Kaikenmaailman blogeja

Seuraavassa joitakin yleisiä blogeja koskevia uskomuksia (Uskomus), joihin kerron oman näkemykseni (Mitenkähän on). Aktiivibloggaajia uskomukset luultavasti hymyilyttävät, asioiden muuttumattomuuden kaltaiseen harhaan takertuneita minun vastaukseni luultavasti ärsyttävät. Siitä huolimatta:

Uskomus: Mitään blogeissa kirjoitettua ei pidä ottaa tosissaan. Ne ovat sitä nettikansan jorinaa.

Mitenkähän on: On osattava erottaa omalla nimellä tai tunnistettavalla nimimerkillä julkaistu blogi anoonyymifoorumeista. Tämän eron ymmärtäminen kuuluu mielestäni yleissivistykseen a.D. 2011. Lisäksi blogeja aktiivisesti seuraavan on opeteltava lähdekritiikin taito, mutta sitähän tarvitaan myös lehtiä luettaessa.

Uskomus: Blogeissa kirjoitellaan mitä sattuu. Tieto ei ole luotettavaa kuten suurimmissa sanomalehdistä ja Ylen uutisissa.

Mitenkähän on: Aivan. Yhtä luotettavaa tietoa kuin keväällä 2010 sikainfluenssarokotteesta kerrottu! Olisiko suosittelun luotettavuudella ollut yhtään mitään eroa asiantuntijablogissa vs. sanomalehdessä julkaistuna? Kummatkin kertoivat asioista sen hetkisen tietämyksen mukaan. Paljonkohan on lisäksi asioita, joita sanomalehdet ja uutistalot eivät kerta kaikkiaan tiedä? Ne eivät voi kertoa sen enempää kuin tietävät ja jos niille järjestelmällisesti satuttaisiin antamaan väärää tietoa niin nehän kirjoittavat sen totuutena. Wikileaks on ollut sekä silmiä avaava että puistattava ilmiö! Sitäpaitsi lehden toimittaja voi olla jälkijunassa: Kun suomalainen lehti kertoilee Stpehen Kosslyn -nimisestä neurotietelijästä tammikuussa 2011, blogini kertoo, että minä lueskelin äijän juttuja jo vuonna 2008.

Uskomus: Blogien kirjoittajat ovat katkeria ja kaunaisia ihmisiä, jotka kirjoittavat blogia, koska kukaan ei julkaisisi heidän löpinöitään missään muualla.

Mitenkähän on: Justiinsa niin! Minäkin täällä löpisen ihan mitä sattuu ja jotkut ovat vielä päästäneet minut kirjoittamaan oppikirjoja. Joku roti sentään pitäisi olla kustantajillakin.

Uskomus: Jos blogin kirjoittaja nyt sitten sattuisikin olemaan tolkussaan, blogiin ei ainakaan uskalla kommentoida, koska siellä joutuu napit vastakkain ties keiden kanssa.

Mitenkähän on: Jokainen lukijoitaan ja itseään kunnioittava bloggaaja moderoi kommentit. Kommenteista tulee osa blogin sisältöä siinä missä blogiartikkelikin ja asiaton kommentti on ikävä näky esimerkiksi blogissa ensimmäistä kertaa vierailevan silmiin. On jokaisen oma asia salliiko anonyymikommentit. Itse sallin ne ainakin toistaiseksi, jos ne liittyvät asiaan eivätkä sisällä asiattomuuksia. En salli blogissani rähjäämistä tai solvaamista.

Blogien kuolema on kai jo todettu ennustusvirheeksi. Itselläni on monta enemmän tai vähemmän aktiivista tiliä siellä sun täällä verkossa, mutta jos nyt yhtäkkiä olisi pakko lopettaa kaikki verkkopalvelunsa yhtä lukuun ottamatta, jäljelle jäisi ehkä tämä blogi. On ollut aika mukavaa kun on tavannut ihmisen ensimmäistä kertaa ja nimeni kuultuaan hän sanoo: "Oletkos sinä se Tuolin ja näppäimistön -välistä nainen, olen lukijasi, sinulla on hyviä juttuja."

Kiitos ihanille lukijoilleni, ilman teitä ei näitä juttuja olisi mitään mieltä kirjoitella.