"Sano nyt pitäisikö sinne feisbookkiin mennä?" "Kannattaisiko minun yritykseni mennä sosiaaliseen mediaan ja mistä sitten pitää aloittaa?" Minulta kysytään tällaisia asioita nykyisin usein ja joka kerran mietin ohjatako kysyjä jonkun somettajan pakeille vai antaako vertaistukea. Päädyn usein jälkimmäiseen vaihtoehtoon ihan humanitäärisistä syistä.
Suoraan sanoen myös kummastelen näitä kysymyksiä, sillä missään asiayhteydessä en ole pyrkinyt esiintymään someasiantuntijana? Jos joku minut sellaiseen sekoittaa, pakka taitaa olla pahemmin sekaisin kuin uskoinkaan. Tätä nykyä kaikkein mieluiten autan ihmisiä tuottamaan esitysgrafiikkaa, jota katsellessaan muut eivät toivoisi olevansa jossakin muualla. Somevälinekoulututusta ja käyttöönotto-opastusta tarjoan verkkosivullani, mutta se on ihan eri juttu kuin mitä minä ymmärrän varsinaisten someasiantuntijoiden palveluilla.
Somettajilta tuleva keskiarvovastaus alussa esitettyihin kysymyksiin kuuluisi kai jotakuinkin niin, että mukaan nyt äkkiä tai putoat kuin eno veneestä etkä kunniallisen kansalaisen kirjoihin sen jälkeen ikinä pääse. Toki tämä lähestymistapa on ymmärrettävä. Mitä useampi ummikko saadaan peloteltua kiinnostumaan aiheesta, sitä enemmän riittää konsultointipäiviä jaettavaksi etenkin kun uusia iloisia toimialansa someen vaihtaneita yrittäjiä näyttää ilmaantuvan tietoisuuteni taivaalle viikoittain. Henkilökohtaisesti kuitenkin arvostan enemmän sellaista konsulttia, joka uskaltaisi tarvittaessa sanoa, että keskity nyt vain IRL-palvelusi kehittämiseen ja palaa tähän some-asiaan sitten myöhemmin. Olisiko tässä se pieni ero, joka erottaa todelliset ammattilaiset "ammattilaisista"?
Otetaanpa kuvitteellinen case käsittelyyn. Olkoon esimerkkipaikkakuntana Pihtipudas, joka sijaitsee täältä Jyväskylästä jonkin matkaa pohjoiseen ja joka punk-aikakaudella mainittiin laulun sanoituksessakin (oli muuten hyvä biisi, pohkeita särkee pelkkä muistelukin!). Kuvitellaan Pihtiputaalle kaksi yrittäjää: Karoliinan Kotiruoka ja Kertun Kotipalvelu (esimerkit ovat kuvitteellisia). Kuvitellaan edelleen, että molemmat pohtisivat vaikkapa Facebookin hyödyllisyyttä yrityksensä kannalta. Karoliinan Kotiruoalle minä sanoisin, että ilman muuta sinun kannattaisi perustaa Facebook-sivu ja ohjaisin ottamaan mallia esimerkiksi Saarijärveläisen Kafe Kardemumman Facebook-läsnäolosta. Pihtipudashan on paikkakunta, jonka läpi ajetaan kun tietyistä suunnista matkataan Lappiin – ei varmaankaan tarvitse sanoa enempää.
Kertun Kotipalvelua minä sijaan kehottaisin pistämään jäitä hattuun ja satsaamaan enemmän henkilökohtaiseen palveluun, toimivaan mobiilitoimistoon ja mahdolliseen verkkovarausjärjestelmään. Ei kannata ryhtyä kertoilemaan Facebookissa miten yrityksellä menee lujaa ja asiakaskäyntejä riittää: Olipa taasen vauhdikas päivä, joka alkoi Kämäräisen isännän säärihaavojen katsomisesta ja päättyi Huikoperän emännän ulkoiluttamiseen. Eri asia tietysti on mitä Kerttu tekee privaattihenkilönä vapaa-ajallaan. Saattaisin jopa suositella Kertulle Facebookin virkistyskäyttöä, koska hänestä voisi olla kivaa pitää yhteyttä vanhoihin koulukavereihin tai mahdollisiin harrastustuttaviin eri puolilla maata. Toki Kerttu voisi kirjoittaa blogia ammattialansa kuulumisista yleensä.
Tuntuiko esimerkki kärjistetyn yksinkertaiselta? Älä huoli, jotkut viime aikoina lukemani kannat somen merkityksestä ovat ihan samanlaisia!
Ilahduttavasti käytännön järjellä toteutettua someajattelua tuntuukin viime aikoina olleen ilmassa. Katleena Kortesuo on pohtinut Sosiaalisen media pyöriäisiä ja niiden harhaluuloja, Anja Alasilta on luetellut ammatteja, joissa joudutaan keskittymään aivan muuhun kuin Twitterissä tai Facebookissa viisasteluun. Minäkin kuulun näihin ihmisiin, jotka jo työnsä takia viettävät paljon aikaa näppäimistöön liimautuneina ja jolle viestin näpyttely sinne, tänne ja vähän tuonnekin on luonnollinen olotila. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että hammaslääkärini keskittyy leukaperieni kuulumisten tutkimiseen eikä somesotimiseen Twitterissä.
Outi, puhut asiaa. Sosiaalinen media ei kerta kaikkiaan sovi kaikkeen liiketoimintaan.
VastaaPoistaLisäksi monikaan ei muista, että useimmat pikkuyritykset pärjäävät yhdellä tai kahdella sosiaalisen median sovelluksella: ei tarvitse olla yhtä aikaa Twitterissä, Facebookissa ja Linkedinissä ja vielä kaupan päälle pitää blogia, Slideshare-tiliä, Youtube-kanavaa ja Myspace-sivua.
Tätä samaa asiaa pohdiskelen monesti itsekin. Asiakkainani on muutamiakin metallialan alihankintayrityksiä, joista voi suoraan sanoa, että juuri tällä hetkellä heidän potentiaalinen asiakaskuntansa ei sosiaalista mediaa seuraa. Mutta nimenomaan juuri tällä hetkellä, tilanne on todennäköisesti vahvasti toinen viiden vuoden päästä.
VastaaPoistaPitäisikö tulevaan ryhtyä kuitenkin alkaa valmistautumaan jo nyt. Ettei käy niinkuin aikanaan www-sivujen yleistyessä: olet auttamattomasti säälittävän vanhanaikainen, jos yritykselläsi ei ole www-sivuja, lienetkö ollenkaan olemassa.
Ja vielä toinenkin pointti. Jos "kaikki" kuitenkin menevät jollain aikavälillä sosiaaliseen mediaan, kannattaisiko kuitenkin olla ensimmäisten joukossa mieluummin kuin viimeisten.
T. Hale O ( http://twitter.com/haleokkonen )
Hei ja kiitos kommenteista. Anteeksi, että vastaaminen vähän viivästyi, mutta harrastus piti koko viikonlopun näppiksestä irrallaan :)
VastaaPoistaHalen kysymykseen vastaisin kysymyksellä: Kannattaako sen metallialan alihankintayrityksen tai muun vastaavan olla somessa "varmuuden vuoksi" -periaatteella ja käyttää voimavarojaan sellaiseen, josta ei edes tiedä onko sitä muutaman vuoden päästä olemassa nykymuodossaan. Sitä vartenhan sitten ovat asiantuntijat ja konsultit, että he ohjaavat ja tukevat kun se some oikeasti tulee ajankohtaiseksi - ellei some sitten integroidu muihin perustyövälineisiin sillä tasolla, että sinne vain jotenkin päädytään sen kummmemmin asiaa miettimättä :)
Olen Katleenan kanssa samaa mieltä tuosta, että ei kaikkea kaikille samalla kauhalla. Jollekin esimerkiksi blogin pitäminen voi olla ylivoimaisen rankkaa, mutta sama ihminen voisi olla todella hyvä podcastien tekijä.