Muistikirjasovelluksia moneen lähtöön

Evernote, OneNote sekä Google-muistikirja ovat sovelluksia, jotka jo nimensä perusteella kuulostavat "pienen mustan kirjan" sähköisiltä vastineilta. Sovelluksilla on kuitenkin eroavaisuutensa esimerkiksi jo hinnoittelutavassa: Google-muistikirja on maksuton, Evernotesta on saatavilla maksuton versio 40 megaa tallennustilaa/kk) Premium-version (500 megaa/kk) rinnalla. OneNote sisältyy joihinkin Microsoft Office -paketteihin tai sen voi ostaa erikseen. Google-muistikirja ja Evernote voidaan luokitella pilvipalveluiksi, OneNote sen sijaan asennetaan yrityksen palvelimelle tai käyttäjän tietokoneelle.

Google-muistikirjasta olen kirjoittanut aikaisemmin otsikolla Googlen muistikirja – apua kahden tietokoneen loukussa eläville. Tuon jälkeen sovelluksesta on kuulunut lähinnä huonoja uutisia. Tammikuussa 2009 Google ilmoitti lopettavansa sovelluksen kehitystyön. Firefox-selaimeen saatavilla oleva lisäosa on lakannut toimimasta jo pari selainpäivitystä sitten ja tämä on merkittävästi huonontanut Google-muistikirjan käyttökokemusta. Sovellus on toiminut ainakin toistaiseksi moitteettomasti iGoogle-työpöydältä käytettynä, mutta ennen kesälomia tehtävien töiden listalle olen jo lisännyt muistikirjani sisällön siirtämisen muualle.

Ne asiat, joita aikaisemmin olen hoitanut Google-muistikirjan avulla, on korvattavissa pitkälti verkkoon tallennettavilla Google-kirjanmerkeillä. Tämä varmaankin kertoo sen, että Evernote ja OneNote ovat luonteeltaan aivan erilaisia sovelluksia kuin Google-muistikirja, joka on siis lähinnä linkkien tallennus- ja hallintatyökalu. Evernoten käyttö linkkien tallentamiseen on kuitenkin lisääntynyt sen jälkeen kun hankin iPhonen. Esimerkiksi Twitteristä löytämänsä hyvän linkin voi tietysti merkitä suosikiksi, mutta moneen sivuun tai artikkeliin haluaisi toisinaan lisätä omia muistiinpanoja. Tällöin tviitti kannattaa lähettää Evernoteen joko Twitter-viestinä (myös DM onnistuu, jolloin ei tarvitse kaikelle kansalle näyttää mitä on tallentamassa) tai avata linkki selaimeen ja lähettää edelleen sähköpostina muistiinpanoksi.

OneNote on Microsoft Office -pakettiin sisältyvä muistikirjasovellus, jota tuli viime syksynä käytettyä pitkähkön tauon jälkeen. Kirjoitin nimittäin 16-sivuisen pikaoppaan, jota on toimitettu viime talven aikana tietokoneen oston yhteydessä jaeltujen Microsoft Office-pakettien mukana. Kyseiseen oppaaseen pyydettiin mukaan myös OneNote, joten tuli hyvä syy kerrata sen toimintaa. Pidin siitä nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin – liekö syy siinä, että muistikirjasovellukselle on tätä nykyä todellista käyttöä. On huhuttu, että sovellus tulisi kuulumaan myös vastikään julkaistun 2010-version Web Apps -sovellusten valikoimaan. OneNote on tähän saakka jostakin kummallisesta syystä puuttunut mm. Officen businessversiosta, mutta jos se putkahtaa koneelleni 2010-version myötä, jään varmasti sen käyttäjäksi.

Evernote ja OneNote muistuttavat jossakin määrin toisiaan. Niillä voidaan tehdä samantapaisia asioita kuten luoda listoja ja käyttää niissä ruksattavia valintaruutuja, tallentaa pdf-tiedostoja ja leikkeitä web-sivuilta yms. Evernote on kuitenkin minun käytössäni parempi työväline siksi, että koen sen todella vapauttavan minut tietystä tietokoneesta ja ylipäätään tietokoneesta. OneNote ei sitä tee jo pelkästään siksi, että jokaiseen käyttämääni tietokoneeseen pitäisi hankkia siitä erillinen lisenssi ja vieläpä eri versiona. Niissä suurissa organisaatioissa, joissa käytetään Microsoft Office -tuotteita, OneNote on tietysti omaa luokkaansa.

Kaikki tässä artikkelissa mainitut muistikirjasovellukset sallivat myös tiedostojen jakamisen. Google-sovelluksissa tietojen jakamismahdollisuus on itsestään selvä asia. Niinikään OneNoten kohdalla näin on ainakin silloin, kun ohjelmaa käytetään SharePoint-ympäristössä. Evernoten Web-version käyttäjä voi määritellä halutuille henkilöille muistiinpanojen katseluoikeudet, joissakin tapauksissa voidaan antaa myös muokkausoikeuksia.

Mitähän käytinkään silloin kun saatavilla ei ollut muistikirjaohjelmia? Oikeastaan ne eivät korvaa mitään toista ohjelmaa, sen sijaan osa pöydällä ajelehtivista epämääräisistä papereista on hävinnyt niiden ansiosta. Kaikkien lippusten ja lappusten häviämistä lienee turha odottaa ainakaan vähään aikaan.