Tarkoituksenmukaista osaamista

Luin lounastaessani HS:n Vieraskynä-palstalta Kalle Juutin kirjoitusta Tietotekniikka kuuluu omaksi oppiaineekseen. En opeta lapsia tai nuoria, joten parempi jättää koulujen ainejaon kommentointi asiantuntevammille. Sen sijaan haluaisin nostaa artikkelista esille joitakin asioita oman kouluttajan työni näkökulmasta.

Juuti vetoaa mm. opetusministeri Virkkusen toteamukseen, miten tietoyhteiskuntavalmiudet ovat osa kansalaistaitoja:

"Jokaisen kansalaisen tulisi siis osata käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa tarkoituksenmukaisella tavalla ja ymmärtää, miten se muuttaa työtä ja yhteiskuntaa."

Noin vuosi sitten kirjoitin postauksen Kaksi osaamistestiä, jolla ilmeisesti osuin asian ytimeen päätellen siitä, paljonko ja mihin artikkelia linkitettiin. Jos kyseistä blogipostausta pitäisi kuvata mahdollisimman lyhyesti, sen perussanoma oli jotakuinkin sama kuin yllä olevan lainauksen. Tieto- ja viestintätekniseksi osaamiseksi ei enää riitä, että löytää jonkin asian tekemiseksi tarvittavan käskysarjan käyttämästään ohjelmasta sekä osaa varmuuskopioida ylhäisessä yksinäisyydessä laatimansa asiakirjan muistitikulle. Ei turhaan puhuta tieto- JA viestintätekniikasta. Moni tietokoneiden ja niiden kaltaisten laitteiden käyttötilanne on viestintää ja sanoisin, että tarkoituksenmukaisen osaamisen sisältö on 90-luvulta muuttunut siinä mielessä, että olisi ymmärrettävä näiden välineiden rooli myös ihmisten välisten yhteyksien luomisen ja ylläpitämisen näkökulmasta. Samassa lehdessä muuten viereisellä sivulla todetaan, että koulut ovat ymmällään sosiaalisen median kanssa. Juuti mainitsee omassa kirjoituksessaan, miten sosiaalinen media on tehokkaasti osattu valjastaa koulukiusaamisen palvelukseen. Mistäpä lapsikullat oppisivat tekniikan rakentavaa käyttöä, jos ei ole riittävästi aikuisia, jotka osaisivat siihen ohjata.

Kuinkahan suuri osa aikuisista muuten näkee netin jonakin, johon erikseen "mennään" tai "siirrytään" jokin varta vasten nettikäyttöä varten suunniteltu laite käynnistämällä. Se pitää paikkansa enää yllättävän harvoin ja tulevaisuudessa vielä vähemmän. Jos päivittäisin osaamistestini, kirjoittaisin siihen ehdottomasti yhdeksi kohdaksi: En arvota netin ulkopuolelle vietettyä aikaa itsestään selvästi muka jonakin laadullisesti parempana aikana vaan ymmärrän, että kyse on erilaisista läsnäolemisen tasoista ja voin valita niistä kulloinkin tilanteeseen sopivan. Toinen tarpeellinen lisäys olisi: En odota, että jokaisessa palaverissa osallistujien pitäisi olla fyysisesti samassa tilassa. En millään muotoa väheksy kasvokkaisten tapaamisten arvoa, mutta etenkin sen jälkeen kun on tultu tutuiksi, voitaisiin säästää aikaa ja luontoa hoitamalla palavereja videoneuvotteluina, chatilla, skypella…tapoja on niin paljon, että varmasti kaikille löytyy sopiva. Tarkemmin ajatellen tarpeellisia lisäyksiä osaamistestiini tuntuu olevan niin paljon, että sen päivitystä pitänee vakavasti harkita.

Toinen kohta Juutin artikkelista, johon pysähdyin:

"Yleinen uskomus on edelleen, että paras tapa oppia jokin asia on sellainen, jolla asian on itsekin oppinut. Suurin osa aikuisväestöstä on hankkinut tietoyhteiskuntataitonsa yrittämällä ja erehtymällä."

Ihmisten jättäminen päivittäisten työvälineidensä eteen oppimaan yrittämisen ja erehtymisen varassa tulee kalliiksi. Se tulee kalliiksi jo turaamiseen käytettyjä työtunteja laskien ja ihan varmasti se tulee kalliiksi jos tietämättömyys johtaa jonkin tietoturvariskin toteutumiseen. Jälkimmäinen on hyvä muistaa erityisesti tällä viikolla, sillä tänään alkoi Tietoturvaviikko. Toivotankin oikein hyvää tietoturvapäivää 8.2. kaikille. Käykääpä tutustumassa Tietoturvakoulun materiaaleihin viimeistään nyt.