Vuoden vaihteessa ilmestyi kaksi kirjaa, jotka piti ehdottomasti lukea: Garr Reynoldsin presentationzen DESIGN sekä Dan Roamin Unfolding the Napkin.
Olen aikaisemmin todennut Reynoldsin ensimmäisestä kirjasta presentationzen, että omaa käyttöäni ajatellen sen puute on graafisia kuvaajia koskevien esimerkkien vähäisyys. Reynolds on nyt täydentänyt toista kirjaansa tällaisella materiaalilla ja hyvä niin. Onhan presentationzen-tyyppinen lähestymistapa näyttävine kuvineen saanut osakseen kritiikkiä mm. yksipuolisuutensa vuoksi. Liike-elämän esitysaineistoissa on paljon numerotietoa ja myös sen esittämistä varten kaivataan ohjausta ja hyviä käytäntöjä. Reynoldsin eräs keskeinen lähde näyttää olleen Stephen Few:n Perceptual Edge -sivu sekä sen erinomainen artikkelikirjasto. Tämä seikan huomaaminen oli aika mukavaa – luinhan omaa Vaikuta visuaalisesti -kirjaani varten ahkerasti samaa aineistoa ja käytän sitä myös valmistautuessani koulutuspäiviin silloin kun graafisiin kuvaajiin liittyviä erityiskysymyksiä toivotaan otettavaksi esille. (Internet tosiaan voi auttaa tasoittamaan eroja ihmisten välillä, ehkäpä joskus jopa tasa-arvoisuuteen saakka: Hyvän tiedon lähteille pääsee olinpaikasta ja asemasta riippumatta.)
Muilta osin presentationzen DESIGN on täysin itsenäinen teos, joka ei vaadi ensimmäisen Reynoldsin lukemista. Voisi sanoa, että jälkimmäinen on ensimmäisen valmis versio, mikä ei kirjojen kohdalla ole lainkaan omituista. Joskus maailmassa kuulemma on kirjoitettu niin, että kirjoittaja on ehtinyt hiomaan omaa tekstiään parinkin kierroksen verran. Sellaiseen ylellisyyteen ei enää ole varaa vaan tekstinsä on tuupattava melko nopeasti eteenpäin. Slow movement -liikkeen leviäminen saattaisi kuitenkin merkittävästi parantaa kaikenlaisten sisältöjen laatua, niin printin kuin sähköisenkin!
Dan Roamin Unfolding the Napkin on käytännönläheisempi versio teoksesta The Back of the Napkin, josta olen kirjoittanut postauksen syksyllä. Kirjaa ymmärtääkseen ei tarvitse välttämättä lukea ensimmäistä osaa, joskin se joiltakin kohdin voisi syventää uudemman tulokkaan sisältöä. Unfolding the Napkin etenee harjoituskirjamaisesti. Back of the Napkin -tekniikka on siinä jaettu neljäksi oppijaksoksi, joihin liittyy tehtäviä ja ohjattuja esimerkkejä. Kuvia on paljon ja niissä olevia piirroksia on selitetty kattavasti. Jos Back of the Napkin -tekniikan haluaa oppia, se ei ole ainakaan siitä kiinni, etteikö sen opettelua olisi tehty helpoksi.
Elokuvien jatko-osilla on jonkinlaiset menestyksen mahdollisuudet vielä toisella kierroksella, mutta kolmannen osan on jo vaikeampi täyttää teattereita. Vaikuttaa siltä, että kirjojen kohdalla pätee samantapainen lainalaisuus. Tässä käsiteltävistä kirjoista molemmat on selvästikin kirjoitettu ensimmäisten teosten menestyksen innoittamina, enkä usko, että kummastakaan aiheesta riittäisi enää sisältöä kolmanteen. En silti pidä kirjoja huonoina. Odotin niiltä vain jotakin muuta kuin ne antoivat. Odotuksiini sisältyi kaiketi jokin uusi näkökulma tai muuten merkittävää täydennystä ensimmäiseen nähden. Tässä mielessä Reynoldsin teos toimii paremmin, jos nimittäin presentationzen on jäänyt lukematta, kannattaa saman tien klikata ostoskoriinsa presentationzen DESIGN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti