Kolme yötä jouluun on

Poistun Tuolin ja näppäimistön välistä joulutauolle, joka kestää tammikuun puoleen väliin.

Etsin pitkään You Tubesta jouluaiheista videota postauksen liitteeksi ja löysinkin monta näyttävää ja hienoa työtä. Sitten törmäsin Twitterissä tähän, joka ei sinänsä ole "hieno" vaan aika karu – kuka tahansa, joka on tottunut käyttämään ruutukaappaussarjoja koulutusmateriaalinsa raaka-aineena pystyisi teknisesti samaan. Idea on kuitenkin se, joka ratkaisee. Minusta paras jouluaiheinen video on tässä, kiitos Rautasillalle linkin jakamisesta ja hyvää joulua kaikille blogini lukijoille.




Ajat muuttuvat, ihmisten tunteet pysyvät!

Lisäys 21.12: YouTube näytti videon upotuskoodien pienimmät kokovaihtoehdot himmennettynä ja tämä ei nyt näy kunnolla kaikissa selaimissa. Tässä linkki suoraan YouTubeen.

Vieraspostaus: Kuuntelun ja keskustelun täyteinen pönötysvapaa työviikko

Muutkin bloggaajat harrastavat vieraspostauksia ja niinpä rohkaistuin pyytämään Facebook-ystävääni Klara "The Gurutar" Guggenheimia kertomaan, millainen on hänen tyypillinen työviikkonsa. Onpa jännittävää!

*****

Hei kaikki rakkaat lapset! Klara "The Gurutar" tässä. Nyt kuvaan teille tyypillistä työviikkoani. Kiirehän on koko ajan ja se harmittaa, koska todellisten elämänarvojeni mukaista olisi rauhallinen arki perheen kanssa. Mutta ei auta rutista, ellei panosta asioihin, ei mitään saa. Ja onneksi on sosiaalinen media, joka auttaa perheellistä ihmistä hoitamaan yritystään ja vieläpä ilman mitään mielistely- ja pönötyskuvioita.

Maanantai. Julkaisen YouTubeen videon, jossa kerron yrityksestäni. Myös tyytyväiset asiakkaat esiintyvät videolla lyhyesti. Pistän videon eteenpäin Facebookissa aamulla, päivällä ja illalla, sekä henkilötililtäni että yritykseni tililtä. Laitan myös ajastusta tukevan Twitter-clientin lähettämään tviitin kerran tunnissa, siitä linkki menee myös LinkedIniin. Yrittäkööt vain urputtaa spämmäämisestä, nyt tehdään bisnestä.

Tiistai. Teen diaesityksen huomista varten ja toistan eilisen linkityskierroksen. Huh! Työstä käy. Onneksi on ajastus, tuplaan vielä tviittien määrän eilisestä, pitäisi riittää. Bloggaan illalla jäteauton kuljettajan pahasuopuudesta. Ystävä (kohta muuten entinen) lähettää tunnin päästä meilin, jossa sanoo, ettei muka pitäisi mollata kuljettajan työnantajayritystä niin kauhein sanakääntein. Oli kai oma autoni, joka esti kuskia hoitamasta tehtäväänsä. Niin niin, olihan auto siinä. Miten minulla voikin olla noin ajastaan jäljessä olevia ihmisiä ympärilläni? Hyvä asiakaspalvelija kahlaa vaikka kahden metrin hangessa, jos tarvis vaatii.

Keskiviikko. Koulutus. Kerron Facebookissa ja Twitterissä aloittavani kohta asiakkaan luona. Tunnin päästä kerron olevani asiakkaan luona. Keskellä päivää lähetän itsestäni valokuvan kun olen asiakkaan luona. Iltapäivällä en ehdi, koska asiakkaanpenteleet vievät aikani. Taviskonttorirotat! Pitäisihän niiden nyt ymmärtää, että sosiaalisessa mediassa olo vaatii minulta kuuntelua ja keskustelua. Iltapäivällä lähetän valokuvan itsestäni poistumasta asiakkaan luota. Katselen Facebookia päivän päätteeksi. Siellä on 30 kommenttia linkittämästäni artikkelista ja jokunen näyttää olevan ihan hyvin sanottu, mutta en minä juutu siihen kun ei kukaan tärkeä ole kirjoittanut mitään. Täytyy käyttää aikansa oikeisiin asioihin.

Torstai. Saan tarjouspyynnön kymmenestä koulutuspäivästä. Riennän heti kertomaan Facebookiin ja Twitteriin miten olen ihan liekeissä kun on näin suuria tsaansseja ilmassa. Lisään heti tarjouspyynnön lähettäjän referenssiksi LinkedIniin. Olenpa ihana ja haluttu. Mies huomauttaa, että eikö parempi olisi saada ensin kaupat aikaiseksi ja sitä kuulemma voisi edistää huolellinen tarjouslaskenta ja pieni sessio koulutussuunnittelua. Suutun. Eihän se ymmärrä mitään, mokomakin vanhanteollisuuden keppihevonen.

Perjantai. Luettelen Facebookissa, millä kaikilla ohjelmilla olen tänäänkin tehnyt töitä. Heitän jonon jatkoksi vielä nekin, jotka olen avannut kerran. Olen niin cool kun osaan näin paljon. Poistan blogista 68 kommenttia, joissa minua kutsutaan narsistiseksi ja minäkeskeiseksi kitisijäksi. Sen jälkeen postaan kirjoituksen, jossa pohdin vanhanaikaisten asiakkaideni maailmankuvan ahtautta. Ajatelkaa siis, joku toope oli keskiviikon palautteissa valittanut kouluttajan olleen hajamielisen ja muissa maailmoissa olevan oloinen. Toinen sanoo: "Kouluttaja ei tiennyt oikein mitään. Ja häiritsi kun hän hipelöi koko ajan kännykkäänsä ja hihitti itsekseen." Urpot! Tää on just niin tätä kateellisten kätinää.

Mutta siinä hektinen työviikkkoni. Tulkaa kaikki tykkäämään Facebookissa niin kuunnellaan ja keskustellaan! Rakkaudella, The Gurutar.

***

Näin se Klara! Onpa minulla paljon oppimista. Tosin en ihan ymmärrä miksi hän blokkasi minut Facebook-kavereistaan. Minähän vain kysyin, että koska sitä pönötysvapaata kuuntelua ja keskustelua oikein oli kun en löydä sitä tästä mistään?

Ilmiöstä vakavammin kirjoittavat:

Heli Sirkiä, Digiajan henkilöbrändien tulevaisuus,

Taloussanomissa Outi Kokko, Suomessa menestyvät vain oman edun tavoittelijat.

Gmail tehokäyttöön

Vuoden 2008 lokakuussa esittelin blogipostauksessani Googlen plusosoitteet, joista olen sittemmin jaksanut hehkuttaa. Plusosoitteet olivat myös keväällä Facebook-sivuni viikon vinkkinä (nro 2). Tämä mainio ominaisuus on kaikesta päätellen kuitenkin aika huonosti tiedossa, joten siitä kannattanee kirjoittaa hieman yksityiskohtaisempi postaus ja ihan kuvien kera.

Plusosoitteita voi käyttää lukemattomin eri tavoin. Yksi oma käyttökohteeni on viestien arkistointi lennossa, käytän Gmailia mm. varmuuskopiointiin eli välitän tietyt ensisijaiseen sähköpostiini tulevat viesti itselleni Gmailiin.

Plusosoite näyttää tältä: eulaalia.kenkkunen+odottaa_kommenttia@gmail.com. Voit kirjoittaa Gmail-osoitteeseen mitä tahansa +-merkin ja @-merkin väliin ja kyseinen merkkijono jätetään huomioimatta. Saapuvaa viestiä siis kohdellaan kuten mitä tahansa eulaalia.kenkkunen@gmail.com -osoitteeseen saapuvaa meiliä. Plusmerkin jälkeen kirjoitetulla litanialla on kuitenkin merkitystä, jos Gmailisi asetuksista löytyy vastaava suodatin.

Suodatin luodaan näin:

1. Valitse hakuruudun (Haku viesteistä, Verkkohaku) oikealta puolelta linkki Luo suodatin.

2. Saat eteesi näkymän, jossa voit määritellä hakuehtoja. Kirjoita Vastaanottaja-kenttään oma gmail-osoitteesi ja lisää siihen haluamasi +-alkuinen merkkijono, samalla periaatteella kuin yllä on esitetty.

3. Jos seuraavassa näkymässä merkitset kuvan mukaisen vaihtoehdon, +-merkinnällä varustettuihin viesteihin lisätään tähti erottamaan ne muista sähköpostiviesteistä (napsauta kuva suuremmaksi).

Testaa ja kun toteat +-osoitteen toimivaksi, siirrytään eteenpäin ja otetaan tunnisteet mukaan.

Tunnisteet

Voit luoda sähköposteille tunnisteita, jotka vastaavat suurin piirtein Outlookin värimerkintöjä ja ehkä tunnisteet voitaisiin rinnastaa myös kansioihin. Saapuneiden viestien yläpuolelta löytyy painike Tunnisteet. Se avaa valikon, jossa alimmaisena olevalla Hallitse tunnisteita -komennolla aukeavassa näkymässä voidaan luoda uusi tunniste – kirjoita uuden tunnisteen nimi Luo uusi selite -ruutuun ja napsauta Uusi-painiketta.

Uusi tunniste löytyy ikkunan vasemmasta reunasta oletustunnisteiden alapuolelta. Kun viet hiiren osoittimen tunnisteen päälle, sen vasemmalle puolelle tulee näkyviin värillinen painike, jota napsauttamalla aukeaa väripaletti ja voit valita tunnisteelle värin.

Tunnisteita voidaan käyttää suodatuksessa ja jos esimerkiksi haluat korvata edellä luodussa suodattimessa käytetyn tähden tunnisteella, napsauta Luo suodatin -linkkiä, valitse Näytä tämänhetkiset suodattimet, etsi muutettava suodatin ja napsauta muokkaa. Tunnisteiden luonnin toisessa näkymässä voit poistaa tähden ja vaihtaa sen tilalle tunnisteen.

Tunnisteiden ja +-osoitteidenhan ei tarvitse mitenkään liittyä toisiinsa ellet niin halua. Voit luoda suodattimia esimerkiksi lähettäjän nimen tms. perusteella arkistoimaan viestisi (eivät jää lukemattomina kuormittamaan Saapuneet-kansiota), ohjaamaan viestin suoraan roskakoriin, merkitsemään esimerkiksi Twitteristä tulleen suoraviestin tai Facebook-kaveripyynnön tietyllä värillä jne.

Labs ja tunnisteiden tunnisteet

Gmailin Labs -toimintoihin (napsauta vihreätä pullon kuvaa) tuli hiljattain saataville Tunnisteisiin sijoitettavat tunnisteet. Ne tarkoittavat sitä, että voit luoda tunnisteille alaluokkia. Jos esimerkiksi käytät tunnistetta Koulutukset ja haluat luoda sille alatunnisteen, voit luoda merkintöjä esimerkiksi näin: Koulutukset/Office ja Koulutukset/GoogleApps. Tämän jälkeen Koulutukset-tunnisteesi näyttää kuvan mukaiselta.

Tyrkytyksen sijaan avoimuutta ja auttavaista asennetta

Edellisesssä postauksessa kirjoitin avoimuuden ja jakamisen tuskasta. Twitteristä tulleissa kommenteissa @perttutolvanen huomautti, että avoimuus on ihmisen ominaisuus, jakamisen voi oppia. Totta, tämänhän psykologian piirreteoriatkin vahvistavat. Mutta kun avoimuuden ilmenemistä sitten alkaa tarkastella käytännössä, se osoittautuu piankin yhtä epämääräiseksi käsitteeksi kuin ihmisen sosiaalisuus. Jälkimmäisessä minua on hämmentänyt se, että sosiaaliseksi sanotaan usein sellaisia ihmisiä, jotka valtaavat tilan muilta omalla äänellään ja omilla hauskoilla (?) sattumuksillaan. Mitä sosiaalisuutta muka on kailottaa tauotta itsestään? Sehän on huonoa käytöstä ja pelkkää itsekeskeisyyttä. Arkipuheen "sosiaalisilla tyypeillä" ei välttämättä ole sosiaalisia taitoja lainkaan.

Kun puheeksi tulee sosiaalinen media, mikä nykyään tapahtuu aika usein, mainitaan yleensä avoimuus jonkinlaisena suotavana moodina ja siitä puhutaan aivan kuin se jotenkin automaattisesti seuraisi sitä, että on otettu tili jossakin palvelussa tai ryhdytty bloggaamaan. On avartavaa seurata yrittäjien/yritysten Twitter- tai Facebook-tilapäivityksiä sekä blogeja muutaman päivän ajan. Kokemus saa suoraan sanoen epäilemään, että keisarilla ei ehkä olekaan uusia vaatteita vaan hänet on taas kerran päästetty kylille kelteisillään. On toki avoimuutta, mutta paljon on pelkkää perusnokittelua. Ehkä tosiaankin on kyse vain erilaisista ihmistyypeistä?

Avoimuus ei ole sama kuin olla äänessä

Avoimuutta ei minusta ole salaperäisesti vihjata miten on niin cooleja juttuja tiedossa, mutta näistäpä ei nyt vielä kerrotaan. Ilmeisesti kyse on jätetyistä tarjouksista tai meneillään olevista neuvotteluista. So what, yrittäjyyteen kai itsestään selvästi kuuluu se, että tarjouksia jätetään ja neuvotteluja käydään. Tästä asiantilasta vihjaaminen ei nyt erityistä avoimuutta osoita. Lähinnä se on sulkapeitteen pörhistelyä kilpailijan edessä.

Avoimuutta ei myöskään osoittane hihkaisu Facebookissa viikon välein, että osta osta hyvä ihminen tämä minun hieno tuotteeni, ja viettää ne loput 6 päivää viikosta hiljaiseloa. Jos muuta ei halua tehdä, olisiko parempi lopettaa Facebook-tili?

Entäpä jos edes joskus tarjoaisi ratkaisuehdotuksen johonkin pieneen pulmaan, vaikka siitä ei pääsekään kirjoittamaan laskua ja vaikka sen kuka tahansa voi lukea? Olen seurannut kiinnostuneena Facebookissa Suomen Pienyrittäjäin Mainistoimiston SPYMin perjantai-iltapäivien kyselytuntia. Jos ei tällainen osoita avoimuutta, mikä sitten? Jos yleensäkin etsii yhteistä nimittäjää esimerkiksi lempiblogeistaan, päätyy hyvin pian siihen, että avoin ja auttavainen asenne on se, joka saa palaamaan takaisin uudelleen ja uudelleen. Tietenkään ongelmanratkaisutyyppiset julkaisut eivät sovi kaikille yrityksille, mutta sisältöformaatteja ja julkaisutapoja on niin paljon, että jokaiselle löytyy varmasti itsensä näköinen. Esimerkiksi Ordinaren Maria on joskus laittanut Facebook-sivulleen valokuvia ennen/jälkeen raivauskeikan. Mukava tapa. Näkee selvästi, että tuo ihminenhän on saanut todellisen muutoksen aikaiseksi.

Avoimuutta voisi myös olla pelkästään jonkin asian ihmettely vaikka vastausta ei olisikaan sillä hetkellä olemassa. Ihmettelyhän voi olla merkki aivotoiminnasta, jota oppimiseksi kutsutaan ja oppiva yrittäjä on todennäköisesti myös osaava yrittäjä. 90-luvulla ihmisiin tuntui vetoavan se, että vihaiset evankelistat tulivat seminaareihin haukkumaan kuulijansa pystyyn. Joskus tulee eksyneeksi blogiin, jonka henkinen koti taitaa olla vielä menneellä vuosikymmenellä: Postaukset ovat besserwissermäistä maanista räksytystä, johon ei todellakaan huvita edes kommentoida. Eikä bloggaaja koskaan, ei taatusti koskaan myöntäisi sitä mahdollisuutta, että hän on väärässä tai kertoisi muuttaneensa käsitystään jostakin asiasta. Jos siis bloggauksen perusteella etsii asiantuntijaa, maaninen räksyttäjä kannattaa kiertää kaukaa, koska hän ei nähtävästi opi yhtään mitään. Positiivista tietysti on, että hän näyttää tämän avoimesti.

Avoimuuden ja jakamisen tuska

Kun puhutaan avoimuudesta ja tiedon jakamisesta, minua vaivaa siinä puheen ja omien kokemusten ristiriita. Avoimuus ja tiedon jakaminen toistuvat paljon etenkin sosiaalista mediaa koskevassa keskustelussa ja kirjoituksissa. Nyt on muuten tuotettava nuorimmille pettymys, sillä avoimuudesta ja tiedon jakamisesta on puhuttu yhtä kauan kuin olen ollut työelämässä mukana. Se ei ole uusi keksintö eikä liity sosiaaliseen mediaan mitenkään. Joskin sosiaalisen median (tai internetin muuttumisen!) myötä kommunikointi ja työvälineet ovat kehittyneet sellaiseen suuntaan, että avoimuutta ja tiedon jakamista olisi entistä helpompi toteuttaa, jos niin tahdottaisiin ja jos siihen oltaisiin henkisesti valmiimpia.

Tein numerolla 9 alkavalla vuosikymmenellä IT-tukitöitä ja tuolloin internet ei ollut aivan sitä mitä se on nyt. Tärkeitä tiedon lähteitä olivat paperiversiot lehdistä kuten esimerkiksi PC World ja PC Magazine. Minulla oli yksi työkaveri, jonka kanssa oli jonkinlainen sanaton sopimus siitä, että kun löytyy tärkeä juttu, josta on syytä mennä ottamaan kopio, niitä otetaan saman tien kahdet. Se toinen oli kaverille eli avoimuus ja tiedon jakaminen ei vaatinut kopiokonetta ja lähtevän postin laatikkoa hienompia välineitä toteutuakseen. Tahto riitti. Enemmän oli työkavereita, jotka eivät toimineet tällä tavoin. Arvatkaa kenestä työkaverista pidin eniten ja kenen kanssa työnteko sujui? Ehkä avoimuus ja tiedon jakaminen ovatkin ihmisen ominaisuuksia, eivät aikakauden henki.

Aikakauden hengestä pari esimerkkiä: YLE uutisoi eilen, miten yritykset piilottelevat vastuuhenkilöitä asiakkailtaan. Se, että yritetään puhelinjonoilla ja rumalla tingeltangel-musiikilla karkottaa asiakkaat pois näiden pyrkiessä saamaan yritysten tekemiä virheitä korjatuksi, ei ole avoimuutta vaan jotakin muuta.

Avoimuutta ja jakamista ei kuvasta myöskään Googlen ja Facebookin kiistely. Juhlapuheissa viljelty avoimuus on väistynyt etunäkökohtien tieltä.

Ihanne on oltava mielessä, muuten kyynistyy

En tiedä olenko naivi, mutta pidän avoimuutta ja tiedon jakamista kaikesta huolimatta ihannetilana. Jotakin tällaista sen pitäisi olla kuin Juho Makkonen kuvaa artikkelissa Avoin yrittäjyys – mahdollisuuksia ja haasteita:

"…avoimessa ilmapiirissä kilpailijoista tulee yhteistyökumppaneita, joiden kanssa asioista neuvotellaan ja joiden kanssa palveluita yhdistämällä voidaan tarjota asiakkaille parasta mahdollista palvelua."

Kyytiä luutuneille käsityksille antaa myös Helene Auramo Microsoft Areenan artikkelissa Haloo? Mitä kuuluu Suomen nuorille teknologiayrityksille?

Ehkä jotkut noista nuoremmista ovat jo valmiiksi korkeammalla henkisellä kehitystasolla. Omat kokemukset pyrkivät jatkuvasti kiskomaan takaisin yrmeään ja kyräilevään ilmapiiriin. Avoimuus ja jakaminen toimivat kyllä keskusteluiden tasolla. Se toimisi käytännössäkin niin kauan kuin olisi valmis olemaan se pyyteetön osapuoli, mutta avoimuuden arvostaminen ei ole hyväuskoisen tai tyhmän synonyymi. Nähdäkseni sana yhteistyö pitää sisällään winwin-asetelman. Yrittäjähän ei tee vapaaehtoistyötä, hän tekee työtä saadakseen laskunsa maksetuiksi.

Toivotaan, toivotaan

Entä jos avoimuudesta ja jakamisesta keskusteltaessa puhumme enimmäkseen vasta siitä mitä toivomme! Tiedämme, että avoimuus ja jakaminen ovat tärkeitä asioita ja olemme nähneet, että ne ovat myös vaikeita asioita. Puhumme niistä niin paljon, koska ne askarruttavat. Asiat saattavat kuitenkin olla sillä tavalla, että viimeistään nyt on pakko oppia ajattelemaan toisin. Omasta edusta voi joutua tinkimään omaksi edukseen. Sanotaan, että ne ovat vaarassa jäädä yksin ja syrjäytyä, jotka eivät sopeudu uudenlaiseen ajattelutapaan. Live to tell!

Olisi kai jaksettava olla kärsivällinen, sillä kyse on uuden oppimisesta ja se voi olla hidasta:

"...verkostomaisen toiminnan omaksuminen on pitkä prosessi, jossa tarvitaan molempien osapuolten panostusta, vastavuoroisuutta ja sitoutumista. Yhteistyö mahdollistaa toiminnan joustavuuden ja takaa siten paremman kilpailukyvyn markkinoilla. Toimintojen yhdistämisestä saadaan kustannussäästöjä, mutta samalla korostuvat luottamuksen, tiedonvälityksen ja ennakoinnin tärkeys. Lisäksi tarvitaan taitoja tiedon ja osaamisen jakamiseksi, yhdistämiseksi ja luomiseksi."

Lainaus on peräisin Turun ammattikorkeakoulun Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen koulutusohjelman verkkosivulla olevan opinnäytetyön tiivistelmästä. Lihavoinnit omiani.

Olisikohan Twitter-tililleni murtauduttu?

Miten satuinkin juuri eilen kurkkaamaan Twitter-tilini tietoja ja jouduin välittömästi kokemaan lohdutonta eksistentiaalista tuskaa: "0 tweets". Olin melkein varma, että niitä oli lähemmäs 4000 kun viimeksi katsoin. Nolla tviittiä = ei virtuaalista elämää! Naputtelin hätäni julki Twitteriin ja rauhoittavaa vertaistukea tuli – taisivat pitää myös vähän hauskaa kustannuksellani. Mutta olen olemassa, muut näkivät tviittini ja pitäisihän se jo tietää, että Twitter sekoilee satunnaisesti.

Tästä ajauduin pohtimaan, että mitäpä sitä tekisi, jos joutuisi jonakin päivänä huomaamaan tilinsä olevan vallan väärissä käsissä tai joutuisi neuvomaan muita tässä tilanteessa?

Twitterin ohjeartikkelissa My Account Has Been Compromised on lueteltu oireita, joiden perusteella voisi olla syytä epäillä vieraiden voimien olevan vauhdissa:

1) Nimissäsi lähtee viestejä, joita et taatusti itse ole laittanut liikkeelle.

2) Nimissäsi voi lähteä myös DM-viestejä, joissa kavereillasi riittää kummasteltavaa, joten tarkista myös suoraviestit.

3) Mikä tahansa tilisi ympärillä ilmenevä aktiivisuus, johon et itse ole osallisena, on mitä epäilyttävintä. Kellojen pitäisi kalkattaa kovasti ja kaikuvasti esimerkiksi siinä tapauksessa, että saat Twitteriltä sähköpostin, jossa vahvistetaan sinun vaihtaneen tiliisi liittyvän sähköpostitunnuksen ja varmasti tiedät, ettet ole tätä tehnyt.

Olen varma siitä, että joku tai jokin (!) käyttää tiliäni. Mitä teen?

Vaihda salasanasi heti. Käytä ns. vahvaa salasanaa ja mielellään sellaista, jota et ole käyttänyt aikaisemmin missään muussa palvelussa. Salasanan pääset vaihtamaan tilisi asetuksista (Settings tai Profile/Edit your profile) kohdasta Password. Ellet pääse edes omalle sivullesi, apua löytyy tästä ohjeesta.

Katso mitkä sovellukset käyttävät tiliäsi. Tämän teet menemällä tilin asetuksiin ja valitsemalla kohdan Connections. Poista käyttöoikeus sellaisilta sovelluksilta, joiden toiminnan tarkoitus on sinulle epäselvä, joita et muista ottaneesi itse käyttöön tai joiden muusta syystä epäilet puuhaavan omiaan. Käyttöoikeuden poistat napsauttamalla Revoke Access -kohtaa. Tätä sivua on muutenkin terveellistä vilkaista joskus, kuten myös sitä Facebookin vastaavaa!

Muista lisäksi vaihtaa salasana Twitter-käyttöön liittyviin kolmannen osapuolen sovelluksiin (myös puhelimessa oleviin), jotta ne eivät yritä kirjautua tilillesi väärällä salasanalla, jolloin sinua mahdollisesti taas estetään pääsemästä omalle tilillesi - onneksi kuitenkin väliaikaisesti.

Poista myös tviitit, jotka nimissäsi lähetettiin ja tee tietokoneellesi täysi örkkiskannaus. Jälkimmäinen erityisesti olisi syytä tehdä siinä tapauksessa, että outojen viestien lähettäminen jatkuisi vielä salasanan vaihtamisen ja sovellusten käyttöoikeuksien poistamisen jälkeenkin.

Vai selvisitkö pelkällä säikähdyksellä?

Omituiset ilmoitukset, joita et itse ole lähettänyt, eivät kuitenkaan aina ole merkki murrosta tai vääriin käsiin joutuneesta salasanasta. On myös mahdollista, että jokin käyttöön otettu kolmannen osapuolen sovellus vain toimii virheellisesti, yleensä tällöin tviiteistä on mahdollista päätellä, mistä kikkulasta on kyse ja kyseisen sovelluksen oikeuksien poistaminen voi riittää tilanteen korjaamiseen.

Laita talteen myös linkki Safe Tweeting help page tai muista ainakin asiat, joista sivulla muistutetaan: Vahvan salasanan käyttö, epäilyttävien linkkien varominen (ihan totta, iPadeja tuskin jaellaan ilmaiseksi missään), terve epäilys etenkin sellaisia sovelluksia ja linkkejä kohtaan, joiden käyttöönoton jälkeen sinulle luvataan sankoin joukoin uusia seuraajia tai jopa rahaa (eikö tämäkin ole jo niin itsestään selvää, ettei pitäisi houkutella klikkaamaan). Omaa käyttäjänimeään ja salasanaansa ei ylipäätään kannata syöttää mihin tahansa palveluun, jota Twitterissä tyrkytetään. Ja tietenkin käyttöjärjestelmän, selaimen ja tietoturvaohjelmiston muodostama kolminaisuus on syytä pitää päivitettynä.

Tämä postaus ei ole pelottelua vaan vähän sama juttu kuin kelluntaliivi päällä meloessa, pyöräilykypärä päässä pyöräillessä ja kakkipussi taskussa koiraa ulkoilutettaessa! Turhia pelkoja ei kannata vaalia, mutta ken elää, joutuu varautumaan kaikenlaiseen.

Sosiaalisen median äänenavausharjoituksia

Eilen puhuin Keski-Suomen yrittäjänaisten syyskokouksessa lyhyesti sosiaalisesta mediasta. Alla on myös diaesitys, joka minulla oli mukana.

"Pakollisten" alkukuvioiden (oma tausta ja käsitemäärittelyt) jälkeen otin esille kuluneena syksynä useassa yhteydessä esillä olleet ajatukset hypekäyrän laskusta ja turhautumisesta siihen, miten sosiaalisesta mediasta ei "mainonnan ja markkinoinnin kultavirtaa" helposti kehity (Kauppalehti 19.10). En tiedä mitä on odotettu, mutta eihän näitä välineitä minään ilmaisena mainostolppana tai pikavoittomahdollisuuksina pidäkään nähdä! Oma suhteeni sosiaaliseen mediaan selkiytyi paljon siinä vaiheessa, kun totesin sen olevan ennen kaikkea vapaasti räätälöitävä henkilökohtainen oppimisympäristöni!

Esityksessä yritin myös valottaa sosiaalista mediaa laajemmin kuin jonakin tiettynä välineenä. Niinhän se on, että vaikka Facebook lakkaisi huomenna olemasta, emme enää koskaan palaisi siihen maailmaan, jossa netti oli staattinen ja yrittäjä edistyksellinen kun laittoi esille kerran vuodessa päivittyvän verkkosivun. Vuoden päästä sosiaalinen media ja sen pohjalta kehittyneet työvälineet ovat yhä useammalle luonteva tapa hoitaa arjen rutiineja, samalla tavalla kuin kuin vuosituhannen alun jälkeen on ollut luontevaa googlettaa" tietoa verkosta.

Itse olen edelleen sillä kannalla, että kenenkään ei "pidä" tehdä yhtään mitään, mutta edellisen kohdan huomioiden on vain itselle eduksi muodostaa jonkinlainen suhde siihen mitä internet on tällä hetkellä. Vaikka ei jaksaisi päivitellä yrityksen tiliä sosiaalisen median palvelussa, verkkoa kannattaa monitoroida jollakin tavoin.

Yn some 031110

View more presentations from Outi Lammi.

Olla oma itsensä, verkossakin

Kun puhutaan yritysten läsnäolosta sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa, jo lähes kliseenomaisesti nostetaan esille nimiä kuten Silja Line, Nike, Coca-Cola yms. Kun pienyrittäjä, joka hyvin usein on myös yksinyrittäjä, vertaa itseään tällaisiin jätteihin, hän todennäköisesti vain lannistuu ja turhautuu. (Minusta ne, jotka tällaisia esimerkkejä pienyrittäjille latelevat, pitäisi jättää ilman palkkiota mikäli he kehtaavat sellaista pyytää. He eivät nimittäin ole lainkaan vaivautuneet pohtimaan kohderyhmänsä arkea!)

Women unlimited -sivulta löytyi Amy Harrisonin hyvä postaus verkkoläsnäolosta, How to "Be Yourself" online. Olla omana itsenään on yleensäkin hieno ajatus ja sosiaalisessa mediassa se korostuu varsinkin jos sattuu olemaan pienyrittäjä. Mitä pienempi yritys, sitä enemmän toiminta henkilöityy ja piiloutuminen yksisuuntaisen tiedottamisen taakse ei juuri poikkea siitä, mitä on iät ja ajat toteutettu normiverkkosivuilla.

Pienyrittäjälle asiakkaiden kohtaaminen omana itsenään ei ole uusi ajatus. Pienyrittäjä on yhtä aikaa toimitusjohtaja, sihteeri ja siivoja eikä hän voi piiloutua asemansa tai roolinsa taakse senkään vertaa kuin suuryrityksen palkollinen. Sosiaalinen media ei ole ilmainen toripaikka, jossa pitäisi yhtäkkiä ryhtyä kailottamaan kuin turistirysien katukauppiaat: "Osta sitä, osta tätä". Suurin osa pienyrittäjistä varmasti käyttäytyy asiakkaisiinsa päin hienovaraisemmin IRL (In Real Life, tosielämässä). Miksi ei siis jatkaisi omaan ainutlaatuiseen persoonallisuuteensa perustuvaa vuorovaikutusta verkossakin?

Jos verkkoläsnäolo on outo asia, tuntuu ehkä vaikealta ryhtyä kommunikoimaan ja vieläpä aidosti blogin, verkkosivun tms. välityksellä. Muista miten itseäni kauhistutti ensimmäisinä kuukausina kun kirjoitin blogia omalla nimellä. Nettikommunikoinnissa on haasteensa, kuten Harrisonkin muistuttaa: Äänen sävy ja elekieli eivät ole mukana, vitsiksi tarkoitetu ei välttämättä välity kuten sen tarkoitti ja verkossa on vähemmän sosiaalisena "voiteluaineena" toimivaa small talkia.

Kolme tärkeää asiaa

Luontevaa verkkoläsnäoloa on kuitenkin mahdollista oppia. Harrisonin muistilista verkkoon lähtevälle yrittäjälle on oman yksityisyyden rajojen asettaminen, ennakkoluulottomuus viestintämuodon suhteen ja läsnäolon aitous.

Oikeanlaiset yksityisyyden rajat sanelee oma näkemys. Esimerkiksi itse haluan tietää jotakin ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä ja siksi kerron myös vähän itsestäni. Tosin tässä on aina se riski, että joku turvautuu äkkivääriin stereotypioihin, mutta kaikkia emme voi miellyttää.

Sopivaa välinettä kannattaa vaivautua etsimään. Jos minulle tullaan sanomaan, että nyt "pitää" tehdä sitä ja tätä välineen ABC avulla, tiedän seisovani nokakkain "väärän profeetan" kanssa. Ei ole olemassa mitään oikeaa välinettä, koska yrittäjät ja yritykset tuotteineen ovat erilaisia. Kaikille ei sovi blogin kirjoittaminen eikä kaikkien kannata tehdä videoita tai podcasteja. Twitter ei ole pakollinen eivätkä Facebookissa suinkaan ole kaikki. Kuitenkin kannattaa muistaa, että yrityksestä voidaan puhua myös siellä missä se ei ole läsnä, joten verkkokeskusteluja on syytä seurata jollakin tavoin.

Läsnäolon aitous on Harrisonin mukaan mm. sitä, että on rehellinen myös heikkouksiensa suhteen ja yllättäen: Se mitä itsessään pitää heikkoutena voi olla muiden mielestä hyvinkin hellyttävää. Katleena bloggasi taannoin siitä miten ihminen on oivaltanut jotakin olennaista itsestään silloin kun hän tuo samaa piirrettä esille sekä hyvänä että huonona ominaisuutenaan:

Sama piirre on nimittäin tietyssä tilanteessa hyödyllinen lahja ja toisessa tilanteessa onneton ominaisuus.

Ja omana itsenään aidosti oleminen ei muuten tarkoita sitä, etteikö itseään voisi kehittää eikä esimerkiksi henkilöbrändin kaltaisen asian pohtiminen ole vastakohta rehellisyydelle, oikeastaan päinvastoin. Omana itsenään oleminen ei myöskään tarkoita sitä, että pitää avautua kaikesta, tämähän liittyy myös yksityisyyden rajoihin.

Harrison kannustaa postauksensa lopuksi luottamaan oman persoonallisuuteen voimaan. Mitäpä muuta voisikaan tehdä. Kun luottaa itseensä ja tietää kuka on, sitä todennäköisemmin löytää seuraajikseen, asiakkaikseen ja yhteistyökumppaneikseen samanmielisiä ja samantapaiset arvot jakavia ihmisiä. Yrittämisessäkin on kyse henkilökemioista!

Arvotaan PowerPoint 2010 -pikaopas

PowerPoint 2010 -pikaopas tuli viime viikolla painosta ja sen kunniaksi pidetään taas arpajaiset. Tällä kertaa arpajaisten pitoalustana on kuitenkin toinen blogini, joten jos haluat osallistua, ole hyvä ja siirry tästä Tiedon kuvia -blogiin.

Excel 2010 -version ehdollinen muotoilu ulottuu taulukosta toiseen

Excel 2007 -versioon uudistettu ehdollinen muotoilu on mainio työkalu, joka sopii avuksi mm. silloin kun suurista aineistoista halutaan etsiä säännönmukaisuuksia ja trendejä. Versio 2010 toi tullessaan ilahduttavan pienen parannuksen, nimittäin toiminnon avulla voidaan nyt vertailla eri taulukkovälilehdillä olevia aineistoja. Aikaisemmassa versiossa yritys käyttää eri välilehdillä olevia aineistoja katkeaa virheilmoitukseen.

Otetaan esimerkiksi kaksi samassa työkirjassa olevaa taulukkoa, joissa on tiedot eri paikkakunnilla sijaitsevien liikkeiden myynneistä. Oletetaan, että käytät kuvan mukaisia esimerkkitaulukoita ja haluat korostaa tuotteet, joita Liike 1 saa kaupaksi enemmän kuin Liike 2:

Valitse alue B2:B6 Liike 1 -välilehdeltä.

Valitse Aloitus-välilehdeltä Ehdollinen muotoilu/Solujen korostussäännöt/Suurempi kuin.

Napsauta viittauskuvaketta (ympyröity valintaikkunan kuvaan) ja valitse Liike 2 -välilehti.

Napsauta solua B2 ja muuta valintaikkunaan ilmestyvä suora soluviittaus $B2$2 sekaviittaukseksi muotoa $B2, jolloin kaavassa oleva viittaus rivinumeroon saa vapaasti muuttua vastaamaan Liike 1 -taulukkovälilehdellä olevaa valintaa.

Napsauta uudestaan viittauskuvaketta, valitse haluamasi väritys ja lopeta toiminto OK-painiketta napsauttamalla. Esimerkkiaineistolla korostetaan solut B3 ja B5.

Jos haluat korostaa tuotteet, joita toinen liike on myynyt enemmän, toista sama, mutta toisin päin.

Microsoft Office 2010 -päivityksen on sanottu sisältäneen kevyitä muutoksia Wordin ja Excelin osalta, mutta pieniä parannuksiakaan ei pidä väheksyä. Esimerkiksi juuri tämä mahdollisuus vertailla eri välilehtien aineistoa tekee ehdollisesta muotoilusta entistä tehokkaamman analysoinnin apuvälineen. Excelissä on joitakin tämän tyyppisiä parannuksia, jotka eivät ole kovinkaan näkyviä, mutta parantavat vanhojen toimintojen käytettävyyttä.

Excel 2007 -version ehdollisesta muotoilusta olen kirjoittanut aikaisemmin postauksessa:

Excelin ehdollinen muotoilu, sovellusesimerkki.

Aikaisemmat Excel 2010 -postaukset:

Mitä uutta tuo Excel 2010: Osa 1, sparklines

Mitä uutta tuo Excel 2010: Osa 2, Pivot-taulukoiden Slicer

Siitä, että tästä ehdollisen muotoilun uudesta ominaisuudesta tiedän, kiitokset ansaitsee Susan Harkins, joka kirjoitti aiheesta TechRepublic - artikkelissa How to use Excel 2010's new conditional formatting with references.

Lukusuositus: Kun kiireestä tuli kupla

Sebastian Siukonen on jyväskyläläinen henkilöstön kehittämisen ja henkilöstöjohtamiesn ammattilainen. Hänen kirjansa Kun kiireestä tuli kupla. Tarinoita työelämän paradokseista (Books on Demand, 2009) kuvaa kiireen olemusta päiväkirjamaisesti kirjoittajan omien kokemusten ja havaintojen kautta. Lisäksi kiireen havainnollistamisessa on käytetty apuna katkelmia muiden kirjoittajien ja tutkijoiden työelämää koskevista teksteistä (mm. Corinne Mayer, Richard Sennet, Juha Siltala jne.) sekä sananlaskuja ja mietelauseita. Teoksessa on mukana teoreettinen viitekehys ja pohtiva yhteenveto, tässä mielessä kirja on myös tutkimusraportti kiireestä.

Kun kiireestä tuli kupla on paikoitellen hykerryttävän hauska ja silti se on vakava teos vakavasta asiasta. Se vahvistaa sitä, mitä olen itsekin kiireestä usein ajatellut: Suuri osa siitä on puheella tuotettua, koska on sosiaalisesti suotavaa vaikuttaa kiireiseltä. Tätä Siukonen kutsuu kulissikiireeksi. Samaan aikaan kun toiset puhuvat itselleen kiirettä vaikuttaakseen tärkeiltä, toiset nääntyvät työtaakkansa alle eivätkä ehdi edes puhumaan kiireestään. Pakoon pääsee vain uupumalla riittävästi, sen verran, että pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle.

Lainaan lopuksi yhtä mielestäni kirjan pysäyttävintä kohtaa. Se kuvaa hyvin sitä mihin kiirepuheen apinoinnilla on päädytty:

Vastaan kännykkään ja kuulen tutut kysymykset: "Onko paha paikka? Onko kiire?" Vastaan: "Ei, on rauhallista ja hyvä paikka."

Puhelimessa on hiiren hiljaista. Koottuaan itsensä tästä vavisuttavasta vastauksestani, vastapuoli kuulostaa hämmentyneen vaivautuneelta. Niinpä. Nykyinen oletusarvo on, että meillä on kiire, meillä on paha paikka. Tätä kun tarpeeksi kuulee, onttoa slogania alkaa huomaamattaan myös itse käyttää. Herätkää, ihan oikeasti! Jos koko ajan on kiire ja paha paikka, niin kannattaako sellaisessa olotilassa olla puolet valveillaoloajastaan, kolmasosan elämästään? Hetkittäin, kenties. Ja silloinkin vain sikaisolla liksalla tai jonkin suuremman - filosofisen tai aatteellisen - tavoitteen välivaiheena. Muuten ei. Mielestäni.

Mieti tätä! Kannattaako tosiaan?

Uusi Twitter – joko erillinen client tuli tarpeettomaksi?

Tulihan se sieltä lopultakin, uusi Twitter-käyttöliittymä nimittäin. Nähtävästi uutuus on vasta Preview-versio eikä välttämättä kaikilla käyttäjillä vieläkään saatavilla. Kärsivällisyyttä! Koville odotus otti täälläkin. Ymmärrän Preview-version tarkoittavan myös sitä, että sen lopullisen käyttöliittymän ulkoasu voi poiketa tämänhetkisestä. Luodaanpa kuitenkin katsaus siihen, mitä meillä on nyt.

Tiedät uuden Twitterin olevan näppiesi ulottuvilla kun näet kuvan mukaisen ilmoituksen. Try it now! -painikkeen napsautus vaihtaa käyttöliittymän.

Kaikki Twitterin käyttöön tarvittava on nyt yhdellä silmäyksellä nähtävissä kotisivulla (Home), johon siirrytään välittömästi palveluun kirjautumisen jälkeen. Uutta käyttöliittymää on ehditty moittia sekavaksi, mikä luultavasti johtuu juuri siitä, että kaikki keskeiset toiminnot ovat samassa näkymässä. Minusta tämä ratkaisu on kuitenkin aikaisempaa selkeämpi ja arvelen Twitterin käytön opastuksen uusille käyttäjille olevan vastedes helpompaa kuin ennen. Vanhassa käyttöliittymässä oli hankalaa se, että asioita löytääkseen piti usein vaihtaa eri näkymään, josta piti osata suunnistaa pois taas jotakin muuta tehdäkseen.

Itse kotisivu on jaettu kahteen osaan. Vasemmalla kulkee Twitter-viestivirta, tallennetut haut ja listat omilla välilehdillään. Päällimmäisenä näkyvät seurattavien tviitit. Listat ovat nopeasti saatavilla mikä on mieluisa parannus, sillä pidän mm. listoja Twitterin hyötykäytön perustana. Pääsy listoja muokkaamaan vaatii muutaman hiiren napsautuksen, mutta toiminto etenee niin loogisesti ettei oikean näkymän löytämisessä pitäisi olla vaikeuksia.

Twitter-kotisivun oikealla puolella näkyy viimeksi lähettämäsi tviitti, seurattavien ja seuraajien lukumäärä, suosikeiksi merkittyjen tviittien lukumäärä sekä viimeisin Favorites-merkintä. Samaten näkyvissä on muutama lista, joille sinut on viimeksi lisätty. Oletko muuten koskaan pohtinut mitä muu nettiväki sinusta ajattelee? Tästä saat jonkinlaisen käsityksen tutkimalla listoja, joilla olet mukana!

DM-viestejä varten on erillinen Messages-näkymä. Pidän siitä, että tietyn henkilön kanssa käyty viestinvaihto näkyy keskusteluketjuna eikä vastaanotettuja viestejä ja vastauksia tarvitse etsiä eri paikoista.

Tviitin voi myös lähettää aikaisempaa helpommin näkymää vaihtamatta. Ja jos What's happening -kenttä on piilossa silloin kun tulee mieleen jotakin tviittattavaa, sen saa napsautettua esille ikkunan oikeassa yläkulmassa olevalla painikkeella.

Se, mitä kaipaan, on linkkien lyhennystyökalu, joka olisi käytettävissä heti viestikentän yhteydessä samalla tavalla kuin monissa clienteissa. Tämä on sellainen puute, joka riittää siihen, että vastaukseni otsikon kysymykseen kuuluu: Ei, en tule luopumaan erillisestä Twitter-clientista. Erillisten apuohjelmien hyvä puoli on myös se, että näkyvillä on mahdollista pitää useita listoja yhtä aikaa. Twitterin omassa selainkäyttöliittymässä tämä ei onnistu.

Kummastelen edelleenkin Who to follow -suosituksia, jotka tosin eivät ole uuden käyttöliittymän ominaisuus vaan ilmaantuivat jo paljon aikaisemmin. Suosituksina tarjotaan pelkästään muita suomalaisia aivan kuin kansallisuus pelkästään riittäisi yhdistäväksi tekijäksi. Entä asiasanat? Luulisi, että esimerkiksi käyttäjän nykyisen verkoston perusteella pystyttäisiin tekemään pidemmälle meneviä päätelmiä ihmisten yhteisistä mielenkiinnon kohteista.

Jos vanha käyttöliittymä tuntuu paremmalta, sen saat ainakin vielä palautettua oikeasta yläkulmasta profiilikuvallasi ja Twitter-tunnuksellasi varustetun painikkeen valikkokomennolla Leave Preview!

Kiinnostuneille on syventävää luettavaa esimerkiksi tässä: 10 Things You Didn't Know About the New Twitter.com.

Excel 2010 -pikaopas on arvottu

Excel 2010 -pikaopas on arvottu ja jälleen Excel-taulukkolaskentaohjelman SATUNNAISLUKU.VÄLILTÄ-funktiota hyödyntäen.

Kirjan saa Taina Tervonen, onnittelut! Ilmoitatko minulle osoitteen, johon voin kirjan lähettää niin laitetaan Kusti polkemaan.

Kiitos kaikille osallistujille.

Ajattelulla ajan ja somenhallintaan

Odottelin viikonloppuna kovasti uutta Twitteriä. Olen utelias ja olisin halunnut kirjoittaa uutukaisen testaamisesta blogipostauksen. Ilmeisesti uutta käyttöliittymää ei niin vaan jaellakaan – tai sitten kerta kaikkiaan olen Twitterille vihonviimeistä rupusakkia.

Piti siis lähteä hakemaan blogikirjoituksen aihetta muualta. Anja Alasillan Vaikuttavaa-blogin kirjoitus Lopettaisinko visertelyn oli ilmeisesti eräänlainen Twitter-uran välitilinpäätös tuhannetta tviittiä odotellessa. Kirjoitus yllytti tarkastelemaan kriittisesti myös omaa some-elämää.
Tiedätkö varmasti mitä tahdot ehtiä tekemään?
Olen viime aikoina ajatellut paljon ajankäyttöä, tavoitteellisuutta ja hyvää elämää. Anjan kirjoituksesta tarttuisin erityisesti seuraavaan:

Vanhan hokeman mukaan ihminen ehtii tehdä sen mitä todella tahtoo. Yhtenä syysiltana tässä hiljattain yritin saada selvää, mihin minä tahdon aikani lähiaikoina käyttää. Tuollainen pohdinta pysähdyttää aina; saattaa se synnyttää pienimuotoisen kriisinkin, mikä on yksinomaan terveellistä.

Kun itse ryhdyin miettimään kaikkea mikä pitää tehdä elääkseen, levätäkseen sekä tietysti myös uutta oppiakseen ja ajan tasalla pysyäkseen, tekemisen määrä näytti paljolta. On tullut otetuksi vastuulle monenlaista somerutiinia. Uuden oppiminen ja uusien ideoiden kehittäminen vaatisi enemmänkin tavoitteellista ja keskittynyttä lukemista ja tekemistä. Asiakkaiden kanssa sovitut työt pitää saattaa valmiiksi ajallaan. Ja minä olen vielä sitä sorttia, joka alkaa hyppiä seinille ilman riittävää liikuntaa puhumattakaan siitä, että koirani tarvitsevat ohjattua tekemistä. Olenko siis epäuskottava, jos toisinaan olen kokenut someväsymystä muunlaisesta väsymyksestä puhumattakaan? Minunhan pitäisi kuitenkin osata neuvoa muille parhaita käytäntöjä, joilla välttyä tukehtumasta jäsentelemättömään hälyyn tai sekoamasta moniajovaatimusten edessä?
On pakko ottaa huomioon sellainenkin mahdollisuus, että kokemus tekemisen määrän paljoudesta johtuu vain omasta laiskuudestani – ehkä olen vain ollut tekevinäni priorisointeja mutta todellisuudessa olen vältellyt sitä. Turhaan eivät viisaat kehota varaamaan erillistä aikaa kalenterista ajattelulle. Järjestelmällinen ajattelu on kovaa työtä ja sitä on mahdollista välttää antamalla itsensä ajautua näennäispuuhasteluun, jota on helppo kehittää esimerkiksi kotitöistä (niillähän ei ole loppua eikä alkua) tai istahtamalla tietokoneen eteen ja avaamalla umpimähkään jokin sosiaalisen median palvelu.
Ihminen kyllä ehtii tehdä sen mitä tahtoo, mutta tahtomisen kohde pitää ensin selvittää. Omien tahtomistensa selvittelyä voi vältellä vaikka siksi, että toisinaan prosessi nostaa pintaan asioita, jotka tulisivat vaatimaan luopumista jostakin, riskinottoa tms. epämiellyttävää, joka keinuttaa venettä. Mukavuudenhalu on kehittymisen suurimpia esteitä! Tosiasia kuitenkin on, että vasta sen jälkeen kun tietää mikä on tärkeintä juuri nyt, tietää mikä on tärkeää verkkopalveluiden äärellä ja tästä saadaan esimerkiksi kriteerit tiedon suodattamiselle.

Virta vie, vikisetkö vain?
Sosiaalisessa mediassa mukana oleminen ei pitkään aikaan ole ollut mikään to be or not to be -valinta, tässä olen Anjan kanssa samoilla linjoilla. Minua on jopa alkanut ärsyttää joidenkin väninä siitä miten heillä on olemassa "muutakin elämää" ikään kuin siinä vihjattaisiin, että virtuaalinen läsnäolo on elämälle vastakkainen asia. Nettielämä ja IRL syksyisessä ruskametsässä retkeillen ovat yhtä ja samaa ihmisten maailmaa joskin vain sen eri ilmenemismuotoja. Näiden välillä tehdään päivittäisiä valintoja, ainakin itse haluan pitää maastossa kulkemisen 100 % tässä ja nyt -kokemuksena, ei tulisi mieleenkään ryhtyä tviittaamaan siitä reaaliajassa, sikäli kuin se edes ketään kiinnostaisi.
Kun asiat kehittyvät, yleensä uusi rakentuu aikaisemman päälle tai uudella ryhdytään tekemään jotakin asiaa, joka itsessään ei ole uusi, kuten nyt esimerkiksi kommunikointi. Kehitykseen kuuluu myös se, että asiat ja niiden suhde toisiinsa muuttuu. Vanhaa ei voida ottaa muuttuneesta kokonaisuudesta irralleen, koska maailma on jo toinen eikä vanha toimisi sellaisenaan. Ei kerta kaikkiaan ole mahdollista resetoida maailmaa tiettyyn kehityspisteeseen X, jossa ei vielä ollut rautatietä, televisiota, internetiä tai Facebookia. Virran mukana siis mennään, mutta viisas opettelee melomaan – ellei satu olemaan somepyöriäinen.

Arvotaan Excel 2010 -pikaopas

Excel 2010 -pikaopas on tullut painosta ja sen kunniaksi arvotaan 1 kpl kyseistä kirjaa. Voit osallistua arvontaan jollakin seuraavista tavoista:

1) Jätä kommentti blogiin ja kerro haluavasi osallistua. Vaikka blogissani asialliset anonyymikommentit ovat sallittuja, arvontaan ei ymmärrettävistä syistä voi osallistua nimettömänä.
2) Voit osallistua myös "virallisen" verkkosivuni yhteydenottolomakkeella.
3) Jos olet Facebookissa, voit peukuttaa siellä olevaa ilmoitusta, johon linkitän tämän postauksen.

Pikaopas arvotaan kaikkien 1.10. mennessä osallistuneiden kesken.

Kansikuvan hahmo on hieman nuutuneen oloinen, mutta hän ei varmaankaan ole vielä ehtinyt tutustua uuteen Exceliin. Kun hän oppii käyttämään Excelin toimintoja tehokkaasti, hänelle jää aikaa myös harrastuksiin ja hauskanpitoon.

Kriittinen somepyöriäinen vaiko ajopuu?

Eräänä perjantaina sain Twitterissä #FF-maininnan: "kriittinen somepyöriäinen". Minusta se oli hauskasti sanottu, mutta kun seuraavaksi näin toisen henkilön lisäyksen "hyväntuulinen kriittinen somepyöriäinen", piti oikein miettiä onko oma käsitys sanasta kriittinen aivan oikein. Ilmeisesti kriittisyyden voi nähdä monella eri tavalla, koska sitä koettiin tarpeelliseksi pehmentää. Siispä katsomaan mitä sanankäytön taitajat asiasta sanovat. Uusi suomen kielen sanakirja: Kriittinen 1 arvosteleva, moittiva; 2 vakava, vaarallinen; 3 tutkiva, tarkka.

Oma käsitykseni kriittisestä on vastannut kohtaa 3. Olen pitänyt kriittisyyttä hyvänä ominaisuutena ihmisessä. Minusta kriittisyys on sitä, että lähestyy ilmiötä eri näkökulmista ja tällöin tulee väistämättä nähneeksi sekä hyvää että huonoa. Negatiivinen ihminen ei edes voi olla kriittinen. Hän on omassa kuopassaan ja kieltäytyy näkemästä mitään muuta kuin ennakkoluulonsa. Hänen pitäisi pystyä ohittamaan ne päästäkseen sille tasolle, jossa olisi mahdollista olla kriittinen, siis tutkia ja punnita asioita eri puolilta. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin todettava, että itseään maahanmuuttokriittiseksi kutsuva änkyrärasistikin voisi olla itsearvioinnissaan oikeassa kohdan 1 perusteella!

Kriittinen ei aina löydä pelkästään positiivista sanottavaa, mutta mikään ei sulje positiivisuutta poiskaan. Toisaalta kriittinen lähestymistapa kuvastaa positiivista asennetta jo itsessään, koska sitä ohjaa halu tietää, ainakin jos käytämme edelleen yllä olevaa määritelmää numero 3 ja jos elämme yhteiskunnassa, jossa erilaisten näkökulmat sallitaan. Hämmästyttävän usein kritiikkiä kuitenkin pelästytään eikä siihen osata suhtautua jonakin, joka voisi viedä asioita eteenpäin. Kritiikkiä ei kerta kaikkiaan sallita tai sen esittäjän pitäisi ainakin ymmärtää pysyttäytyä parissa kolmessa yleisesti hyväksytyssä näkökulmassa. Eriävät mielipiteet, asiallisesti perustellutkin, nähdään pelkästään hyökkäyksinä, koska emme pääse irti siitä käsityksestä, että jonkun pitää aina voittaa ja jonkun hävitä.

Artikkelissa Is you social network making you stupid?
Mandy de Waal rohkaisee nimenomaan aktiiviseen kriittisyyteen ja yhdenmukaisuuden ansojen torjumiseen. On olemassa riski, että sosiaalisesti suodatettu tieto "tyhmistää". On meille ihmisille ominaista hakeutua yhteen sellaisten kanssa, jotka ovat samanmielisiä ja kiinnostuneita samantapaisista asioista. Sosiaalinen media tekee kuitenkin suunnattoman helpoksi torjua erilaiset katsantokannat ja omien näkemysten kanssa ristiriitainen tieto. De Waal lainaa Ethan Zuckermania, jonka käyttää nimitystä "kaikukammio" (echo chamber) kuvaamaan tilaa, jossa kaikki informaatio on tuttua, turvallista ja omia käsityksiä vahvistavaa. Kasvamisen ja oppimisen nimissä olisi välttämätöntä altistaa itseään myös omien näkemysten vastaiselle tiedolle ja mielipiteille.

Kutsutaanpa kyseenalaistamista ja omaa ajattelua sitten kriittisyydeksi tai joksikin muuksi, niiden merkitys korostuu tänä päivänä. Kriittisyyttä tauotta esiin virtaavan uuden tiedon edessä ei pidä nähdä huonojen puolien tarkoituksellisena etsimisenä, se on kysymistä esimerkiksi "mitä muuta tässä on" tai "mitä minä en vielä näe". Lisäksi kriittisyyttä tarvitaan suuntamaan oma rajallinen huomiokyky oikeisiin asioihin. Verkossa on mahdollista ajelehtia myös ajopuuna tieto- ja epätietovirtojen pyörteissä. Mieluummin siis kriittinen somepyöriäinen kuin lahoava ajopuu, joka lopulta päätyy disinformaatioaallon kantamana aution saaren rantaan.

Facebook kerää tietojani, entä sitten?

Yritysten ja sosiaalisen median palveluiden harjoittamasta "kyttäyksestä" ja tiedonkeruusta puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Sunnuntain Helsingin Sanomista löytyi vaihteeksi virkistävän erilainen näkökulma ainaisen nillityksen sijaan. Jaakko Asparan kirjoittaman artikkelin Yritysten tiedonkeruu hyödyttää kuluttajiakin pääajatuksena ilmeisesti on, että yritys ei ole kiinnostunut kenestäkään henkilötasolla vaan tyyppiesimerkkinä kuluttajasta. Kun kuluttaja antaa tietoa käyttötottumuksistaan ja antaa palautetta, yritys oppii ja pystyy niin halutessaan tekemään tuotteita, jotka vastaavat paremmin kuluttajan tarpeita.

Toki yritys kerää tietoa myös osatakseen kohdentaa markkinointiaan paremmin, missä ei kai sinänsä ole mitään väärää? Eikö kuitenkin ole parempi saada kohdennettua mainontaa kuin olla umpimähkäisen spämmäyksen kohteena:

"Mitä jos voisimme välttää päivittäin kymmeniä turhia televisio-, lehti- ja postimainoksia sekä kymmeniä ja taas kymmeniä turhia internetin mainospalkkeja – sellaisia, joille nykyään altistumme mutta jotka eivät voisi meitä vähempää kiinnostaa."

Totta puhuen, kohdennettu mainonta on vasta vision tasolla. Tähän saakka kohdentamisyritykset ovat olleet enimmäkseen surkuhupaisia.

Avaan esimerkiksi Gmailissa olevan viestin, jonka sisältönä on asiaa Microsoft Officesta. Aikoihin en ole enää hämmästynyt nähdessäni sivupalkissa kilpailijan mainoksen. Hukkaan meni!

Facebook ilmeisesti käyttää tietoinaan lähinnä syntymävuotta. Jos Facebookia on uskominen, olen suunnattoman kiinnostunut kokeilemaan ruokareseptejä, näpertelemään loputtomiin kodinsisustuksen tai antiikkimööpeleiden parissa ja läträämään erilaisia voiteita naamaani. Se aika mikä tästä jää yli, vietetään Thaimaassa caprihousuisen turistiarmeijan riveissä. Sinänsä mikään edellä mainituista ei varmaankaan ole sen parempi tai huonompi ajanviettotapa kuin mikään muukaan, mutta Facebook vain on niin säälittävän väärässä. Taas menee markkinointi hukkaan! Koiratarvikkeita tarvitsen silloin tällöin, mutta tänne ei kannattaisi tarjota koiran rattaita, koiran oloasua tai muuta älytöntä. (Paukkupakkaset tai viimainen räntäsade on poikkeus, muuten koiran pitää minusta saada vapaasti leikkiä, liikkua ja ryvettää itsensä.)

Täsmentyykö kuva minusta kun tykkään asioista ja klikkailen kaikenlaisia linkkejä? Ehkä, ehkä ei. Mitä esimerkiksi tarkoittaa kun suosittelen jotakin kirjoitusta? Sehän voi olla sama kuin "heh, lukekaa nyt millaisia valopäitä" tai "olipa harvinaisen hyvin ja selkeästi kirjoitettu". Facebook ei tätä eroa pysty päättelemään.

Lainaan vielä Jaakko Asparaa:

"Jokaisella ihmisellä on kaiken järjen ja moraalin mukaan oikeus saada tietää, millaista informaatiota hänestä kerätään, missä, milloin ja miten. Yritykset, jotka unohtavat kertoa tiedonkeruustaan tai salailevat sitä, ansaitsevat osakseen kielteistä julkisuutta tai jopa oikeusseuraamuksia."

Tässä on se asian ydin: Minun pitää saada tietää! Toivoa sopii, että aktiiviset meistä valvovat ja asiallinen tieto kulkee. Jos haluaa ylimääräistä murehtimista ajankulukseen, voisi toki olla huolissaan siitä kuka muu saa käyttöönsä Facebookin keräämiä tietoja. Facebook-nimisen amerikkalaisen yrityksen asiakkaiden intressinä on ainakin vielä kaupankäynti. Ehkä jollakin muulla voisi olla toisenlaiset suunnitelmat. Atlantin tuolla puolen vaikuttaa olevan kahjoja ihan kotitarpeiksi ja on täysin mahdollista, että vallassa vielä nähdään jokin vainoharhainen fundamentalistiryhmä – ääriajatteluhan ei ole minkään tietyn uskomusjärjestelmän yksinoikeus. Olisiko tällaisen skenaarion toteutuessa mahdollista, että Facebookista tongittaisiin kannanottojani ja tykkäämisiäni aivan muussa tarkoituksessa kuin liftingvoiteiden markkinoimiseen?

Ainakin toistaiseksi eri palveluiden muodostama henkilökuva vaikuttaa olevan parin kolmen tekijän pohjalta muodostettu stereotypia eli mihinkään ratkaisevaan tietoon ei näytä olevan pääsyä. Juuri tästä syystä pidän toisaalta tärkeänä olla suhteellisen aktiivinen julkaisemalla eri palveluihin vapaaehtoisesti valitsemaani sisältöä. Koska tietoa minusta kuitenkin kulkee edestakaisin, pidän parempana vaikuttaa siihen itse. Ja kenties kohdennettu mainontakin toteutuu joskus paremmin kuin pintapuolisina johtopäätöksinä.

Facebook-ohje, osa 3 - kaverilistat

Monia huolestuttaa se, että Facebookiin mentyään olisi pakotettu hyväksymään kaverikseen pomon, juoruiluun taipuvaisen työkaverin/naapurin, anopin - mikä nyt sitten itse kullekin on se pahin skenaario. Muistan, että itseänikin arvelutti Facebookissa juuri erilaisten elämänpiirien sekoittuminen. Tämä ongelma on kuitenkin helposti ratkaistavissa kaverilistojen avulla. Ne tarkoittavat käytännössä sitä, että kaikkea ei kerrota kaikille.

Listan luominen ja ylläpito

Aloita listan luominen valitsemalla Käyttäjätili/Muokkaa kavereita. Sen jälkeen valitse vasemmasta sivupalkista Kaikki yhteydet ja napsauta Luo uusi lista -painiketta. Huomaa, että sinulla pitää olla vähintään yksi kaveri, jotta voit luoda ensimmäisen listan. Kirjoita vasempaan yläkulmaan listan nimi ja valitse alapuolelta kaveri listalle napsauttamalla hänen kuvaansa. Myöhemmin voit päivittää tietoja valitsemalla listan nimen vasemmasta sivupalkista ja käyttämällä Muokkaa listaa -painiketta. Kun hyväksyt uuden kaverin, voit lisätä hänet suoraan listalle jo kaveripyynnön vahvistusta varten avatussa valintaikkunassa.

Yksi kaveri voi olla useammalla kuin yhdellä listalla. Listoja voi olla kaikkiaan 100 ja yhdellä listalla voi olla 1000 nimeä.

Voit poistaa kaverin listalta napsauttamalla hänen nimeään Muokkaa listaa -ikkunassa. Voit myös poistaa kokonaisen listan. Listalla olevia kavereita ei kuitenkaan tarvitse poistaa ennen listan poistamista.

Listan käyttäminen

Sitten tärkeimpään eli listojen käyttämiseen. Kun jätät seinällesi statuspäivityksen, linkin tai kuvan, yleisin oletus lienee, että se jaetaan kaikkien kavereiden kesken. Pääset rajaamaan jakamista kun napsautat päivitykselle varatun ruudun alapuolella olevaa lukkokuvaketta ja valitset Muokkaa. Valitse Yksityisyyden muokkaaminen -valintaikkunassa Tietyt henkilöt ja ryhdy kirjoittamaan alapuolella olevaan ruutuun listan nimeä. Kyseinen päivitys julkaistaan nyt vain listaan kuuluville kavereille.

Nämä samat valinnat ovat käytettävissäsi myös yksityisyysasetuksia muokattaessa!

Listan nimeä voidaan käyttää viestiä lähetettäessä vastaanottajan nimen paikalla, jolloin viesti lähtee kerralla kaikille listassa oleville kavereille. Listan on kuitenkin oltava pieni, sillä Facebook sallii viestin lähettämisen vain 20 hengelle kerralla.

Listojen "sopiva" määrä on makuasia. Se riippuu Facebookin käyttötottumuksista. Itse totesin äskettäin, että vähemmän on enemmän ja karsin listojani reippaasti. Minulla oli aivan liikaa listoja kavereiden määrään nähden ja arvelen, että ne jäivät juuri siitä syystä hyödyntämättä. Aika näyttää toimivatko listat paremmin toisenlaisin perustein.

Tämän ohjesarjan aikaisemmissa osissa on neuvottu:

Tilin luonti ja perusasetukset (osa 1)

Käyttäjätilin asetukset ja yksityisyysasetukset (osa 2)

Mokasin!

Mokasin! Opettaja-lehden (nro 34) liitteeksi kirjoittamassani MS Office 2010 -ohjevihkosessa olin käyttänyt PowerPoint-esimerkkinä pohjoisen pallonpuoliskon eläimistä kertovaa diaesitystä...ja kuvissa päätähtenä pingviini, joita on vain eteläisellä pallonpuoliskolla. Tästä on tullut jo palautettakin, kieltämättä aiheesta.

Laimea puolustusyritys tietysti voisi olla, että en ole biologian opettaja, mutta onhan tuo yleistietoa. Pahoitteluni. Luultavasti pingviinien asuinpaikka on nyt kuitenkin sisäistetty. Sitäpaitsi: "Ihminen, joka ei tee virheitä, ei yleensä tee mitään." (Edward J. Phelps 1822-1900)

Word 2010 -pikaopas on arvottu

Word 2010 -pikaopas on arvottu. Kirjan voitti Marja Lehtisaari. Onnittelut.

Arvonnassa käytettiin apuna mm. Excelin SATUNNAISLUKU.VÄLILTÄ-funktiota, jotta Onnetar saatiin harhautettua tekemään varmasti umpimähkäinen valinta.

Kiitos kaikille osallistujille, joita ilmaantui sekä Facebookista että toinen mokoma verkkosivuni kautta.

Pysykää verkossa, näitä samanlaisia järjestetään vielä.

Facebook-ohje, osa 2 - asetuksia tutkimaan

Facebook-perusohjeen toisessa osassa keskitytään asetuksiin. Jokaista ruksia ja listaa ei ole parissa blogipostauksessa mahdollista ruotia tyhjentävästi, eikä ole olemassa mitään yleisiä asetuksia, jotka sopisivat kaikille käyttäjille. Yritän kuitenkin osoittaa edes sen, että asioihin on mahdollista vaikuttaa omalla aktiivisuudella ja ottamalla selvää asioista. 

Käyttäjätilin asetukset ja ilmoitukset

Käyttäjätili/Käyttäjätilin asetukset -valinnalla aukeavan sivun Asetukset-välilehdellä on pääasiassa tietoa, jota olet antanut tiliä luodessasi. Suurin osa näistä tiedoista voidaan vaihtaa tarvittaessa, kuten esimerkiksi salasana. Käyttäjänimi eli selaimen osoiterivillä näkyvä osa Facebook-tilisi osoitteesta voidaan vaihtaa vain kerran!

Käyttäjätilin turvallisuus -kohdasta pääset tilaamaan ilmoituksen siitä, jos käyttäjätiliäsi käytetään uudesta laitteesta. Jos sinua huolestuttaa se, että joku muu voisi jollakin tavoin päästä käyttämään tiliäsi, ota tämä kohta käyttöön. Jos käytät useita laitteita ja seuraavan kerran kirjaudut Facebookiin joltakin niistä, sinua pyydetään antamaan ko. laitteelle nimi.

Ilmoitukset-välilehdellä säätelet sitä, mitä ilmoituksia Facebook lähettää kirjautumistiedoissa annettuun sähköpostiosoitteeseen. Kun Facebook on uusi ja ihmeellinen asia, on mukava saada ilmoitus aina kun joku kommentoi seinälläsi olevaa linkkiä tai tykkää siitä. Virtuaalisen seuraelämän vilkastuessa jatkuva tiedottaminen siitä miten joku on kommentoinut tai tykännyt samaa päivitystä, josta itse tykkäsit kauan sitten jonkun toisen sivulla, alkaa ymmärrettävästi kyllästyttää. Ehdotan, että jätät alkuvaiheessa käyttöön kaikki ne ilmoitukset, jotka itsestäsi tuntuvat järkeviltä ja käyt poistamalla niitä sitä mukaa kuin ne alkavat tuntua tarpeettomilta. Jos muuten haluat tietää missä itsestäsi otettu kuvamateriaali kuljeksii, kannattaa jättää käyttöön ilmoitukset merkitsee minut kuvaan/videoon.
Kumma kyllä, tällä hetkellä Google näyttää siirtävän Facebook-ilmoitukset suoraan roskapostiksi, vaikka suodatinasetukseni näyttävät olevan ihan oikein Onkohan tämä yleinen ilmiö vai enkö vain näe, että jokin asetuksistani on pielessä?

Yksityisyysasetukset

Yksityisyysasetukset kannattaa käydä huolella läpi, sillä kuten kuvasta näkyy (napsauta isommaksi), Facebookin oletusasetukset ovat monessa kohdin melko väljät. Tähän saakka jokaisen uudistuksen jälkeen oletusasetukset ovat myös olleet aikaisempaa höllemmät!
 

Käyttäjätili/Yksityisyysasetukset ja edelleen Jakaminen Facebookissa -luettelon alapuolella oleva linkki Muokkaa asetuksia on tärkein kohta kun lähdetään säätämään sitä kuka mitäkin saa nähdä. Kaverit on hyvä perusasetus, koska ei kai ole mitään mieltä perustaa Facebook-sivua ellei halua jakaa yhtään mitään. Jos haluat kasvattaa Facebook-tilin avulla omaa verkkonäkyvyyttäsi, harkitse kuitenkin voisivatko jotkut tiedot olla julkisia. Esimerkiksi itselläni tieto siitä, että olen Facebookissa, on kenen tahansa nähtävissä valinnalla Sivusto/Kaikki. Niille, joiden eri elämänalueet limittyvät toisiinsa Facebookissa, suosittelen listoja (tarkemmin seuraavassa osassa).

Asioita, joita muut jakavat -kohdan valinnoilla vaikutat siihen, miten tietyt kavereiden tekemiset näkyvät. Facebook mm. olettaa, että haluat näyttää myös kavereiden kavereille mitä kaverit jättävät seinällesi sekä kuvat ja videot, joihin sinut on merkitty.

Paikkatietoja hyödyntävä toiminto ilmestyi asetuksiin jokin aika sitten eikä se toimi vielä Suomessa. Jos kuitenkin jo tiedät, että olinpaikkasi ei ole se tieto, jonka haluat jakaa, voit ottaa pois valintamerkin Lisää nimeni Nyt paikalla -luetteloon kun olen kertonut sijaintini -kohdasta. Paikkatiedon näkymiseen voidaan lisäksi vaikuttaa myös puhelimen omilla asetuksilla, joten mikään automaatti tämä ei sinällään ole.

Pelit ja sovellukset

Jos haluat pelata ja käyttää erilaisia sovelluksia, on terveellistä kurkistaa mitä löytyy yksityisyysasetusten alapuolella olevan Sovellukset ja sivustot -kohdan Muokkaa asetuksiasi -linkin takaa. Monet sovellukset ovat hyödyllisiä ja pelien pelaaminen mukavaa ajanviihdettä, mutta tiesitkö mitkä tiedoistasi ovat pelien käytössä? Peli- ja sovellustoiminta -kohdasta pääset säätelemään sitä, mitä tietoja sovelluksilla on lupa käyttää. Ehdottomasti kannattaa poistaa kokonaan käytöstä sellaiset sovellukset, joita on joskus kokeillut, mutta kokenut tarpeettomiksi: Mitä käytät -osiossa oleva Poista käytöstä -linkki avaa ikkunan, jossa sovellusten luetteloa voi karsia.

 

Arvotaan Word 2010 -pikaopas

Tässä välissä ennen Facebook-perusteiden seuraavaa osaa käynnistän arpajaiset sen kunniaksi, että Word 2010 -pikaopas on saatu painosta kustantajan varastoon. Voit osallistua kirjan arvontaan blogikommentilla, käyttämällä verkkosivuni yhteydenottolomaketta tai peukuttamalla tähän postaukseen linkittävää viestiä Facebook-sivullani.

(Huom! Älkää käyttäkö Facebookin Tykkää-nappia täällä blogissa, koska asetuksistanne riippuen en välttämättä tiedä, kuka sitä on klikannut.)

Pikaopas arvotaan kaikkien 31.8. mennessä osallistuneiden kesken.

Facebook-ohje, osa 1: tilin luonti ja perusasetukset

Viime talvena kirjoitin omaan käyttööni Facebook-tilin perustamista, yksityisyysasetuksia ja listojen käyttöä käsittelevän ohjepläjäyksen, jonka kuvitus vanheni 2 viikossa. Päivitin sen, mutta päivityskin vanheni turhan nopeasti. Päätin, että ohjeiden ylläpito riittää, koska sitä lajiahan löytyy netistä. Sittemmin olen saanut kuulla, että ohjetilanne ei kovin loistava ole ainakaan jos niitä haluaa suomenkielellä, mm. Facebookin omat ohjeet moni kokee sekaviksi. Koska tiedän myös itselleni olevan tulevana syksynä apua siitä, että on osoittaa Facebook-untuvikolle suomenkielinen perusohje, niin päivitetään tämä nyt vielä kerran ja laitetaan saman tien avoimesti jakoon vaikkapa Terveisiä tietoyhteiskunnasta -hankkeen hengessä. Haluan tehdä jotakin konkreettista madaltaakseni verkkoelämään osallistumiskynnystä - edelleen on paljon niitä, joita kaikki tämä kiinnostaa mutta myös vähän hirvittää.

Nyt siis vuorossa tilin perustaminen ja yksityisyysasetusten muokkaaminen, ohjeen seuraavissa osissa (2 kpl) tarkemmin keskeisistä yksityisyysasetuksista, niiden vaikutuksista, kaverikutsuista, niihin vastaamisesta ja ohjeistan myös listojen käytön.

Tilin perustaminen

Ellei sinulla vielä ole "kakkossähköpostiosoitetta", luo sellainen esimerkiksi Hotmail- tai Gmail-palveluun ja käytä sitä aina sosiaalisen median palveluihin kirjautuessasi. Työsähköpostiosoitetta tai vastaavaa ensisijaista osoitetta ei suositella tähän tarkoitukseen.

Siirry osoitteeseen www.facebook.com. Täytä allaolevan kuvan mukaiset tiedot lomakkeelle (kuvan saat myös suuremmaksi kun napsautat sitä). Facebookin sääntöjen mukaan sinun odotetaan esiintyvän omalla nimelläsi. Kirjoita kohdan 1 molemmille riveille edellä mainittu "kakkossähköpostiosoite" ja Uusi salasana -riville (2) salasana. Ellei sinulla ole omaa systeemiä salasanan luomista varten, käytä esimerkiksi Strong Password Generator -palvelua. Myös kohdan 3 mukaisista tiedoista on Facebookin ohjeessa sanottu, että niiden pitäisi olla oikeita. Mieti kuitenkin onko esimerkiksi syntymäaikasi tai syntymävuotesi tarpeen ilmoittaa "oikein" - tämän neuvon takana ei suinkaan ole turhamaisuus! Näitä tietoja voit myös muuttaa myöhemmin.

Napsauta Rekisteröidy-painiketta, jonka jälkeen sinua pyydetään syöttämään kuvassa näkyvät merkit (4). Jos odottelet pitkään, Facebook huomauttaa tästä ja antaa sinulle uudeen vahvistusruudun. Tilin luonnin ensimmäisessä vaiheessa Facebook tarjoutuu tutkimaan ovatko kaverisi jo Facebookissa. Sen se haluaisi tehdä sähköpostiosoitteesi avulla. Suosittelen, että tässä kohden napsautat Ohita tämä vaihe -linkkiä (5).

Perustiedoiksi Facebook kysyy allaolevan kuvan mukaisia tietoja. Tähän (6) voit syöttää valintasi mukaan sen mitä pidät tarpeellisena, jolloin etenet Tallenna ja jatka -painikkeella. Vaihtoehtoisesti voit ohittaa koko lomakkeen (7). 

Profiilikuva olisi hyvä olla valmiina. Se kannattaa pienentää ja rajata kuvankäsittelyohjelmalla niin saat siitä sellaisen kuin haluat. Kuvan pääset hakemaan tietokoneesi kiintolevyltä Lataa valokuva -linkkiä napsauttamalla (8). Etene Selaa-painikkeella (9). Kuvan puuttuminen ei kuitenkaan ole mikään este, voit lisätä sen myöhemmin ja jatkaa kohdan 8 mukaisesta ikkunasta Ohita-linkkiä napsauttamalla.

Kuvan lisäysikkunasta selvittyäsi saat eteesi ruudun, jonka yläreunassa on painike Mene sähköpostiisi. Käy sähköpostitililläsi hyväksymässä vahvistusviesti klikkaamalla siinä olevaa linkkiä. (Huomaa myös vahvistuskoodi, jota mahdollisesti kysytään, joten pidä se tallessa.) 

Tiedot ja yksityisyysasetukset

Vahvistusviestissä olevan linkin napsauttamisen jälkeen saat ilmoituksen, että tilisi on hyväksytty. Tässä vaiheessa tärkeä kohta on Täytä profiilitietosi, jossa oleva Muokkaa profiilia (1) avaa lomakkeen tietojen syöttämistä varten. Huomaa, että oletuksena koko syntymäaikasi näytetään profiilitiedoissa, joten jos haluat muuttaa tämän, valitse ikkunan oikeassa laidassa olevasta luettelosta (2) haluamasi näyttötapa. Lisää muut tiedot itsestäsi harkinnan mukaan.

Hallitse mitä tietojasi jaat -kohdasta (3) aukeava sivu on tärkeä, koska siellä säädät yksityisyysasetuksiasi. Linkin napsautuksen jälkeen avataan ensin Jakamisen hallinta -sivu, jolla on tietoa yksityisyysasetuksista. Napsauta Muokkaa yksityisyysasetuksiasi -linkkiä. Sen jälkeen avautuvassa näkymässä kohdassa Jakaminen Facebookissa näytetään tämänhetkiset asetukset, jotka uudella tilillä ovat Facebookin oletusasetuksia. Niiden alla oleva Muokkaa asetuksia -linkki (4) avaa näkymän, josta voit muuttaa niitä. Myöhemmin pääset milloin tahansa tähän näkymään Käyttäjätili/Yksityisyysasetukset -valinnalla (sivun oikea yläkulma).

Yksityisyysasetuksissa olennainen valinta on: Kuka saa nähdä sinun tietosi. Jokaisen kohdan oikealla puolella on painike, josta voit tehdä kohdan 5 mukaiset valinnat:

Kaikki - tieto on julkinen

Kaverien kaverit - kuka tahansa, jonka kaverisi hyväksyy kaverikseen. Vaikka kaverisi ovat ok, muista kuitenkin, että heillä saattaa olla erilainen linja siinä, millä perusteilla he hyväksyvät kaverikutsut. Jos itse haluat rajata Facebook-näkyvyytesi vain lähipiiriin, et luultavasti halua tietojesi näkyvän kavereiden kavereille.

Vain kaverit - tämä rajaa tietojen näkymisen vain niille henkilöille, jotka sinä henkilökohtaisesti hyväksyt kavereiksesi.

Muokkaa - tämän selitän postauksessa, jossa kerron kaverilistojen käytöstä.

Ellet ainakaan vielä tässä vaiheessa halua Googlen ja muiden hakukoneiden löytävän sinua Facebookista, avaa vielä lopuksi vasemmalla alhaalla Sovellukset ja sivustot -kohdasta Muokkaa asetuksiasi -linkki. Mene kohtaan Julkinen haku ja napsauta Muokkaa asetuksia -painiketta. Poista valintamerkki kohdasta Julkinen haku.

Muista poistua Facebookista Käyttäjätili/Kirjaudu ulos -komennolla, tämä etenkin ellet käytä omaa tietokonettasi.

Seuraavassa osassa jatketaan yksityisyysasetusten parissa ja käydään tarkemmin läpi kohdat, joihin erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota.
 

Kaksi ruukkua

Kuluneen kesän aikana olen kuullut, nähnyt ja lukenut asioita, joiden vuoksi minusta on paikallaan aloittaa blogin syyskausi lyhyellä tarinalla. Tarina on ilmeisesti hindulaista alkuperää, mutta aihe on universaali: Miten suhtautua erilaisuuteen sitä kunnioittaen.

*****

Joka päivä maanviljelijä meni joelle kahden ruukun kanssa hakemaan vettä. Ruukut hän oli kiinnittänyt olkapäillään olevaan aisaan. Oikealla puolella oleva ruukku oli uusi ja hieno. Vasemmalla puolella oleva ruukku oli vanhempi ja sen kyljessä oli halkeama. Kaikki uuteen ruukkuun kaadettu vesi tuli perille saakka. Vanhemman ruukun kyljessä olevasta halkeamasta vuoti vettä.

Näin elettiin kahden vuoden ajan päivästä toiseen. Pieni vanha ruukku oli kovin pahoillaan: ”Hävettää olla tällainen”. Eräänä päivänä se sanoi maanviljelijälle: ”Haluan pyytää anteeksi. Teen vain puolet siitä mitä tuo toinen, koska kyljessäni on halkeama ja vettä valuu ulos koko ajan. Sinun pitäisi hankkiutua minusta eroon.”

Maanviljelijä sanoi: ”Älä sure. Katso taaksesi. Näetkö nuo kauniit kukat polun varrella? Ne ovat sillä puolella, jolla kannan sinua. Olen koko ajan tiennyt, että sinulla on aivan erityinen piirre ja juuri siksi kylvin kukkien siemeniä polun varrelle. Sinä olet kastellut kukat samalla kun olemme kulkeneet polkua pitkin. Sinun ansiostasi saan tuoreita kukkia joka päivä kotiini. Kiitos, pieni ruukku. Olet jotakin aivan erityistä.”

Vähiten ei tämänpäiväisen aiheeni valintaan ole vaikuttanut Sydän paikaltaan -blogi. Se on rohkea avaus ja haluan tällä kirjoituksella osoittaa antavani tukea sen kirjoittajalle. Kehitysvammaisen ihmisen omainen ei kovin usein rohkene astua omalla nimellään esiin puhumaan epäkohdista. Anonyymikeskustelu on kuitenkin jo pitkään sabotoinut omaa uskottavuuttaan ja on nykyisellään lähinnä parodia itsestään. Uskonkin, että vain omalla nimellään esiintyvän on mahdollista saada äänensä kuuluviin ja tässä mielessä toivon Sydän paikaltaan -blogin toimivan rohkaisevana esimerkkinä muille.