Kriittinen somepyöriäinen vaiko ajopuu?

Eräänä perjantaina sain Twitterissä #FF-maininnan: "kriittinen somepyöriäinen". Minusta se oli hauskasti sanottu, mutta kun seuraavaksi näin toisen henkilön lisäyksen "hyväntuulinen kriittinen somepyöriäinen", piti oikein miettiä onko oma käsitys sanasta kriittinen aivan oikein. Ilmeisesti kriittisyyden voi nähdä monella eri tavalla, koska sitä koettiin tarpeelliseksi pehmentää. Siispä katsomaan mitä sanankäytön taitajat asiasta sanovat. Uusi suomen kielen sanakirja: Kriittinen 1 arvosteleva, moittiva; 2 vakava, vaarallinen; 3 tutkiva, tarkka.

Oma käsitykseni kriittisestä on vastannut kohtaa 3. Olen pitänyt kriittisyyttä hyvänä ominaisuutena ihmisessä. Minusta kriittisyys on sitä, että lähestyy ilmiötä eri näkökulmista ja tällöin tulee väistämättä nähneeksi sekä hyvää että huonoa. Negatiivinen ihminen ei edes voi olla kriittinen. Hän on omassa kuopassaan ja kieltäytyy näkemästä mitään muuta kuin ennakkoluulonsa. Hänen pitäisi pystyä ohittamaan ne päästäkseen sille tasolle, jossa olisi mahdollista olla kriittinen, siis tutkia ja punnita asioita eri puolilta. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin todettava, että itseään maahanmuuttokriittiseksi kutsuva änkyrärasistikin voisi olla itsearvioinnissaan oikeassa kohdan 1 perusteella!

Kriittinen ei aina löydä pelkästään positiivista sanottavaa, mutta mikään ei sulje positiivisuutta poiskaan. Toisaalta kriittinen lähestymistapa kuvastaa positiivista asennetta jo itsessään, koska sitä ohjaa halu tietää, ainakin jos käytämme edelleen yllä olevaa määritelmää numero 3 ja jos elämme yhteiskunnassa, jossa erilaisten näkökulmat sallitaan. Hämmästyttävän usein kritiikkiä kuitenkin pelästytään eikä siihen osata suhtautua jonakin, joka voisi viedä asioita eteenpäin. Kritiikkiä ei kerta kaikkiaan sallita tai sen esittäjän pitäisi ainakin ymmärtää pysyttäytyä parissa kolmessa yleisesti hyväksytyssä näkökulmassa. Eriävät mielipiteet, asiallisesti perustellutkin, nähdään pelkästään hyökkäyksinä, koska emme pääse irti siitä käsityksestä, että jonkun pitää aina voittaa ja jonkun hävitä.

Artikkelissa Is you social network making you stupid?
Mandy de Waal rohkaisee nimenomaan aktiiviseen kriittisyyteen ja yhdenmukaisuuden ansojen torjumiseen. On olemassa riski, että sosiaalisesti suodatettu tieto "tyhmistää". On meille ihmisille ominaista hakeutua yhteen sellaisten kanssa, jotka ovat samanmielisiä ja kiinnostuneita samantapaisista asioista. Sosiaalinen media tekee kuitenkin suunnattoman helpoksi torjua erilaiset katsantokannat ja omien näkemysten kanssa ristiriitainen tieto. De Waal lainaa Ethan Zuckermania, jonka käyttää nimitystä "kaikukammio" (echo chamber) kuvaamaan tilaa, jossa kaikki informaatio on tuttua, turvallista ja omia käsityksiä vahvistavaa. Kasvamisen ja oppimisen nimissä olisi välttämätöntä altistaa itseään myös omien näkemysten vastaiselle tiedolle ja mielipiteille.

Kutsutaanpa kyseenalaistamista ja omaa ajattelua sitten kriittisyydeksi tai joksikin muuksi, niiden merkitys korostuu tänä päivänä. Kriittisyyttä tauotta esiin virtaavan uuden tiedon edessä ei pidä nähdä huonojen puolien tarkoituksellisena etsimisenä, se on kysymistä esimerkiksi "mitä muuta tässä on" tai "mitä minä en vielä näe". Lisäksi kriittisyyttä tarvitaan suuntamaan oma rajallinen huomiokyky oikeisiin asioihin. Verkossa on mahdollista ajelehtia myös ajopuuna tieto- ja epätietovirtojen pyörteissä. Mieluummin siis kriittinen somepyöriäinen kuin lahoava ajopuu, joka lopulta päätyy disinformaatioaallon kantamana aution saaren rantaan.