Kun puhutaan yritysten läsnäolosta sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa, jo lähes kliseenomaisesti nostetaan esille nimiä kuten Silja Line, Nike, Coca-Cola yms. Kun pienyrittäjä, joka hyvin usein on myös yksinyrittäjä, vertaa itseään tällaisiin jätteihin, hän todennäköisesti vain lannistuu ja turhautuu. (Minusta ne, jotka tällaisia esimerkkejä pienyrittäjille latelevat, pitäisi jättää ilman palkkiota mikäli he kehtaavat sellaista pyytää. He eivät nimittäin ole lainkaan vaivautuneet pohtimaan kohderyhmänsä arkea!)
Women unlimited -sivulta löytyi Amy Harrisonin hyvä postaus verkkoläsnäolosta, How to "Be Yourself" online. Olla omana itsenään on yleensäkin hieno ajatus ja sosiaalisessa mediassa se korostuu varsinkin jos sattuu olemaan pienyrittäjä. Mitä pienempi yritys, sitä enemmän toiminta henkilöityy ja piiloutuminen yksisuuntaisen tiedottamisen taakse ei juuri poikkea siitä, mitä on iät ja ajat toteutettu normiverkkosivuilla.
Pienyrittäjälle asiakkaiden kohtaaminen omana itsenään ei ole uusi ajatus. Pienyrittäjä on yhtä aikaa toimitusjohtaja, sihteeri ja siivoja eikä hän voi piiloutua asemansa tai roolinsa taakse senkään vertaa kuin suuryrityksen palkollinen. Sosiaalinen media ei ole ilmainen toripaikka, jossa pitäisi yhtäkkiä ryhtyä kailottamaan kuin turistirysien katukauppiaat: "Osta sitä, osta tätä". Suurin osa pienyrittäjistä varmasti käyttäytyy asiakkaisiinsa päin hienovaraisemmin IRL (In Real Life, tosielämässä). Miksi ei siis jatkaisi omaan ainutlaatuiseen persoonallisuuteensa perustuvaa vuorovaikutusta verkossakin?
Jos verkkoläsnäolo on outo asia, tuntuu ehkä vaikealta ryhtyä kommunikoimaan ja vieläpä aidosti blogin, verkkosivun tms. välityksellä. Muista miten itseäni kauhistutti ensimmäisinä kuukausina kun kirjoitin blogia omalla nimellä. Nettikommunikoinnissa on haasteensa, kuten Harrisonkin muistuttaa: Äänen sävy ja elekieli eivät ole mukana, vitsiksi tarkoitetu ei välttämättä välity kuten sen tarkoitti ja verkossa on vähemmän sosiaalisena "voiteluaineena" toimivaa small talkia.
Kolme tärkeää asiaa
Luontevaa verkkoläsnäoloa on kuitenkin mahdollista oppia. Harrisonin muistilista verkkoon lähtevälle yrittäjälle on oman yksityisyyden rajojen asettaminen, ennakkoluulottomuus viestintämuodon suhteen ja läsnäolon aitous.
Oikeanlaiset yksityisyyden rajat sanelee oma näkemys. Esimerkiksi itse haluan tietää jotakin ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä ja siksi kerron myös vähän itsestäni. Tosin tässä on aina se riski, että joku turvautuu äkkivääriin stereotypioihin, mutta kaikkia emme voi miellyttää.
Sopivaa välinettä kannattaa vaivautua etsimään. Jos minulle tullaan sanomaan, että nyt "pitää" tehdä sitä ja tätä välineen ABC avulla, tiedän seisovani nokakkain "väärän profeetan" kanssa. Ei ole olemassa mitään oikeaa välinettä, koska yrittäjät ja yritykset tuotteineen ovat erilaisia. Kaikille ei sovi blogin kirjoittaminen eikä kaikkien kannata tehdä videoita tai podcasteja. Twitter ei ole pakollinen eivätkä Facebookissa suinkaan ole kaikki. Kuitenkin kannattaa muistaa, että yrityksestä voidaan puhua myös siellä missä se ei ole läsnä, joten verkkokeskusteluja on syytä seurata jollakin tavoin.
Läsnäolon aitous on Harrisonin mukaan mm. sitä, että on rehellinen myös heikkouksiensa suhteen ja yllättäen: Se mitä itsessään pitää heikkoutena voi olla muiden mielestä hyvinkin hellyttävää. Katleena bloggasi taannoin siitä miten ihminen on oivaltanut jotakin olennaista itsestään silloin kun hän tuo samaa piirrettä esille sekä hyvänä että huonona ominaisuutenaan:
Sama piirre on nimittäin tietyssä tilanteessa hyödyllinen lahja ja toisessa tilanteessa onneton ominaisuus.
Ja omana itsenään aidosti oleminen ei muuten tarkoita sitä, etteikö itseään voisi kehittää eikä esimerkiksi henkilöbrändin kaltaisen asian pohtiminen ole vastakohta rehellisyydelle, oikeastaan päinvastoin. Omana itsenään oleminen ei myöskään tarkoita sitä, että pitää avautua kaikesta, tämähän liittyy myös yksityisyyden rajoihin.
Harrison kannustaa postauksensa lopuksi luottamaan oman persoonallisuuteen voimaan. Mitäpä muuta voisikaan tehdä. Kun luottaa itseensä ja tietää kuka on, sitä todennäköisemmin löytää seuraajikseen, asiakkaikseen ja yhteistyökumppaneikseen samanmielisiä ja samantapaiset arvot jakavia ihmisiä. Yrittämisessäkin on kyse henkilökemioista!
Yksityisyyden rajan veto, aika vaikea juttu. Itse olen aika tarkka siitä rajasta enkä halua avautua netissä. Jotkut ovat hyvinkin avoimia ja kertovat kipeistäkin asioista. Kukin tyylillään.
VastaaPoistaHyvä postaus. Taas.
Mukavaa, että poikkesit täällä ja tykkäsit jutusta.
VastaaPoistaKyllä se yksityisyyden raja minullakin on aika tiukka sitten lopulta. Perheestä en paljon kirjoittele, politikoimaan en ryhdy enkä muutenkaan käistä kaikkeen mahdolliseen, vaikka sormet joskus syyhyäisivätkin :) Blogi pysyy näissä työhön liittyvissä asioissa ja toinen blogi on rajattu vielä paljon tiukemmin.