Pitääkö aina saada tykätä?

Hesarin (1.6) Mielipide-osastolla kustannustoimittaja Tarja Latva-Karjanmaa pohtii verkkolehtien tapaa liittää uutisiin Facebookin Tykkää-nappi. Hän toteaa, miten on hienoa tarjota mahdollisuus kommentoida uutista, mutta kyseenalaistaa "tykkäämisen". Esimerkeiksi tästä hän nostaa mm. uutiset, joissa on kerrottu uhreja vaatineesta onnettomuudesta. Hän kirjoittaa näin:

"Spekuloidaaan hieman. Oletetaan uutinen, jossa kerrotaan rasistisesta rikoksesta. Tästä voivat sitten kaikenkarvaiset maahanmuuttokriitikot tykätä. Minun oikeustajuni mukaan tämä kuulostaa jopa kiihottamiselta kansanryhmää vastaan."

Tietynlainen yksioikoisuus on juuri sitä puolta sosiaalisessa mediassa, johon en itsekään ole mahdottoman ihastunut. Tykkää-nappeja on nyt ripoteltu joka puolelle usein nähtävästi ilman tarkempaa harkintaa. Facebookissa palvelun sisällä on sentään mahdollisuus kommentoida asioita. Kun kaveri kertoo esimerkiksi viettäneensä yön sairasta lasta hoitaen, ei siitä tykätä vaan kirjoitetaan jotakin kannustavaa. Sen sijaan esimerkiksi Iltalehdessä on uutisen lopussa pelkkä Tykkää-nappi. Siinähän joko tykkäät tai et sano mitään. Ilta-Sanomissa näyttää muuten olevan käytössä Suosittele-painike, joka ehkä sopii useampaan asiayhteyteen.

Tietenkään nappia ei ole pakko käyttää ellei sisällöstä pidä, mutta kieltämättä tuntuu oudolta tarjota edes mahdollisuutta tykätä vaikkapa apteekkimurtoa käsittelevästä uutisesta. Toki lukija voisi arvioida juttua ihan tekstinä ja tykätä tavasta, jolla se on kirjoitettu. Kaikella kunnioituksella ketään tai mitään väheksymättä, mutta minusta molempien iltalehtien jutut on kirjoitettu melkolailla samalla sapluunalla enkä muutenkaan usko, että Tykkää- tai Suosittele-napit ovat tarjolla missään tekstianalyysimielessä. Kuitenkaan Tykkää-nappia ei oikein voi laittaa tiettyihin uutisiin ja jättää sitä pois toisista, tämähän olisi jo eräänlaista ennakkosensuuria ja valmiiksiarvottamista. Tykkää-nappi on taas yksi esimerkki toiminnosta, jota ei ole pakko ottaa käyttöön vain siksi, että se on olemassa. Sen käyttöä ja käytön sopivuutta asiayhteyteen pitäisi punnita hieman laajemmin kuin pelkästään siitä lähtökohdasta, että sosiaalinen media on tätä päivää ja pitää näyttää, että mukana ollaan.

Taloussanomien verkkolehdessä voi antaa artikkelille tai kommentille ylös- tai alaspäin osoittavan peukun. Tämä on minusta Tykkää-nappia parempi. Jossakin vaiheessa huhuttiin Facebookillekin tehdystä En tykkää -napista, mutta liekö projekti jäänyt kesken kun härpäkettä ei ole tullut vastaan. On sitten eri asia, miten pitkälle pelkästään Tykkää vs. En tykkää riittäisikään. Hyvin harva asia on näin mustavalkoinen.

Sosiaaliseen mediaan liitän hyvänä asian mm. sen, että se on pakottanut opettelemaan lyhyempää ja napakampaa ilmaisua, jolla toki silläkin on rajansa. Huonona puolena pidän sitä, että sanojen monipuoliseen käyttöön tottumattoman lyhyysvaatimukset helposti ajavat töksähtelevään tylyyteen. Pahin mahdollinen kauhuskenaario on tulevaisuus, jossa sosiaalinen media olisi muovannut ihmisten välisen kanssakäymisen Tykkää/En tykkää -urahteluksi. Kieli ja ajattelu kulkevat rinnakkain eikä kahteen vaihtoehtoon rajoittunut kieli olisi omiaan tukemaan yhtään sen monimutkaisempaa ajattelua. Pakko uskoa kehitykseen ja onhan tämä sosiaalinen media vielä lapsenkengissä. Ehkä jo muutamassa vuodessa näemme monipuolisempia kommentointimahdollisuuksia.

Olisi mukavaa, jos olisi olemassa yleinen myötätuntonappi. Se voisi olla vaaleanpunainen ja siinä olisi teddykarhun kuva. Napin nimi olisi Hali.