi verkkopalvelu lienee yleisesti alhaisempi nyt kuin 3 vuotta sitten.

Miltä Google+ eli kavereiden kesken ”plussa” sitten vaikuttaa käytännössä? Olen kysyttäessä kuvannut palvelua Twitterin ja Facebookin välimuodoksi, mutta onhan se toki enemmän. Twittermäisyys tulee siitä, että palvelun käyttäjä voi seurata tai lisätä ”piireihin” kenet tahansa. Kuten Twitterissä, on mahdollista seurata oman alan huippuosaajia tai muuten kiinnostavia tyyppejä eikä tarvitse pohtia että ”voinko tuon pyytää kaveriksi kun en ole koskaan tavannut”. Facebookmaisuus tulee siitä, että statuspäivitykseen voi liittää linkkejä, kuvaa, sekä staattista että liikkuvaa, voi ylläpitää kuva-albumia ja jakaa sen muille. Twitterin 140 merkin rajaan kyllästyneet ilahtunevat lisäksi mahdollisuudesta käyttää kirjoittamiseen asian vaatiman määrän merkkejä ja jakaa tekstiä kappaleiksi. Statuspäivityksestä voidaan keskustella kuten Facebookissa. Lisäksi Google+ -palveluun on sisäänrakennettu usean käyttäjän kesken toimiva videoyhteys (hangout). Viikon aktiivisemman käyttöjakson jälkeen sanoisin Google+ -palvelun toimivan ”riittävän hyvin”. Käyttämälleni puhelimelle (iPhone) tuli nopeasti oma sovellus. iPadille ei ole vielä erillistä sovellusta, mutta plussa on integroitu ainakin Google-työkalut -sovelluksen Gmail-osioon.

Google+-palvelun olennainen osa ovat piirit (circles), mikä tarkoittaa käytännössä aihesanan liittämistä seuraamiinsa ihmisiin. Piirit voivat tarkoittaa sosiaalista piiriä, mutta Harto Pönkä on osuvasti todennut niiden olevan "semanttisia ihmislokeroita", joiden ei tarvitse merkitä sosiaalista vuorovaikutusta. Tietyt piirit voidaan määritellä oletuksiksi ja päivityskohtaisesti on vielä mahdollista tarkentaa mille piireille julkaisee.

Heinäkuun alussa verkko pursusi artikkeleita, joissa lähtökohta oli jonkinlainen titaanien taistelu: Facebook vs. Google, kumpi voittaa. Tämä vastakkainasettelun näkökulma on yhtä vanha kuin ihminen itse ja tottahan Facebook-niminen yritys kilpailee Google-nimisen yrityksen kanssa käyttäjistä. Palvelun käyttäjän itsensä kannalta tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Koska useimmilla ihmisillä on tilejä useissa palveluissa, emme nähtävästikään toimi joko-tai -periaatteella. Uusia tilejä on helppo perustaa, mutta niiden  hallinta on oma taiteenlajinsa. Jo Facebookissa sisällön monistaminen tuuppaamalla samaa asiaa sekä henkilö- että yritystilin kautta on riittänyt vähintään siihen, että päätyy piilotetuksi uutisvirrasta. Jos virtuaaliseen virikeympäristöön vyöryy samaa tuuttausta kolmesta neljästä eri paikasta, miksi siihen suhtautuisi yhtään sen suopeammin vaikka lähteet ovat eri palveluita? Yleinen keskustelunaihe näyttääkin nyt olevan pohdinta siitä, miten näiden kaikkien välineiden kanssa oikein toimisi? Jokin joustava tapa pitäisi olla viestivirran hallintaan. Joustavuudella tarkoitan sitä, että voisin itse valita millä milloinkin viestin ja kenelle sisällön toisessa palvelussa julkaisen. Nyt tilanne on se, että jos haluan jotakin jonnekin muualle, sinne menee yleensä kaikki tai ei mitään.

Mainio neuvo onkin Kari A. Hintikan mainitsema vanha netin sananlasku: ”Väline per tarkoitus”! Vaikka informaatiotulvaa on mahdollista hallita suodattamalla ja välineensä ominaisuuksiin perehtymällä, meidän on jossakin vaiheessa opittava tekemään myös valintoja.

Lisälukemiseksi Google plussasta kiinnostuneille kesälomalta palannut Tätinörtti ja minä suosittelemme seuraavia:

Lehmätkin lentäis (Harto Pönkä): Google+ panee käyttäjät taggaamaan toisiaan piireihin
Sosiaalinen media opetuksessa (Tarmo Toikkanen): 10 vinkkiä Google+:n käyttöön
Jaana Nyströmin kääntämä/editoima ohje, joka päivittyy jatkuvasti: GooglePlus Starttiopas
Zento Oy:n blogissa (Hanna Takala): Voiko saman viestin automatisoida kaikkiin somepalveluihin?

Syyskausi alkaa arpajaisilla

Excel 2010 Laatua taulukoihin -opas tuli painosta heinä-kesäkuun vaihteessa ja ennen blogin kesätaukoa lupasin painostatuloarpajaiset, jotka julistan käynnistyneeksi tällä postauksella. Toimitaan tuttuun tapaan: Voit osallistua arpajaisiin joko kommentoimalla tätä blogikirjoitusta, tykkäämällä tähän postaukseen linkittävää statuspäivitystä Facebookissa tai lähettämällä viestin verkkosivuni yhteydenottolomakkeella.

Kirja on laajempi versio aikaisemmasta Excelin käytön perusteet kattavasta 80-sivuisesta pikaoppaasta. Laatua taulukoihin sopii käyttäjälle, joka haluaa hyödyntää Exceliä monipuolisesti. Ohjelmaversiota 2007 käsittelevässä teoksessa oli vielä VBA-ohjelmointikieltä käsittelevä osio, mutta jätin sen tästä pois, koska aihetta koskeva sivumäärä oli muutenkin pieni. Pidin tarpeellisempana laajentaa mm. Pivot-taulukoista kertovaa osuutta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suuria taulukoita ja Pivot-toimintoa käsittelevä koulutus kestää n. 6 tuntia ja tekemistä riittää koko ajaksi eli kaikkea ei tietenkään kirjassakaan ole mahdollista käydä läpi. (Oletus on, että em. koulutukseen osallistuja ei ole työssään käyttänyt ko. toimintoa aikaisemmin.)

Tämä syksy alkaa olotilassa, jossa en olekaan ollut muutamaan vuoteen: Juuri tällä hetkellä ei ole allekirjoitettuna sopimusta yhdestäkään oppikirjasta. Tilanne on täysin oma valinta. Kirjaideoitakin on pyörinyt päässä ja pyörii edelleen, mutta tarvitsen myös hetkiseksi tilaa omaa tuotekehitystyötä varten. Sitä paitsi oppikirjojen syytäminen liukuhihnalta voi olla turvallista ja suhteellisen helppoakin, mutta pitää aina muistaa miten kävi kanalle, joka unohti lukea Humensa. Seuraava Humen ajatuksia valottava esimerkki on lainaus Esa Saarisen teoksesta Filosofia (WSOY 2000), hän hallitsee nämä filosofian käytännön caset kuitenkin paremmin:

”Olet kana. Rakastat jyviä. Kanatarhan portti narahtaa, ja taas kerran tulee isosaappainen isäntä sisään. Tutut askeleet, tuttu viheltely. Ja kuten aina, taas jyvät lentelevät. Päivästä toiseen sama rutiini. Paitsi tänä päivänä, sinun kannaltasi. Isäntä tarttuu kaulaasi ja kerralla katkaisee sen.”

En suinkaan tarkoita tällä sitä, että pitäisin kirjaa aikansa eläneenä kapistuksena, mutta eihän kirja ole enää sama asia kuin se oli esimerkiksi 10 vuotta sitten ja viiden vuoden päästä se on varmasti jotakin muuta kuin nyt. Omaa suhdettaan kirjaan on vain terveellistä ajatella ja ilmiön pohdiskeluhan voi vaatia parin askeleen ottamista etäämmäksi.

PowerPoint 2010 -opas ei ole tullut vielä painosta, mutta on kuulemma luvassa ensi viikolla. Sen arvonnan järjestän Tiedon kuvia -blogissa. Hyvää loppukesää ja energistä syksyä!


PS Yksi pikku detalji jäi pois: Arvontaan voi osallistua ensi keskiviikkoon (10.8. saakka).