Diginatiivit ja kansalaisliikkeen jäsenet

Pyrin välttämään WSOYpro:n Docendo-tuotesarjan kirjojen esittelyä blogissani, koska en halua antaa sellaista kuvaa, että mainostan oman kustantajan tuotteita – kuitenkin jotkut ihan varmasti näin ajattelisivat. Tosin minut paremmin tuntevat kyllä tietävät lahjomattomuuteni asteen, en kaihda risujen antamista silloin kun ruusuja ei ansaita. Rajat on kuitenkin hyvä vetää ja myös kertoa niistä muille.

Don Tapscottin Syntynyt digiaikaan (Grown Up Digital) on poikkeus, koska se on teos, jonka kääntämistä suosittelin luettuani sen ensimmäisen kerran englanniksi. Tästä voinee siis vetää sellaisen johtopäätöksen, että kirja on minusta hyvä riippumatta siitä olisiko sitä edes käännetty tai kuka sen olisi käännättänyt. Opus tarttui mukaani joskus kesällä 2009 WSOYpro Oy:n Jyväskylän toimistolta ja muistaakseni Janhosen Juha myynnistä oli se, joka myös pyysi kertomaan olisiko kirja mielestäni kääntämisen arvoinen. Nähtävästi minun lisäkseni jotkut muutkin tulivat siitä samaan lopputulokseen, koska Grown Up Digital on nyt julkaistu suomeksi.

Kirjan taustalla on laaja tutkimusprojekti, johon kerättiin aineistoa haastattelemalla tuhansia 16-29 vuotiaita nuoria kahdestatoista maasta, lisäksi kerättiin vertailuaineistoa ns. X-sukupolven (30-41 v.) ja suurten ikäluokkien (41-62 v.) edustajilta.

Tapscott kertoo halunneensa pureutua ennakkoluuloihin, joita kohdistuu ns. nettisukupolveen. Sen edustajienhan on väitetty olevan sosiaalisesti rajoittuneita, pelkkiä elämyksiä metsästäviä keskittymiskyvyttömiä egoisteja. Tutkimus kuitenkin paljastaa jotakin aivan muuta. Monet käsitykset nettisukupolvesta osoittautuvat olevan enemmänkin uusien asioiden pelkoa ja oudoksumista. Suosittelisin Tapscottin teosta kaikille niille, joita uusi internet ja sen yhteisöissä viihtyvät ihmiset hämmentävät. Vältän tässä yhteydessä tarkoituksella sanaa sosiaalinen media, koska pidän sitä vielä epämääräisempänä terminä nyt kuin esimerkiksi vuosi sitten. Ehkä pitäisi puhua vain netistä tai verkosta ja vain tiedostaa, että kyseessä ei ole samanlainen verkko, johon tutustuimme ensimmäisten graafisten selainten välityksellä! Eikä Syntynyt digiaikaan välttämättä ole vain kuvaus nettisukupolven omaksumista tavoista viestiä ja tehdä työtä vaan se kannattaa lukea myös kuvauksena uudenlaisesta työstä tai siitä, millaiseksi useimpien työ on parhaillaan muuttumassa.

Aikuiskouluttajan korvaan särähtää jonkin verran kirjan ylenpalttinen hehkutus siitä, miten nuoret sitä ja nuoret tätä. Suorastaan huvittavia ovat listat, joissa Tapscott neuvoo uusia sukupolvia, poliittisia johtajia, vanhempia yms. Neuvot heijastavat sen verran kaavamaisia käsityksiä, että paikka paikoin mennään parodian puolelle. Ehkä juuri tämä paljastaa kirjan julkaisemisen ja käännöksen välisen ajan kulumisen: Asioiden liittäminen pelkästään sukupolvien ominaisuuksiksi alkaa olla jo vähän passé. Lue esimerkiksi Umair Haquen kirjoittama M Manifesto, jota suomenkielellä on käsitellyt Christina Andersson Renesanssinaisen maailmankirja –bloginsa postauksessa Uuden ajan voitto. Umair Haque mm. toteaa näin:

Generation M is more about what you do and who you are than when you were born. So the question is this: do you still belong to the 20th century - or the 21st?

Kyse voikin siis sukupolviominaisuuksia enemmän olla asenteissa ja yksilön omasta halussa olla tekemässä asioita uudella tavalla. Itse ainakin katson olevani paljon enemmän osa uuden ajan kansalaisliikettä kuin jotakin ulkopuoleltani määriteltyä sukupolvea.

Eipä kuitenkaan ryhdytä liian ankaraksi. Kaikin puolin ansiokkaan kirjan taustalla olleen tutkimuksen tarkoitushan oli selvittää nimenomaan sitä, millä tavoin nuoret toimivat verkossa. Sitä paitsi teoksesta löytyy kaikenlaisia mielenkiintoisia sivupolkuja kuten esimerkiksi viittaukset viimeaikojen aivotutkimukseen. Ilmeisesti myös aikuiset aivot muovautuvat kokemusten perusteella (googlaa sanalla neuroplasticity) ja näin uudenlaisiin työtapoihin harjaantuminen on hyvinkin mahdollista vielä aikuisiällä – jos siihen on itsellä halua. Tällaista tietoa oppimisesta pitäisi julistaa paljon kovaäänisemmin, koska ei kai ole kenenkään etu, että ihmisten osaamista jätetään käyttämättä vanhentuneeseen tietoon perustuvien asenteiden vuoksi.

Erikoismaininnan antaisin vielä kääntäjälle, Timo Hautalalle, joka on tehnyt hyvää jälkeä. Laadukas käännös etenkin tietokirjapuolella alkaa olla harvinaisuus.