*****
Hei kaikki rakkaat laps
et! Klara "The Gurutar" tässä. Nyt kuvaan teille tyypillistä työviikkoani. Kiirehän on koko ajan ja se harmittaa, koska todellisten elämänarvojeni mukaista olisi rauhallinen arki perheen kanssa. Mutta ei auta rutista, ellei panosta asioihin, ei mitään saa. Ja onneksi on sosiaalinen media, joka auttaa perheellistä ihmistä hoitamaan yritystään ja vieläpä ilman mitään mielistely- ja pönötyskuvioita.
Maanantai. Julkaisen YouTubeen videon, jossa kerron yrityksestäni. Myös tyytyväiset asiakkaat esiintyvät videolla lyhyesti. Pistän videon eteenpäin Facebookissa aamulla, päivällä ja illalla, sekä henkilötililtäni että yritykseni tililtä. Laitan myös ajastusta tukevan Twitter-clientin lähettämään tviitin kerran tunnissa, siitä linkki menee myös LinkedIniin. Yrittäkööt vain urputtaa spämmäämisestä, nyt tehdään bisnestä.
Tiistai. Teen diaesityksen huomista varten ja toistan eilisen linkityskierroksen. Huh! Työstä käy. Onneksi on ajastus, tuplaan vielä tviittien määrän eilisestä, pitäisi riittää. Bloggaan illalla jäteauton kuljettajan pahasuopuudesta. Ystävä (kohta muuten entinen) lähettää tunnin päästä meilin, jossa sanoo, ettei muka pitäisi mollata kuljettajan työnantajayritystä niin kauhein sanakääntein. Oli kai oma autoni, joka esti kuskia hoitamasta tehtäväänsä. Niin niin, olihan auto siinä. Miten minulla voikin olla noin ajastaan jäljessä olevia ihmisiä ympärilläni? Hyvä asiakaspalvelija kahlaa vaikka kahden metrin hangessa, jos tarvis vaatii.
Keskiviikko. Koulutus. Kerron Facebookissa ja Twitterissä aloittavani kohta asiakkaan luona. Tunnin päästä kerron olevani asiakkaan luona. Keskellä päivää lähetän itsestäni valokuvan kun olen asiakkaan luona. Iltapäivällä en ehdi, koska asiakkaanpenteleet vievät aikani. Taviskonttorirotat! Pitäisihän niiden nyt ymmärtää, että sosiaalisessa mediassa olo vaatii minulta kuuntelua ja keskustelua. Iltapäivällä lähetän valokuvan itsestäni poistumasta asiakkaan luota. Katselen Facebookia päivän päätteeksi. Siellä on 30 kommenttia linkittämästäni artikkelista ja jokunen näyttää olevan ihan hyvin sanottu, mutta en minä juutu siihen kun ei kukaan tärkeä ole kirjoittanut mitään. Täytyy käyttää aikansa oikeisiin asioihin.
Torstai. Saan tarjouspyynnön kymmenestä koulutuspäivästä. Riennän heti kertomaan Facebookiin ja Twitteriin miten olen ihan liekeissä kun on näin suuria tsaansseja ilmassa. Lisään heti tarjouspyynnön lähettäjän referenssiksi LinkedIniin. Olenpa ihana ja haluttu. Mies huomauttaa, että eikö parempi olisi saada ensin kaupat aikaiseksi ja sitä kuulemma voisi edistää huolellinen tarjouslaskenta ja pieni sessio koulutussuunnittelua. Suutun. Eihän se ymmärrä mitään, mokomakin vanhanteollisuuden keppihevonen.
Perjantai. Luettelen Facebookissa, millä kaikilla ohjelmilla olen tänäänkin tehnyt töitä. Heitän jonon jatkoksi vielä nekin, jotka olen avannut kerran. Olen niin cool kun osaan näin paljon. Poistan blogista 68 kommenttia, joissa minua kutsutaan narsistiseksi ja minäkeskeiseksi kitisijäksi. Sen jälkeen postaan kirjoituksen, jossa pohdin vanhanaikaisten asiakkaideni maailmankuvan ahtautta. Ajatelkaa siis, joku toope oli keskiviikon palautteissa valittanut kouluttajan olleen hajamielisen ja muissa maailmoissa olevan oloinen. Toinen sanoo: "Kouluttaja ei tiennyt oikein mitään. Ja häiritsi kun hän hipelöi koko ajan kännykkäänsä ja hihitti itsekseen." Urpot! Tää on just niin tätä kateellisten kätinää.
Mutta siinä hektinen työviikkkoni. Tulkaa kaikki tykkäämään Facebookissa niin kuunnellaan ja keskustellaan! Rakkaudella, The Gurutar.
***
Näin se Klara! Onpa minulla paljon oppimista. Tosin en ihan ymmärrä miksi hän blokkasi minut Facebook-kavereistaan. Minähän vain kysyin, että koska sitä pönötysvapaata kuuntelua ja keskustelua oikein oli kun en löydä sitä tästä mistään?
Ilmiöstä vakavammin kirjoittavat:
Heli Sirkiä, Digiajan henkilöbrändien tulevaisuus,
Taloussanomissa Outi Kokko, Suomessa menestyvät vain oman edun tavoittelijat.
2 kommenttia:
Mielenkiintoinen postaus totta tosiaan :D Jäi vain askarruttamaan, että johtiko torstain tarjouspyyntö kauppoihin. Mistäköhän Guruttaren ajatuksia voisi lukea lisää, kun Google ei löydä?
Jaa-a, ehkäpä Google on ryhtynyt vuoden vaihduttua tosissaan noudattamaan "do no harm" -ideologiaa ja muuttanut algoritminsa nostamaan vain kuuntelua, keskustelua ja auttamista kuvastavaa sisältöä hakutulosten kärkeen. Guruttaren tyyppiset riivinraudat jäävät sinne pohjalle hokemaan minä-olen-niin-hyvä -mantraansa ;)
Lähetä kommentti