Tekniikka on sivuseikka, on tapana sanoa esimerkiksi sosiaalisesta mediasta tai verkko-opiskelusta puhuttaessa. Huomaan itsekin sanoneeni ja kirjoittaneeni näin viime aikoina aika usein. Tässä on mielenkiintoinen ristiriita, sillä niin sivuseikaksi kuin tekniikkaa hätistelläänkin, se on myös kaikessa läsnä.
Tekniikan pitääkin olla sivuseikka, jos tarkoitetaan sen huomaamattomuutta arjessa. Jos esimerkiksi luvataan lomakkeen täyttämisen ja lähettämisen onnistuvan netissä, sen pitää onnistua, sanoisinko vielä: tekniikasta huolimatta. Tekniikan pitää siis toimia luotettavasti, mutta onko se silloin enää sivuseikka sanan varsinaisessa merkityksessä? Toimiva tekniikka on perusta sille, että arki sujuu.
Ilmeisesti puheessa korostettu "tekniikka on sivuseikka" voi viitata myös ihmisen tekniseen osaamiseen ja tieto- ja viestintäteknisten työvälineiden hallintaan. Tarkoitetaan sitä, että virtuoosimainen tekninen taitavuus ja välineen hallinta ei taatusti kohenna löperöä ajattelua tai huonoja vuorovaikutustaitoja puhumattakaan siitä, että tekninen taitavuus taikoisi viisautta sellaiseen päähän, jossa sitä ei ole ennestään. Joskus kuitenkin tulee mieleen, että silloin kun tekniikan merkityksettömyydestä paasataan erityisen pontevasti, kyse onkin arvon kieltämisestä. Oma osaamattomuus harmittaa ja sielu ei anna periksi laskeutua paria metriä oman asiantuntijuuden norsunluutornista kysymään neuvoa.
Ammattikorkeakoulussa toimiva ystävä kertoo, miten eri aineiden opettajat toimittavat hänelle materiaalia laitettavaksi verkko-oppimisympäristöön, koska eivät itse osaa. Ystäväni ei ole tukihenkilö vaan oman aineensa opettaja. Ei ole olemassa mitään oppimateriaalin verkkoonlaittajien ammattikuntaa, joten tehtävä kuuluu vuonna 2010 opettajana toimivan ihmisen osaamiseen. Ilmeisesti kaikki eivät pysty hoitamaan omaa työtään vaan joutuvat teettämään osan siitä toisella.
Asiantuntija pitää esitelmää ja selittelee diaesityksensä surkeaa tilaa. Puolet kuvista on hävinnyt ja ne loputkin ovat sekaisin. Hän pahoittelee tilannetta ja toteaa sitten, miten näin käy aina kun ei saa käyttää omaa konettaan vaan joutuu siirtämään diaesityksen toiseen laitteeseen. Jos minä olisin opettanut asiantuntijapoloisen tekemään esitysaineistoa, olisin neuvonut olemaan käyttämättä linkkejä, ellei ole varma siitä, että muistaa kaiken linkkien päässä roikkuvan siirtää käyttämänsä materiaalin mukana – tämä nyt pienenä detaljina, linkeistähän kuvatussa ongelmassa on kyse. Minun silmissäni asiantuntijuuden aurasta häviää heti osa, ellei hallitse oman työnsä ajanmukaisia perusvälineitä. Niillähän tänä päivänä asiantuntijuutensa ilmenemistä muille ihmisille moni joutuu välittämään.
Tyypillistä tälle "luddiittiasiantuntijuudelle" on myös muun alan osaajien vähättely. Paikalle erehtyviä IT-ihmisiä ja tukea kohdellaan kuin maaorjia. Tukihenkilölukijani: Montako kertaa olet saanut verenpaineesi tappiin siksi, että joku haluaa hengentuotteensa verkkoon juuri siinä muodossa kuin hän itse katsoo soveliaaksi. Hänen aineistonsa ja verkossa toimiva aineisto eivät voisi olla kauempana toisistaan, mutta silläkös väliä. Aina voi haukkua ylläpidon ja tukihenkilöt. Kävikö edes mielessä suhtautua heihin oman alueensa asiantuntijoina, joiden kanssa voisi vaikka keskustella?
Onko tekninen välineosaaminen todellakin pelkkä sivuseikka, jos puutteet tärkeiden välineiden hallinnassa tai tiettyjen tietoteknisten periaatteiden ymmärtämisessä estävät ihmisiä hoitamasta omaa työtään tai saavat heidät vaikuttamaan epäpätevämmiltä kuin he todellisuudessa ovat?
7 kommenttia:
Tekniikka on väline
Sait taas kerran omantuntoni heräämään, Outi. Tekniikan toisarvoisuudesta on tullut puhuttua ja kirjoitettua.
Oikeampi ilmaisu olisi kai se, että tekniikka on väline. Välineellä taas ei ole mitään virkaa, ellei sitä osata käyttää.
Lapsi oppii leikkien - miksei aikuinenkin? Tekniset taidot kohenisivat, jos olisi rohkeutta ja uteliaisuutta kokeilla huvin vuoksi kaikenlaisia laitteita ja ohjelmia. Laitepelko ei ole mennyttä aikaa.
Tutusta ilmiösta tai aiheesta kirjoitat. Tässä kuitenkin armahtaisin hieman näitä osaamattomia asiantuntijoita. Varsinkin opettajia, joilla voi todella olla siinä muussa tekemisessa, eli opettamisessa, ohjelmaa ja puuhaa niin paljon, että nettikikkailujen opettelemiseen ei energia eikä aika riitä. Ei varsinkaan jos siihen joku virtuoosi puolipakolla houkuttelee tai hymähdellen komentelee.
Eli kukin keskittyy mielellään siihen avaintehtäväänsä josta palkkansa saa ja mihin ei kuulu jonkin teknisen asian opettelu. Ja kun organisaatiossa on osaaja, miksi hänen osaamistaan siihen ei voisi käyttää?
Omat esitykseni teen kyllä itse, mutta monen esityspaikan tekniikka ja sen asetukset voivat yllättää valmistautuneenkin. Dokumenttikameran, videotykin ja läppärin yhdistelmä on joskus arvaamaton.
Tervehdys taas. Olen Timon kanssa samaa mieltä, että ei voi vaatia kouluttajaa tai opettajaa tuntemaan jokaisen tykki/kamera/läppäriyhdistelmän sielunelämää, mutta se mitä peräänkuulutan ovat sellaiset perustaidot kuin tiedostojen siirtäminen paikasta toiseen ja muu yhtä yksinkertainen. Ehkä jo vuonna 2010 ammatin kuin ammatin perustaitoihin voisi sisällyttää jonkin @ tai A-korttitutkinnon tasoisen osaamisen?
Toinen asia, johon tällä postauksella yritän pureutua on se "puheen tasolla" osaaminen, jota minun lisäkseni ihmettelee moni muukin kollega. Miksi annetaan ymmärtää työelämässä olevien ihmisen taitojen olevan jotenkin suurenmoisia, kun se noin keskimäärin ei pidä paikkansa. Osaamisesta on juhlapuheissa tehty hyvän kansalaisen ominaisuusja näin on lakaistu ohjauksen ja koulutuksen tarve piiloon. Kun "kaikki" osaavat, kukaan ei kehtaa kertoa, että tarvitsisi koulutusta. Sitten keplotellaan päivästä toiseen miten kuten.
Tuttua on keplottelu päivästä toiseen, kun uutta tulee koko ajan.
Ammattikorkeakoulun opettajien puolesta tekee minunkin mieli sanoa että kyllä työtä tehdään niin paljon kuin inhimillisesti voidaan vaatia. Siitä huolimatta tilanne on hyvin tuttu, jotkut oppii hitaammin ja tarvitsevat usein apua. Niin on muuallakin uskoisin.
Itse organisoin monta vuotta opettajien kokemusten jako -tilanteita mutta ei niihinkään ehtineet.. Toisilta kysyminen ja avunanto pitää olla organisaation kulttuuri.
Mutta kaikesta huolimatta: tekniikka on jatkuva haaste eikä sitä ikinä "kuntoon" saada.
Kai tekniikan vähättely tarkoittaa että se on väline jonkun TYÖN tekemiseen. Ajoittain se vie kaiken huomion..
Kysyit vielä miksi sanotaan osaamisen olevan kunnossa: elämme yhteiskunnassa jossa on pakko esittää niin. Muuten menee maine:)
Tervehdys Heli. Juuri ainainen uuden tuleminen edellyttäisi sitä, että ihmispoloille annettaisiin kunnollista evästystä edes noihin perusjuttuihin, joihin viittaan edellisessä kommenttivastauksessa. Näissä näen olevan puutteita ja jotkut kehtaavat jopa kertoa osaamattomuudestaan minulle (esimiehelle kai sitten sanovat, että juu juu, hyvin osaan). Ainakin toistaiseksi uusi on rakentunut hyvin pitkälle vanhan päälle ja siinä mielessä kunnollinen pohja auttaisi.
Viimeinen kappaleesi on naulan kantaan :) Itse tosin arvostaisin enemmän yhteiskuntaa jossa kysyttäisiin: Hei, missä tarvitset apua, mitä haluat oppia? Nythän asenne on se, että jokainen pitäköön itse huolen ns. kilpailukyvystään ja on oma ongelma miten siihen venyy kun on ensin rehkinyt kellon ympäri.
Oppimiseen löytyy into jos vain aika siihen järjestyy. Työpaikallani tarjottiin henkilöstölle excel-peruskäyttökoulutusta ja heti perään jatkokurssi edistyneemmille osaajille. Molemmat tilaisuudet täyttyivät nopeasti.
Tietokoneen ajokorttikoulusta tulisi tarjota jokaiselle.
Tietokoneen ajokortti pitäisi olla opintovaatimuksissa kaikissa oppilaitoksissa, joista sitten astutaan työelämään ellei jo peräti aikaisemminkin.
Lähetä kommentti