Diginatiivit ja kansalaisliikkeen jäsenet

Pyrin välttämään WSOYpro:n Docendo-tuotesarjan kirjojen esittelyä blogissani, koska en halua antaa sellaista kuvaa, että mainostan oman kustantajan tuotteita – kuitenkin jotkut ihan varmasti näin ajattelisivat. Tosin minut paremmin tuntevat kyllä tietävät lahjomattomuuteni asteen, en kaihda risujen antamista silloin kun ruusuja ei ansaita. Rajat on kuitenkin hyvä vetää ja myös kertoa niistä muille.

Don Tapscottin Syntynyt digiaikaan (Grown Up Digital) on poikkeus, koska se on teos, jonka kääntämistä suosittelin luettuani sen ensimmäisen kerran englanniksi. Tästä voinee siis vetää sellaisen johtopäätöksen, että kirja on minusta hyvä riippumatta siitä olisiko sitä edes käännetty tai kuka sen olisi käännättänyt. Opus tarttui mukaani joskus kesällä 2009 WSOYpro Oy:n Jyväskylän toimistolta ja muistaakseni Janhosen Juha myynnistä oli se, joka myös pyysi kertomaan olisiko kirja mielestäni kääntämisen arvoinen. Nähtävästi minun lisäkseni jotkut muutkin tulivat siitä samaan lopputulokseen, koska Grown Up Digital on nyt julkaistu suomeksi.

Kirjan taustalla on laaja tutkimusprojekti, johon kerättiin aineistoa haastattelemalla tuhansia 16-29 vuotiaita nuoria kahdestatoista maasta, lisäksi kerättiin vertailuaineistoa ns. X-sukupolven (30-41 v.) ja suurten ikäluokkien (41-62 v.) edustajilta.

Tapscott kertoo halunneensa pureutua ennakkoluuloihin, joita kohdistuu ns. nettisukupolveen. Sen edustajienhan on väitetty olevan sosiaalisesti rajoittuneita, pelkkiä elämyksiä metsästäviä keskittymiskyvyttömiä egoisteja. Tutkimus kuitenkin paljastaa jotakin aivan muuta. Monet käsitykset nettisukupolvesta osoittautuvat olevan enemmänkin uusien asioiden pelkoa ja oudoksumista. Suosittelisin Tapscottin teosta kaikille niille, joita uusi internet ja sen yhteisöissä viihtyvät ihmiset hämmentävät. Vältän tässä yhteydessä tarkoituksella sanaa sosiaalinen media, koska pidän sitä vielä epämääräisempänä terminä nyt kuin esimerkiksi vuosi sitten. Ehkä pitäisi puhua vain netistä tai verkosta ja vain tiedostaa, että kyseessä ei ole samanlainen verkko, johon tutustuimme ensimmäisten graafisten selainten välityksellä! Eikä Syntynyt digiaikaan välttämättä ole vain kuvaus nettisukupolven omaksumista tavoista viestiä ja tehdä työtä vaan se kannattaa lukea myös kuvauksena uudenlaisesta työstä tai siitä, millaiseksi useimpien työ on parhaillaan muuttumassa.

Aikuiskouluttajan korvaan särähtää jonkin verran kirjan ylenpalttinen hehkutus siitä, miten nuoret sitä ja nuoret tätä. Suorastaan huvittavia ovat listat, joissa Tapscott neuvoo uusia sukupolvia, poliittisia johtajia, vanhempia yms. Neuvot heijastavat sen verran kaavamaisia käsityksiä, että paikka paikoin mennään parodian puolelle. Ehkä juuri tämä paljastaa kirjan julkaisemisen ja käännöksen välisen ajan kulumisen: Asioiden liittäminen pelkästään sukupolvien ominaisuuksiksi alkaa olla jo vähän passé. Lue esimerkiksi Umair Haquen kirjoittama M Manifesto, jota suomenkielellä on käsitellyt Christina Andersson Renesanssinaisen maailmankirja –bloginsa postauksessa Uuden ajan voitto. Umair Haque mm. toteaa näin:

Generation M is more about what you do and who you are than when you were born. So the question is this: do you still belong to the 20th century - or the 21st?

Kyse voikin siis sukupolviominaisuuksia enemmän olla asenteissa ja yksilön omasta halussa olla tekemässä asioita uudella tavalla. Itse ainakin katson olevani paljon enemmän osa uuden ajan kansalaisliikettä kuin jotakin ulkopuoleltani määriteltyä sukupolvea.

Eipä kuitenkaan ryhdytä liian ankaraksi. Kaikin puolin ansiokkaan kirjan taustalla olleen tutkimuksen tarkoitushan oli selvittää nimenomaan sitä, millä tavoin nuoret toimivat verkossa. Sitä paitsi teoksesta löytyy kaikenlaisia mielenkiintoisia sivupolkuja kuten esimerkiksi viittaukset viimeaikojen aivotutkimukseen. Ilmeisesti myös aikuiset aivot muovautuvat kokemusten perusteella (googlaa sanalla neuroplasticity) ja näin uudenlaisiin työtapoihin harjaantuminen on hyvinkin mahdollista vielä aikuisiällä – jos siihen on itsellä halua. Tällaista tietoa oppimisesta pitäisi julistaa paljon kovaäänisemmin, koska ei kai ole kenenkään etu, että ihmisten osaamista jätetään käyttämättä vanhentuneeseen tietoon perustuvien asenteiden vuoksi.

Erikoismaininnan antaisin vielä kääntäjälle, Timo Hautalalle, joka on tehnyt hyvää jälkeä. Laadukas käännös etenkin tietokirjapuolella alkaa olla harvinaisuus.

Vuoden 2010 suosituimmat Tuolin ja näppäimistön välistä -postaukset

Jo perinteeksi tulleen tavan mukaan (peräti toinen peräkkäinen vuosi) listaan Tuolin ja näppäimistön välistä -kirjoitusten 10 suosituinta postausta. Tiedot ovat peräisin Google Analyticsista:

Facebook ohje, osa 1: tilin luonti ja perusasetukset

Excel: kalenterifunktioita ja lisää aika-arvoilla laskemista

Excel: aika-arvoilla laskeminen

Miksi Excel laskee viikon numeron väärin

Ei kevätväsymystä vaan some-väsymystä

Twitteriä vasta-alkajalle: retweet ja risuaita

Mitä uutta tuo Microsoft Office 2010

Evernote-vinkki: Tee muistiinpanoja Twitterillä

Excel Tips and Tricks: Jossittelua funktioilla

Kuvakkeet ja vimpaimet bloggerin sivupalkkiin

Ei lainkaan hämmästytä, että vanhat Excel-artikkelit ovat pitäneet pintansa ja olen tästä myös iloinen. Työvälineiden ja näistä suurimmaksi osaksi Microsoft Office -tuotteiden koulutus on se yritystoimintani perusta, jota uudetkin asiat sivuavat, elleivät muuten niin yhteensopivuuskysymyksinä. Sosiaalinen media on kuitenkin tullut mukaan blogipostauksiin, koska se on tullut mukaan myös koulutusrepertuaariini ja siellä se myös pysyy. Tosin tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kauanko sen voi pitää erillisenä koulutuksena. Sosiaalisesta mediasta - vai pitäisikö vain sanoa "nykynetistä" - peräisin olevat ratkaisut ovat vauhdilla siirtymässä useimpien työhön. Minullahan näkökulma sosiaaliseen mediaan on vahvasti kiinni arjen työssä ja olen painottanut somen asemaa henkilökohtaisena oppimisympäristönä, mikä ei millään muotoa ole vastakkainen asia verkostoitumiselle ja suhteiden rakentamiselle. Ehkä oppimisnäkökulma kuitenkin pakottaa arvostamaan laatua määrän ja metelin kustannuksella.

Jos joku ei ole vielä huomannut, esitysgrafiikan tekemisestä ja esitysgrafiikkaohjelmista kirjoitan nykyisin Tiedon kuvia -nimisessä blogissa. Tein tämän ratkaisun, koska Vaikuta varmasti -esitysgrafiikkatyöpajat ja koulutukset on uusi ja kehittyvä "tuotelinja" ja poikkeaa sen verran perusIT-koulutuksesta, että se oli selkeintä eriyttää omalle tontilleen. Esitysgrafiikkatyöpajoista sen verran, että ne on alettu huomata ja koulutuksia on esimerkiksi keväälle jo sovittuna oikein mukavasti. Toki muutakin koulutusta on edelleen tarjolla. Jos esimerkiksi yrityksessäsi tai yhteisössäsi kaivataan sparrausta uusien Office-versioiden siirtymävaiheessa, ota yhteyttä niin pistetään asiat kuntoon. No, tarkoitus ei ollut kirjoittaa tästä mitään toimintani mainospostausta, mutta toisaalta olen koulutusalan yrittäjä, joten mitä sitä peittelemäänkään.

Tuolin ja näppiksen Softa Top Ten

Tervetuloa mukaan uuteen bloggausvuoteen! Tapana näyttää olevan, että arvovaltaisissa blogeissa julkaistaan listoja mitä moninaisimmista asioista. Tottahan siinä tapauksessa myös Tuolin ja näppäimistön välistä -blogilla pitää olla oma Top Ten hyvistä ohjelmatuotteista. Kriteeri listalle pääsemiseksi on, että olen omassa käytössäni kokenut tuotteet riittävän hyödyllisiksi kehdatakseni suositella niitä muillekin. Sillä ei ole niinkään väliä, milloin tuote on ensimmäisen kerran julkistettu. Jos esimerkiksi jokin sovellus on ollut jatkuvassa käytössä viime vuoden ajan eikä korvaavaa parempaakaan ole löytynyt, se on sopiva listaehdokas. Lisäksi niin PC:lle kuin iPhonelle/iPadille tehdyt sovellukset ovat tässä rinnakkain hyvässä sovussa.

Evernote. Tämä on muistikirjasovellusten ehdoton ykkönen. Evernote palvelee käyttäjää, joka ei halua työntekonsa olevan kiinni siitä, millainen värkki kulloinkin sattuu olemaan hyppysissä. Evernote löytyy kaikille laitteille, joita käytän. Myös paikallisesti omalle koneelle asennettava versiokin on olemassa, mutta toistaiseksi on riittänyt selainversio sekä sen tueksi iPhone- ja iPad-versiot.

Microsoft Office OneNote 2010 tulee hyvänä kakkosena muistikirjojen sarjassa. Pieni puute on se, että saatavana ei ole mobiilisovellusta iPhonelle. Olen tosin hakenut testikäyttöön kolmannen osapuolen MobileNoter-nimisen sovelluksen, jonka pitäisi olla se puuttuva lenkki iPhonen ja PC:n välillä - palataan tähän mahdollisesti myöhemmin jollakin foorumilla. Tosin OneNote on minulla vähän erityyppisessä käytössä kuin Evernote eikä mobiilisovelluksen puuttuminen siksi ole mahdoton haitta. (Ohjeet tiedon siirtämiseksi OneNotesta Evernoteen ja toisinpäin.)

Instapaper. Tietoyhteiskunta tai ei, todellisuutta kuitenkin on, että nettiin ei pääse kaikkialta. Minulla on myös tapana liikuskella kaikenlaisilla kummallisilla seuduilla, joilla 3G-kuuluvuus on haave vain. Instapaper on ratkaisu informaatioriippuvaisen ongelmiin: Otetaan tili palvelusta, asennetaan vastaava sovellus iPhoneen/iPadiin , tallennetaan kiinnostavat verkkoartikkeli tai blogipostaus, synkronoidaan tilin sisältö offline-tilaa varten ja lukea voi missä tahansa kun aikaa löytyy. Instapaperista on myös olemassa versio PC:lle ja Kindlelle.

Seesmic for Web. En täysin ymmärrä Tweetdeck-hehkutusta, minusta se on hieman yliarvostettu ja viimeinen pisara oli iPad-versio, joka kunnostautui lähinnä sekoilemalla. Seesmicin selainversion avulla monen tietokoneen loukussa elävän on kätevä seurata useiden palveluiden tilejä, listoja, hashtag-virtaa jne.

Microsoft Office PowerPoint 2010. Uusin versio PowerPointista on saanut minut miettimään uudestaan väitettäni, jonka mukaisesti hyvän esitysgrafiikan tekeminen ei ole välineestä kiinni. Eihän se ole, mutta hyvä softa kieltämättä auttaa siistin jäljen aikaansaamista.

Inkscape. Käytin pitkään CorelDRAW-piirto-ohjelmaa, mutta kun yksi sen versioista ei enää asentunut Windows Vistaan ja tuotteen koulutuskysyntäkin oli jo alkanut hiipua, lopetin uusien versioiden ostamisen. Vektorigrafiikkaohjelmalle on kuitenkin ollut tarvetta ja Inkscapesta olen saanut hyvän työkalun. Sen kohdalla ei tarvita edes "ollakseen maksuton" -pehmennystä.

GoodReader. Olen ehtinyt jo hehkuttaa, miten iPad on tuonut nettikäyttöön aivan uusia ulottuvuuksia. Voi myös sanoa, että se on muuttamassa lukutapojani ja GoodReader on vaikuttanut merkittävästi tähän kokemukseen. Siihen voi hakea sisältöä netistä, Dropboxista, iBookista, Gmailista…sanokaa jokin lähde, josta siihen EI saisi sisältöä! Pdf-tiedostoihin voi liittää muistiinpanoja ja värikorostuksia, jotka toistuvat AdobeReaderissa.

SmartNote. SmartNote on jonkinlainen tekstieditorin, piirto- ja muistikirjasovelluksen hybridi. SmartNoteen voidaan tuoda sisältöä muualta sekä lisätä muistilappuja, kirjoittaa ja piirtää. Erinomainen työkalu kaikenlaiseen suunnittelutyöhön. Saa nähdä, onko rakas musta muistikirja lopultakin saanut haastajan!

2Do. Kutsuisin tätä iPhone-sovellusta henkilökohtaiseksi projektinhallintasovellukseksi. Ainakin se on enemmän kuin pelkkä ToDo-lista. Sen saa myös synkronoitua Outlookin tehtävälistan kanssa.

Angry Birds! Minähän olin se ihminen, joka ei pelaa tietokonepelejä paitsi satunnaisesti shakkia iPhonella. No, elämä on jatkuvaa muutosta ja joskus pitää saada irrotella.

Moni muukin sovellus olisi ansainnut paikkansa Top Ten -listalla, mutta nämä nyt kuitenkin tänään tuntuivat erityismaininnan arvoisilta.