Japani, tieto ja sosiaalinen media

Monikohan tietää, että internet on alun perin suunniteltu turvaamaan tiedonvälitys ääriolosuhteissa, kuten esimerkiksi ydinsodan sattuessa. Tätä ei onneksi ole jouduttu testaamaan, mutta monenlaiset mullistukset internet on kestänyt - ellei sitä sitten ole ihmisen toimesta kytketty pois päältä. Etenkin netin yhteisöpalveluista, lähinnä Facebookista ja Twitteristä on tullut tärkeä resurssi katastrofitilanteissa. Embassy of Finland in Tokyo -sivu lienee tuttu jo jokaiselle naamakirjalaiselle. Twitterissä näkyy virtaavaan reaaliaikaista tietoa Japanissa asuvilta suomalaisilta. Eikä tietenkään pidä unohtaa muita palveluita, joiden kautta ihmiset voivat etsiä läheisiään tai ilmoittaa itse olevansa edelleen elävien kirjoissa, tällaisia ovat minun tiedossani ainakin Googlen Person Finder ja Punaisen Ristin Family Links.

Sosiaalisessa mediassa tieto kulkee nopeasti. Esimerkiksi lauantaina tieto Fukushiman reaktorin räjähdyksestä levisi Facebookissa ja Twitterissä ihmisten toimesta jo ennen kuin suuret uutistalot ja verkkolehdet saivat sivunsa päivitettyä. Näkyviin tuli taas kerran myös sosiaalisen median huono puoli eli nopeudesta johtuvat virheet ja ylilyönnit. Ei nopeus vaan luotettavuus! Jos lähdetään halvimmalle mahdolliselle tielle eli kilpailemaan siitä kuka oli eka, seurauksena on vain mahdottomasti epätietoa, jonka oikomiseen menee paljon aikaa ja energiaa.

Säteilyturvakeskuksen arvostelu on viikonlopun aikana ollut kestopuheenaihe. Kieltämättä tuollainen laitos saisi varautua kävijäpiikkeihin palvelimellaan. On myös surkuhupaisaa, että palvelimen kaaduttua perustetun Facebook-sivun seinällä virtaavat ydinvoiman vastustajien viestit ja laitos itse loistaa poissaolollaan. Tiedotus hoidetaan nyt tavallisen nettisivun välityksellä. Eikö Facebook-sivu kannattaisi sulkea, ellei sitä halutakaan käyttää? Silti pidän arvostelun määrää jo kohtuuttomana. Tietty osa siitä näyttää olevan peräisin turhasta panikoimisesta. Miksi ihmeessä esimerkiksi lauantaina olisi pitänyt niin kauheasti tiedottaa siinä vaiheessa kun ihan suoraan sanoen ei ollut mitään täsmällistä tiedotettavaa? Laaksosen haparoivat lausunnot voi nähdä niinkin, että kommentteja kommentoinnin vuoksi peräävät saivat vain sitä mitä tilasivat eli pelkkää spekulointia.

Miksiköhän ihmiset sitten panikoivat siinä määrin, että apteekeista loppuivat joditabletitkin? Palataanpa vielä tuohon halvimman mahdollisen tien periaatteeseen. Erään suuren suomalaisen iltalehden otsikossa todettiin lauantaina, miten "Vakava ydinturma uhkaa maapalloa". Voi hyvänen aika. Minä kysyn nyt, että jos joku liiketaloudellisin periaattein toimiva taho pitää tavoitteenaan paniikin lietsomista, pitäisikö paniikkia sitten laannutella verovaroin ylläpidettävän laitoksen toimesta? Ehkä STUKissa oli lauantaina ihan oikeitakin töitä eikä resursseja riittänyt toppuuttelemaan joditablettien ostajia. Jos väärän tiedon nostattaman paniikin laannuttamiseen tarvitaan jokin valtion virasto, sellainen kai pitäisi perustaa erikseen. Kutsuttakoon sitä vaikka Höppiksentorjuntavirastoksi.

On hienoa, että meillä on netti. On hienoa, että osaavat ihmiset ovat kehittäneet sinne palveluita, joita on helppo käyttää ja joiden avulla kuka tahansa voi välittää tietoa. Vielä kun lakattaisiin asettamasta nopeus oikeellisuuden edelle ja opittaisiin ymmärtämään, että tiedon välittämiseen liittyy vastuu.

PS Mielenkiintoista, että mainitsemani maapallon tuhoa ennustavan artikkelin linkki johtaa nyt aivan toisensävyiseen uutiseen. Mieli teki ottaa kuvakaappaus Facebook-seinältäni, mutta jääköön nyt.