Harrastelijan maalaisjärjellä

"Sano nyt pitäisikö sinne feisbookkiin mennä?" "Kannattaisiko minun yritykseni mennä sosiaaliseen mediaan ja mistä sitten pitää aloittaa?" Minulta kysytään tällaisia asioita nykyisin usein ja joka kerran mietin ohjatako kysyjä jonkun somettajan pakeille vai antaako vertaistukea. Päädyn usein jälkimmäiseen vaihtoehtoon ihan humanitäärisistä syistä.

Suoraan sanoen myös kummastelen näitä kysymyksiä, sillä missään asiayhteydessä en ole pyrkinyt esiintymään someasiantuntijana? Jos joku minut sellaiseen sekoittaa, pakka taitaa olla pahemmin sekaisin kuin uskoinkaan. Tätä nykyä kaikkein mieluiten autan ihmisiä tuottamaan esitysgrafiikkaa, jota katsellessaan muut eivät toivoisi olevansa jossakin muualla. Somevälinekoulututusta ja käyttöönotto-opastusta tarjoan verkkosivullani, mutta se on ihan eri juttu kuin mitä minä ymmärrän varsinaisten someasiantuntijoiden palveluilla.

Somettajilta tuleva keskiarvovastaus alussa esitettyihin kysymyksiin kuuluisi kai jotakuinkin niin, että mukaan nyt äkkiä tai putoat kuin eno veneestä etkä kunniallisen kansalaisen kirjoihin sen jälkeen ikinä pääse. Toki tämä lähestymistapa on ymmärrettävä. Mitä useampi ummikko saadaan peloteltua kiinnostumaan aiheesta, sitä enemmän riittää konsultointipäiviä jaettavaksi etenkin kun uusia iloisia toimialansa someen vaihtaneita yrittäjiä näyttää ilmaantuvan tietoisuuteni taivaalle viikoittain. Henkilökohtaisesti kuitenkin arvostan enemmän sellaista konsulttia, joka uskaltaisi tarvittaessa sanoa, että keskity nyt vain IRL-palvelusi kehittämiseen ja palaa tähän some-asiaan sitten myöhemmin. Olisiko tässä se pieni ero, joka erottaa todelliset ammattilaiset "ammattilaisista"?

Otetaanpa kuvitteellinen case käsittelyyn. Olkoon esimerkkipaikkakuntana Pihtipudas, joka sijaitsee täältä Jyväskylästä jonkin matkaa pohjoiseen ja joka punk-aikakaudella mainittiin laulun sanoituksessakin (oli muuten hyvä biisi, pohkeita särkee pelkkä muistelukin!). Kuvitellaan Pihtiputaalle kaksi yrittäjää: Karoliinan Kotiruoka ja Kertun Kotipalvelu (esimerkit ovat kuvitteellisia). Kuvitellaan edelleen, että molemmat pohtisivat vaikkapa Facebookin hyödyllisyyttä yrityksensä kannalta. Karoliinan Kotiruoalle minä sanoisin, että ilman muuta sinun kannattaisi perustaa Facebook-sivu ja ohjaisin ottamaan mallia esimerkiksi Saarijärveläisen Kafe Kardemumman Facebook-läsnäolosta. Pihtipudashan on paikkakunta, jonka läpi ajetaan kun tietyistä suunnista matkataan Lappiin – ei varmaankaan tarvitse sanoa enempää.

Kertun Kotipalvelua minä sijaan kehottaisin pistämään jäitä hattuun ja satsaamaan enemmän henkilökohtaiseen palveluun, toimivaan mobiilitoimistoon ja mahdolliseen verkkovarausjärjestelmään. Ei kannata ryhtyä kertoilemaan Facebookissa miten yrityksellä menee lujaa ja asiakaskäyntejä riittää: Olipa taasen vauhdikas päivä, joka alkoi Kämäräisen isännän säärihaavojen katsomisesta ja päättyi Huikoperän emännän ulkoiluttamiseen. Eri asia tietysti on mitä Kerttu tekee privaattihenkilönä vapaa-ajallaan. Saattaisin jopa suositella Kertulle Facebookin virkistyskäyttöä, koska hänestä voisi olla kivaa pitää yhteyttä vanhoihin koulukavereihin tai mahdollisiin harrastustuttaviin eri puolilla maata. Toki Kerttu voisi kirjoittaa blogia ammattialansa kuulumisista yleensä.

Tuntuiko esimerkki kärjistetyn yksinkertaiselta? Älä huoli, jotkut viime aikoina lukemani kannat somen merkityksestä ovat ihan samanlaisia!

Ilahduttavasti käytännön järjellä toteutettua someajattelua tuntuukin viime aikoina olleen ilmassa. Katleena Kortesuo on pohtinut Sosiaalisen media pyöriäisiä ja niiden harhaluuloja, Anja Alasilta on luetellut ammatteja, joissa joudutaan keskittymään aivan muuhun kuin Twitterissä tai Facebookissa viisasteluun. Minäkin kuulun näihin ihmisiin, jotka jo työnsä takia viettävät paljon aikaa näppäimistöön liimautuneina ja jolle viestin näpyttely sinne, tänne ja vähän tuonnekin on luonnollinen olotila. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että hammaslääkärini keskittyy leukaperieni kuulumisten tutkimiseen eikä somesotimiseen Twitterissä.

Tekeekö Google Wave comebackin?

Syksyllä julkistettu Google Wave osoittautui enemmän tai vähemmän pettymykseksi. Arvelen, että moni jakaa tuntemukseni. Julkistusta edeltävä hypetys muuttui piankin vaikenemiseksi ja rivien välistä oli luettavissa, että vain harva keksi sille mitään järkevää käyttöä.

Palvelun perusidea oli hyvä ja mielessä kävi paljonkin asioita, joihin Wavea olisi voinut käyttää, mutta kun se ei vain toiminut. Ensinnäkin se oli hidas ja jähmeä. Toiseksikin se oli sekava. Koska se oli niin hidas, jähmeä ja sekava, kukaan ei oikein tuntunut innostuvan siitä eikä hyötykäytöstä päässyt kertymään kunnollista kokemusta. Kuvaavaa on, että minullakin on jäljellä 14 kutsua palveluun. Niitä tipahteli uusia sitä mukaa kun vanhat olivat loppuneet, eivätkä kutsut lopulta kiinnostaneet ketään.

Nyt kutsuja ei edes tarvita, sillä suljettu betatestausvaihe on ohi ja palvelu on avoin kenelle tahansa, joka sitä haluaa käyttää. Mikro PC -lehden verkkoartikkelissa kuitenkin arvellaan, että yritykset tuskin ryntäävät Google Waven käyttäjiksi. Sen sijaan kouluissa ja oppilaitoksissa työkalulle keksittäneen enemmänkin käyttötarkoituksia.

Pitkän tauon jälkeen käynti Wavessa osoitti, että sovellus kokonaisuutena toimii nyt sujuvammin. Ehkä myös omat taidot ovat kohentuneet ja sekavuudelle on yhtä sun toista tehtävissä – koko maailman pulinoitahan ei tarvitse seurata vaan rajataan kohteet siihen mikä on tärkeää. Google Wave ei välttämättä ole niitä työkaluja, jotka avautuvat silmänräpäyksessä. Wavella on oma toimintalogiikkansa, jonka avautuminen vaatii halua kokeilla ja sitä myöden vaikutelma sekavuudestakin häviää.

Tunnustan, että en edes tiedä mitkä tässä postauksessa kuvatuista ominaisuuksista ovat olleet saatavilla jo aikaisemmin talvella, sillä huonot kokemukset saivat minut aktiivisesti unohtamaan palvelun pitkäksi aikaa. Jos Wave kuitenkin toimii niin hyvin kuin miltä nyt näyttää, sitä kannattaa kokeilla. Joitakin perusjuttuja, joista on hyvä aloittaa:

Uutta Wavea aloitettaessa voidaan tehdä valinta usean tehtävätyypin joukosta: On perusviesti (Blank Wave), äänestyspainikkeet sisältävä keskustelu, tehtävälista, kokouspöytäkirja, uusi dokumentti tai aivoriihi. Yhteistä asiakirjaa on voinut jo aikaisemminkin, mutta hidastelun ja pysähtelyn vuoksi se oli tikkuista puuhaa. Nyt käyttökokemus oli aivan toisenlainen. Yhteinen dokumentti aloitetaan luonnoksena (draft) ja se voidaan merkitä kommentoitavaksi (for review) tai lopulliseksi (final).

Laajennuksia on tarjolla laidasta laitaan huvittavan ja hyödyllisen väliltä. Hyötykäyttöpuolelta kokeilin mm. Ferry-nimistä lisäosaa, joka kuljettaa Waven sisältöä Google-dokumentteihin. Aloitin "aaltona" uuden asiakirjan, jota muokkasin ja jonka sitten siirsin omien asiakirjojeni joukkoon. Ferryn saa määriteltyä myös päivittämään asiakirjaan tehdyt muutokset. Hieman epäillen seurasin, miten kalikka pyyteli käyttöoikeuksia itselleen. Saa nähdä paljastuuko lisäosista pahojakin tietoturva-aukkoja.

Kaiken kaikkiaan ei lainkaan hassumpaa. Nähtäväksi jää onnistuuko Google Wave palauttamaan edes osan siihen julkistusajankohtana osoitetusta kiinnostuksesta vai pitävätkö alkuaikojen huonot kokemukset käyttäjät loitolla.

Linkkejä:

FireFoxille on lisäosa, joka ilmoittaa uusista viesteistä. Chromen vastaava on Google Wave Checker

Google I/O -konferenssi pidettiin San Fransiscossa 19–20.5. Tässä Mashablen yhteenvetokoostetta siitä, mitä on tulossa.

Muistikirjasovelluksia moneen lähtöön

Evernote, OneNote sekä Google-muistikirja ovat sovelluksia, jotka jo nimensä perusteella kuulostavat "pienen mustan kirjan" sähköisiltä vastineilta. Sovelluksilla on kuitenkin eroavaisuutensa esimerkiksi jo hinnoittelutavassa: Google-muistikirja on maksuton, Evernotesta on saatavilla maksuton versio 40 megaa tallennustilaa/kk) Premium-version (500 megaa/kk) rinnalla. OneNote sisältyy joihinkin Microsoft Office -paketteihin tai sen voi ostaa erikseen. Google-muistikirja ja Evernote voidaan luokitella pilvipalveluiksi, OneNote sen sijaan asennetaan yrityksen palvelimelle tai käyttäjän tietokoneelle.

Google-muistikirjasta olen kirjoittanut aikaisemmin otsikolla Googlen muistikirja – apua kahden tietokoneen loukussa eläville. Tuon jälkeen sovelluksesta on kuulunut lähinnä huonoja uutisia. Tammikuussa 2009 Google ilmoitti lopettavansa sovelluksen kehitystyön. Firefox-selaimeen saatavilla oleva lisäosa on lakannut toimimasta jo pari selainpäivitystä sitten ja tämä on merkittävästi huonontanut Google-muistikirjan käyttökokemusta. Sovellus on toiminut ainakin toistaiseksi moitteettomasti iGoogle-työpöydältä käytettynä, mutta ennen kesälomia tehtävien töiden listalle olen jo lisännyt muistikirjani sisällön siirtämisen muualle.

Ne asiat, joita aikaisemmin olen hoitanut Google-muistikirjan avulla, on korvattavissa pitkälti verkkoon tallennettavilla Google-kirjanmerkeillä. Tämä varmaankin kertoo sen, että Evernote ja OneNote ovat luonteeltaan aivan erilaisia sovelluksia kuin Google-muistikirja, joka on siis lähinnä linkkien tallennus- ja hallintatyökalu. Evernoten käyttö linkkien tallentamiseen on kuitenkin lisääntynyt sen jälkeen kun hankin iPhonen. Esimerkiksi Twitteristä löytämänsä hyvän linkin voi tietysti merkitä suosikiksi, mutta moneen sivuun tai artikkeliin haluaisi toisinaan lisätä omia muistiinpanoja. Tällöin tviitti kannattaa lähettää Evernoteen joko Twitter-viestinä (myös DM onnistuu, jolloin ei tarvitse kaikelle kansalle näyttää mitä on tallentamassa) tai avata linkki selaimeen ja lähettää edelleen sähköpostina muistiinpanoksi.

OneNote on Microsoft Office -pakettiin sisältyvä muistikirjasovellus, jota tuli viime syksynä käytettyä pitkähkön tauon jälkeen. Kirjoitin nimittäin 16-sivuisen pikaoppaan, jota on toimitettu viime talven aikana tietokoneen oston yhteydessä jaeltujen Microsoft Office-pakettien mukana. Kyseiseen oppaaseen pyydettiin mukaan myös OneNote, joten tuli hyvä syy kerrata sen toimintaa. Pidin siitä nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin – liekö syy siinä, että muistikirjasovellukselle on tätä nykyä todellista käyttöä. On huhuttu, että sovellus tulisi kuulumaan myös vastikään julkaistun 2010-version Web Apps -sovellusten valikoimaan. OneNote on tähän saakka jostakin kummallisesta syystä puuttunut mm. Officen businessversiosta, mutta jos se putkahtaa koneelleni 2010-version myötä, jään varmasti sen käyttäjäksi.

Evernote ja OneNote muistuttavat jossakin määrin toisiaan. Niillä voidaan tehdä samantapaisia asioita kuten luoda listoja ja käyttää niissä ruksattavia valintaruutuja, tallentaa pdf-tiedostoja ja leikkeitä web-sivuilta yms. Evernote on kuitenkin minun käytössäni parempi työväline siksi, että koen sen todella vapauttavan minut tietystä tietokoneesta ja ylipäätään tietokoneesta. OneNote ei sitä tee jo pelkästään siksi, että jokaiseen käyttämääni tietokoneeseen pitäisi hankkia siitä erillinen lisenssi ja vieläpä eri versiona. Niissä suurissa organisaatioissa, joissa käytetään Microsoft Office -tuotteita, OneNote on tietysti omaa luokkaansa.

Kaikki tässä artikkelissa mainitut muistikirjasovellukset sallivat myös tiedostojen jakamisen. Google-sovelluksissa tietojen jakamismahdollisuus on itsestään selvä asia. Niinikään OneNoten kohdalla näin on ainakin silloin, kun ohjelmaa käytetään SharePoint-ympäristössä. Evernoten Web-version käyttäjä voi määritellä halutuille henkilöille muistiinpanojen katseluoikeudet, joissakin tapauksissa voidaan antaa myös muokkausoikeuksia.

Mitähän käytinkään silloin kun saatavilla ei ollut muistikirjaohjelmia? Oikeastaan ne eivät korvaa mitään toista ohjelmaa, sen sijaan osa pöydällä ajelehtivista epämääräisistä papereista on hävinnyt niiden ansiosta. Kaikkien lippusten ja lappusten häviämistä lienee turha odottaa ainakaan vähään aikaan.

Bloggerin betalla uutta ilmettä blogiin

Mainitsin edellisessä postauksessa Bloggerin betaversion, joka tarjoaa paljon enemmän helppokäyttöisiä vaihtoehtoja blogin ulkoasun muokkaamiseen kuin mihin tähän saakka on totuttu. Bloggerin omien valmismallien valikoima on ollut suppea eikä sitä ole uusittu aikoihin. Bloginsa ulkoasua on voinut muokata etsimällä verkosta valmiita blogimalleja, muuttamalla fontteja tai tekstin väriä sekä peukaloimalla itse vakiomallin koodia.

Betaversiossa on useita muokattavia blogimalleja, jotka on jaettu neljään alaryhmään. Lisäksi jokaisesta mallista on saatavilla yksi-, kaksi- tai kolmipalstainen layout ja palstojen leveyksiä pääsee itse säätämään. Käytettävissä on runsaasti taustakuvia ja työkalu fonttien sekä blogin osien värityksen muokkausta varten. Betaversion työkalut saat käyttöösi kirjautumalla omaan blogiisi ja siirtymällä sen jälkeen verkko-osoitteeseen http://draft.blogger.com. Tämän jälkeen avataan Bloggerin hallintapaneeli, jonka Ulkoasu-linkkiä napsauttamalla pääset ulkoasun muokkausnäyttöön ja löydät uuden välilehden Mallin suunnittelutyökalu.

Pari varoituksen sanaa on ehkä nyt paikallaan. Huomasin nimittäin muutaman epäonnistuneen kokeilun jälkeen, että samaa blogia ei kannata yrittää muokata vuorotellen sekä vanhalla että uudella versiolla. Niinkin yksinkertainen asia kuin otsikon fontin värin muutos tuotti joka kerta virheilmoituksen, kun yritin tehdä korjauksen vanhalla editorilla uudemmalla luotuun blogiin. En myöskään avaisi blogiani muokattavaksi betaversioon, jos vanhan blogimallin koodia on muokannut käsin, ellei sitten ole tarkoitus vaihtaa malli kokonaan uuteen.

Jos kuitenkin olet parhaillaan aloittamasssa blogia ja haluat tehdä sen uudella Bloggerilla, voit tehdä betasta heti oman blogisi oletuksen. Kun olet kirjautunut blogiisi ja avaat betaversion hallintapaneelin, näet heti ensimmäisessä ikkunassa valintaruudun ja sen vieressä tekstin Tee Bloggerin betaversiosta oletushallintakeskus. Itse en määritellyt betaversiota oletukseksi, koska molemmat blogini ovat samassa hallintapaneelissa ja haluan pitää vanhan blogini ainakin toistaiseksi yksinomaan vanhan Bloggerin komennossa. Valitsen sitten uudelle blogilleni joka kerta erikseen uuden muokkaustyökalun.

Video Blogger betan uusista ominaisuuksista:

Laita talteen myös Blogger in Draft -blogin linkki . Blogia seuraamalla saat tietoa muutoksista ja bugikorjauksista.

Tiesithän muuten, että voit kopioida nykyisen blogimallisi talteen kiintolevylle. Ulkoasu-välilehden Muokkaa HTML-koodia -sivulla on tätä varten linkki Lataa koko malli.

Tuolin ja näppäimistön välistä sai sisarblogin

Tiedon kuvia on uusi blogini, jossa jatkan Vaikuta visuaalisesti! Laadi selkeä esitys -teoksen teemoja. Olen tähän saakka kirjoittanut esitysgrafiikkapostauksia tänne, mutta mieleni on tehnyt jo kauan varata aiheelle oma blogi, jossa voisin lähteä vähän laajemminkin jäljittämään tiedon kuvalliseen esitystapaan liittyviä hyviä käytäntöjä. Kirjan ilmestymisen jälkeen olen lukenut paljon lisää, oppinutkin jotakin ja haluan myös kirjoittaa ajatuksiani auki. Tuolin ja näppäimistön välistä jatkaa edelleen softaan ja someen keskittyvänä blogina, jossa postausten aiheet rönsyävät entiseen malliin. Neule- ja ruokaohjeita täällä ei sentään tule näkymään, pysyttelen kyllä tietotyön parissa. Koska Tiedon kuvia -blogissa on tarkoitus julkaista ainakin alkuun artikkeli viikossa, se vaikuttaa luonnollisesti myös tämän blogin aktiivisuuteen. Joko julkaisen artikkelin viikossa tai sitten lyhennän niitä ja säilytän 2 postauksen viikkotahdin. Olisi muuten mukava lukea teidän mielipiteenne: ovatko tämän artikkelin postaukset olleet jo liiankin pitkiä (yleensä niissä on noin 500 sanaa).

En muista kuka on sanonut, että Suomeen mahtuu kerralla vain yksi asia, mutta osuvasti suomalaista mielenmaisemaa sanoja on osannut kuvata. Tällä hetkellä ei paljon tarvitse liioitella todetessaan, että se tämän hetken yksi asia näyttää olevan sosiaalinen media ja se on yksi syy, miksi Tiedon kuvia -blogin aloittaminen mietitytti. Kun suurin osa sosiaalisen median sisällöstä käsittelee sosiaalista mediaa, lukeeko kukaan "tavallisista" aiheista, kiinnostavatko ne ketään. Esitysaineistoista näyttävät kuitenkin lukuisat muut bloggaajat ympäri maailman löytävän koko ajan uutta, joten otanpa riskin!

Työvälineenä Bloggerin betaversio

Blogin aloittaminenhan on helppoa ja tällä kerralla se oli myös erityisen kiintoisaa, koska käytin ensimmäistä kertaa Bloggerin uutta betaversiota. Siinä on blogin ulkoasun muokkausta varten helppokäyttöinen ja monipuolinen työkalu. Mitään häikäisevää värien ja taustojen ilotulitusta en kuitenkaan sillä rakennellut vaan jätin ympäristön minimaalisen hillityksi. Tummanharmaa on hyvä tausta blogille, jossa tulee olemaan kohtalaisesti kuvamateriaalia. Väriä sivulle tulee myös kaikista sivupalkin "pakollisista" härpättimistä ja yläpalkista, kunhan saan sen viimeisteltyä. Yritän löytää siihen ratkaisun hieman nopeammin kuin tässä blogissa, joka toimi "väliaikaisratkaisun" varassa ties kuinka pitkään, eikä minulla muuten vieläkään ole yläpalkin tekstiin mieluista fonttia.

Toivottavasti betaversio ei tuota epämiellyttäviä yllätyksiä. Kirjoitan blogiartikkelit kuitenkin omalla tietokoneella ja Wordilla, joten niistä jää varmuuskopio vaikka Blogger temppuilisi.

Tämä oli muuten Tuolin ja näppäimistön välistä -blogin 200. postaus. Sitä en mitenkään tietoisesti järjestellyt, mutta oli hauska todeta, että Tiedon kuvia -blogin ensimmäinen postaus osui juuri tälle kerralle.

Nuo pienet sivuseikat, tekniikka ja tekninen osaaminen

Tekniikka on sivuseikka, on tapana sanoa esimerkiksi sosiaalisesta mediasta tai verkko-opiskelusta puhuttaessa. Huomaan itsekin sanoneeni ja kirjoittaneeni näin viime aikoina aika usein. Tässä on mielenkiintoinen ristiriita, sillä niin sivuseikaksi kuin tekniikkaa hätistelläänkin, se on myös kaikessa läsnä.

Tekniikan pitääkin olla sivuseikka, jos tarkoitetaan sen huomaamattomuutta arjessa. Jos esimerkiksi luvataan lomakkeen täyttämisen ja lähettämisen onnistuvan netissä, sen pitää onnistua, sanoisinko vielä: tekniikasta huolimatta. Tekniikan pitää siis toimia luotettavasti, mutta onko se silloin enää sivuseikka sanan varsinaisessa merkityksessä? Toimiva tekniikka on perusta sille, että arki sujuu.

Ilmeisesti puheessa korostettu "tekniikka on sivuseikka" voi viitata myös ihmisen tekniseen osaamiseen ja tieto- ja viestintäteknisten työvälineiden hallintaan. Tarkoitetaan sitä, että virtuoosimainen tekninen taitavuus ja välineen hallinta ei taatusti kohenna löperöä ajattelua tai huonoja vuorovaikutustaitoja puhumattakaan siitä, että tekninen taitavuus taikoisi viisautta sellaiseen päähän, jossa sitä ei ole ennestään. Joskus kuitenkin tulee mieleen, että silloin kun tekniikan merkityksettömyydestä paasataan erityisen pontevasti, kyse onkin arvon kieltämisestä. Oma osaamattomuus harmittaa ja sielu ei anna periksi laskeutua paria metriä oman asiantuntijuuden norsunluutornista kysymään neuvoa.

Ammattikorkeakoulussa toimiva ystävä kertoo, miten eri aineiden opettajat toimittavat hänelle materiaalia laitettavaksi verkko-oppimisympäristöön, koska eivät itse osaa. Ystäväni ei ole tukihenkilö vaan oman aineensa opettaja. Ei ole olemassa mitään oppimateriaalin verkkoonlaittajien ammattikuntaa, joten tehtävä kuuluu vuonna 2010 opettajana toimivan ihmisen osaamiseen. Ilmeisesti kaikki eivät pysty hoitamaan omaa työtään vaan joutuvat teettämään osan siitä toisella.

Asiantuntija pitää esitelmää ja selittelee diaesityksensä surkeaa tilaa. Puolet kuvista on hävinnyt ja ne loputkin ovat sekaisin. Hän pahoittelee tilannetta ja toteaa sitten, miten näin käy aina kun ei saa käyttää omaa konettaan vaan joutuu siirtämään diaesityksen toiseen laitteeseen. Jos minä olisin opettanut asiantuntijapoloisen tekemään esitysaineistoa, olisin neuvonut olemaan käyttämättä linkkejä, ellei ole varma siitä, että muistaa kaiken linkkien päässä roikkuvan siirtää käyttämänsä materiaalin mukana – tämä nyt pienenä detaljina, linkeistähän kuvatussa ongelmassa on kyse. Minun silmissäni asiantuntijuuden aurasta häviää heti osa, ellei hallitse oman työnsä ajanmukaisia perusvälineitä. Niillähän tänä päivänä asiantuntijuutensa ilmenemistä muille ihmisille moni joutuu välittämään.

Tyypillistä tälle "luddiittiasiantuntijuudelle" on myös muun alan osaajien vähättely. Paikalle erehtyviä IT-ihmisiä ja tukea kohdellaan kuin maaorjia. Tukihenkilölukijani: Montako kertaa olet saanut verenpaineesi tappiin siksi, että joku haluaa hengentuotteensa verkkoon juuri siinä muodossa kuin hän itse katsoo soveliaaksi. Hänen aineistonsa ja verkossa toimiva aineisto eivät voisi olla kauempana toisistaan, mutta silläkös väliä. Aina voi haukkua ylläpidon ja tukihenkilöt. Kävikö edes mielessä suhtautua heihin oman alueensa asiantuntijoina, joiden kanssa voisi vaikka keskustella?

Onko tekninen välineosaaminen todellakin pelkkä sivuseikka, jos puutteet tärkeiden välineiden hallinnassa tai tiettyjen tietoteknisten periaatteiden ymmärtämisessä estävät ihmisiä hoitamasta omaa työtään tai saavat heidät vaikuttamaan epäpätevämmiltä kuin he todellisuudessa ovat?

Jos haluat tehdä esitteen, älä käytä siihen sosiaalista mediaa

Itsekeskeisyys sosiaalisessa mediassa aiheuttaa paljon vahinkoa yrittäjille ja yrityksille, kirjoittaa Dan Schawbel Social Media Today -verkkolehden artikkelissa Social "Me"dia Syndrome: A Deadly Epidemic. Artikkeli kertaa sen, mitä huippubloggaajat ovat sanoneet jo aikaa sitten: Kyse ei ole sinusta, kyse on muista ihmisistä. Mitä olet valmis antamaan lukijoille/seuraajille/tykkääjille? Yrittäjät ja yritykset eivät tietenkään mene sosiaaliseen mediaan huvikseen vaan sieltä odotetaan jotakin potkua omaan liiketoimintaan. On kuitenkin pystyttävä sisäistämään uudenlainen tapa ajatella. Sosiaalinen media ei ole esite, jossa riittää kun antaa perustiedot yrityksestään ja tuotteestaan.

Artikkeli ja etenkin sen loppupuolella oleva kymmenen kohdan lista on sen lukemiseen käytetyn ajan arvoinen. Listasta tulee sitä toimivampi työväline mitä rehellisemmin uskaltautuu tarkastelemaan omaa toimintaansa − itsestäänhän maailmanparantaminen pitää aloittaa. Tein listasta nopean vapaamuotoisen käännöksen:

1. Jos bloggaat, seuraatko muiden blogeja ja käyt kommentoimassa muutenkin kuin tokaisuin "hyvä postaus". Vai odotatko kädet ristissä, että ihmiset tulevat lukemaan mitä viisauksia sinä kirjoitat?

2. Osallistutko keskusteluihin muilla Facebook-sivuilla vai tyydytkö ihmettelemään, miksi muut eivät jo parveile sinun sivuillasi?

3. Autatko ihmisiä Twitterissä vastaamalla heidän kysymyksiinsä tai antamalla linkkejä ohjesivuille, joiden avulla he voisivat ratkaista pulmansa?

4. Retweettaatko hyviä tviittejä?

5. Kiitätkö ihmisiä retviittauksista ja tervehditkö uusia seuraajiasi?

6. Annatko #FollowFriday-suosituksia ja suositteletko yleensä muita tviittaajia?

7. Jos sinä tai yrityksesi on Facebookissa, toimitatko sinne säännöllisesti "faneja" hyödyttävää sisältöä, esität kysymyksiä ja vastaat myös heidän kysymyksiinsä?

8. Jos sinulla on blogi, oletko kutsunut vieraspostaajia kirjoittamaan sinne?

9. Pidätkö yhteyttä ihmisiin LinkedIn-sivun kautta, osallistutko ryhmien keskusteluihin ja annat apua toisille?

10. Aloitatko Facebookissa keskusteluja ja rohkaisetko "faneja" osallistumaan tai esittämään kysymyksiä?

Artikkelin mukaan myöntävä kieltävä vastaus useampaan kuin kolmeen kohtaan kertoo, että läsnäolo sosiaalisessa mediassa on mahdollisesti itsekeskeisyyden sävyttämää!

Omalla kohdallani löysin korjattavaa osallistumisestani LinkedIn-sivuston tapahtumiin. Olen tähän saakka perustellut passiivisuuttani sillä, että LinkedIn ei ole kovin suosittu suomalaisten keskuudessa, mutta suosion sanotaan kyllä olevan nousussa. Ja keskustelukumppaneita löytyy, kun vaihtaa kieltä. Vuorovaikutuksessa samoista asioista kiinnostuneiden kanssa oppii ja mitä voin antaa toisille, ellen itse koskaan opettele uutta.

Kohdista 5 ja 6 olen kirjoittanut hiljattain. Olen kyllä vähentänyt kiittämistä RT-maininnoista, mutta olen myös todennut, että kiittää voi muutenkin kuin suorasanaisesti.

Kohdan 8 vieraspostauksia olen harkinnut, mutta en ole suoraan sanoen kehdannut kysellä kiinnostavia bloggaajia kirjoittamaan tänne. Ehkä pitäisi vain rohkaista mielensä.

Keskusteluihin osallistumisessani sekä laadullisesti että määrällisesti on aina parantamisen varaa. Joskus on ajanpuutteen vuoksi ohitettava mielenkiintoiset keskustelunaloitukset. Ja aina ei sentään tarvitse itseään soimata: blogit ja Facebook-sivut voivat joko houkutella osallistumaan tai tehdä täsmälleen päinvastoin.

Facebook on itselleni uusin ja myös ristiriitaisia tunteita herättänein väline. Olen onneksi saanut seurata todella hyviä esimerkkejä Facebook-sivujen ylläpidosta ja toivon oppien vähitellen tarttuvan. Verkostostani nostaisin esille MEMEGroupin Kristiinan, Onnenoman Tuulevin ja Ideapakan Reetan. Lisäksi Anja Alasillan Pieni kirjoituskoulu on minusta positiivista Facebook-läsnäoloa − mainitsen hänet erikseen, koska kirjoituskoulu toimii henkilösivun yhteydessä.

( Omannäköistäni Facebook-sisältöä olen yrittänyt saada aikaan mm. vinkkisarjalla, tähän mennessä aiheina on ollut iPhone, Office-ohjelmat, Google-työkalut ja eri selaimet. Otan myös mielelläni vastaan toivomuksia aiheiksi!)