Piti kirjoittaa postaus somesta ja ajanhallinnasta, mutta kun viikonlopun aikana luin ja kommentoin muissa blogeissa, alkoi hahmottua toisenlainen kirjoitus.
Minulla on selvästi meneillään kyllästymisvaihe sosiaaliseen mediaan, mikä ei tarkoita suinkaan vetäytymistäni pois nettielämästä, koska se ei enää ole mahdollista. Sen sijaan somen käyttötavat ja sen merkitys itselleni on huolellisesti tarkistettava. On myös lisättävä, että missään nimessä en haluaisi takaisin sitä maailmaa, jossa esimerkiksi yrittäjä tapasi muita samanlaisia vain osallistumalla pönötystilaisuuksiin. Tai että päästäkseen kirjoittamaan itseään kiinnostavasta aiheesta piti saada myytyä ideansa lehdelle tai pidemmissä jutuissa kustantajalle. No onhan minullakin kustantaja, mutta minulla on myös blogi. Se on ikioma julkaisualustani, jossa saan täysin vapaasti valita kirjoitusten aiheet.
Some-väsymykseeni vaikuttavia syitä ovat esimerkiksi seuraavat:
En näe merkittävää taloudellista hyötyä, en omalla kohdallani enkä ole kuullut siitä oikeastaan muuallakaan. Sosiaalisen median riemuviestiä levitetään nyt jo suorastaan aggressiivisin äänenpainoin. Se, mikä antaa odottaa itseään on kova data, joka osoittaisi, että sosiaalisessa mediassa puuhaamisen hyötyjä olisi jossakin kunnolla päästy mittaamaan. Ja tätä kaipaisin nimenomaan Suomesta ja malliyrityksen pitäisi olla muu kuin some-konsultointiyritys. Jos tällaista tietoa olisi, sitä olisi varmasti jo innokkaasti levitetty.
Sosiaalisen median määrittely on hyvin epämääräistä, vaihtelee määrittelijän mukaan ja hänen tarkoitusperiensä mukaan. Onko esimerkiksi blogi nykynäkemysten mukaan enää sosiaalista mediaa - ainakin sen kuolemaa on ennustettu kai siitä alkaen kun aloitin oman blogini kirjoittamisen. Näyttää siltä, että sosiaaliseksi mediaksi yleisessä puheessa luetaan vain Facebook ja Twitter, vaikka välineitä on mahdottomasti. Ja sitten se, että ihmiset voivat nyt ennenkuulumattomalla tavalla keskustella keskenään ja olla vuorovaikutuksessa? Eikö ollut mitään uutta? Keskustelu netissä on ollut mahdollista jo parikymmentä vuotta, ellei pidempäänkin - minun ensimmäiset kokemukseni verkkovuorovaikutuksesta ovat vain tuolta aikahaitarilta, joten en tarkalleen tiedä ajasta sitä ennen.
Edellisestä päästään siihen huvittavaan seikkaan, että sosiaalinen media tekee kaikista niin tasa-arvoisia, mutta kuitenkin on besserwissereitä ja eliittiä, jotka mielellään kertovat, mikä kulloinkin on kuolemassa ja mikä "pitää" ottaa käyttöön. Esimerkiksi bloginsa kai olisi pitänyt ymmärtää jättää aikapäiviä sitten ja siirtyä julkaisemaan nykiviä videoita. Luen nopeasti, joten videon katselu ja siitä keskeisen sisällön irti ottaminen on joitakin ilahduttavia poikkeuksia lukuun ottamatta pitkästyttävää puuhaa. Ja helkkari, minä olen niin koukussa kirjoittamiseen, että kun sen pään olen nyt auki saanut, bloggaan tai teen jotakin sen vastinetta luultavasti vuosia eteenpäin. Vai pitäisikö juosta sokkona lauman mukana kun "guru" vinkaisee? On erilaisia välineitä ja niistä valitkoon jokainen itselleen sopivimmat.
Eiköhän tässä yhdeksi kertaa. Suunnitelmissa on kirjoittaa vielä se ajanhallintapostaus, jossa tulee varmaankin käsitellyksi muita some-uupumusta aiheuttavia asioita.
Pieni etäisyydenotto lienee tarpeen, jotta löytäisin oman näköiseni tavan elää netissä. Oman näköistäni on jo mm. se, että en pääsääntöisesti ilmoittele missä kohden kaupunkia tai maata kulloinkin liikun, en pelaa enkä tee testejä Facebookissa, en myöskään osallistu Twitterin taskubileisiin, monotansseihin tai mikä nyt kulloinkin sattuu olemaan meneillään, koska työt eivät sillä tavalla valmiiksi tule. Talven aikana piti muuten skarpata myös painonhallinnan kanssa eli tietokoneen edessä oli selvästikin istuttu liikaa.
Seuraavissa artikkeleissa on erilaisia some-näkökulmia:
Janne Ansaharju: Voiko sosiaalista mediaa hyödyntää jalat maassa?
Tietoviikko: Some ja hypekäyrä
Olli Kopakkala: Sosiaalinen media on sarvikuonon hanurista.
Sula Pinta #48: Takinkääntäjät
HDHenry: Twitterin 140 merkkiä edelleen suuri arvoitus
Mervi Mavendorf's Blog: Kurkistusviestinnän lyhyt oppimäärä
Minulle tulee aika ajoin samanlaisia some-väsymyksen merkkejä, niin kuin varmasti kaikille jossain vaiheessa. Vapaapäiviä on hyvä pitää myös somesta. Kevätaurinko houkuttelee ylös ja ulos. Someenkin kyllästyy, jos elämä pyörii koko ajan sen ympärillä.
VastaaPoistaMitään über-esimerkki-casea somen taloudellisista hyödyistä ei taida Suomesta löytyä. Minun käsitteekseni Maria Laitisen Ordinare on kuitenkin onnistunut hyvin hyödyntämään sosiaalista mediaa markkinoinnissaan, saanut näkyvyyttä ja olisiko jopa niin, että saanut käännettyä tunnettuvuutta kassavirraksi...
Kaiken maailman some-muotivillityksistä sen verran, että minun mielestä on tärkeää, että jokainen on verkkopreesenssillään sellainen, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ihmiset ovat erilaisia ja ei jokaista kiinnosta lukea blogeja, joissa sisältö on jotain videohärpäkkää tai muuta vastaavaa. Tilausta on myös sille perinteisemmälle sisällölle, jossa asia on pääasia :) Sama pätee varmasti, oli kyseessä sitten hyvun vuoksi somettelu tai yrityksen markkinointi.
Oi, ihanaa! Päivän paras teksti netissä :) Puhut todella viisaita tuosta valinnasta ja siitä, ettei pelkkä verkossa näkyminen tuo rahaa.
VastaaPoistaSamoin olen vakaasti päättänyt olla osallistumatta erilaisiin fb:n testeihin, taskubileisiin tms. ajankuluun verkossa. Ne vaan ei ole minun juttuni-piste.
Sosiaalinen media on monelle jopa liian laaja asia. Mahdollisuus unohtua some-maailmaan, on hirvittävän suuri. Kun maailmassa on paljon kiehtovaa, sieltä on vaikea siirtyä arkisten, välillä tylsienkin asioiden pariin.
Me jatkamme bloggaamista juuri niin kauan kuin se tuntuu hyvältä; on se muodikasta tai ei. Ei blogit mihinkään kuole; muoto voi vähän muuttua, mutta blogit ovat monelle tärkeä osa nettiä.
Kiinnostava kommentti. Ajatuskulku lienee, että miksipä siellä sosiaalisessa mediassa tärväisi aikaansa, kun siitä ei ole mitään hyötyä?
VastaaPoistaSosiaalinen media ei ole itseisarvo. Se on työkalupakki, buusti, katalysaattori, kuinka vain. Sosiaalisen median hyöty lähtee ihmisistä ja organisaatioista, vahvistaa niitä. Rinnakkaisia vaihtoehdoja on, jos ei ole erityistä vahvistettavaa, niin sitten vaikka AdWordsia.
Kiitos kommenteista! (Kommentteja oli muuten 4, joista tuorein on taas hävinnyt jonnekin...pitänee odotella pari tuntia jos se ilmaantuisi kuten kävi perjantaina.)
VastaaPoistaOrdinare onkin hyvä esimerkki siitä, miten homma voi toimia. Se on kyllä ainoa tietämäni ei-some-yritys! Ilmeisesti Facebook on paikka, jossa Ordinaren potentiaaliset asiakkaat liikkuvat.
En oikeastaan tarkoittanut kirjoitustani erityisesti blogien puolustukseksi, mutta koska itselleni ominaisin tapa on kirjoittaa, se nyt oli lähin esimerkki siitä miten välinettä valitessaan pitää kuunnella myös itseään. Minulla on yksi keskeneräinen hanke, johon luultavasti wiki tulee olemaan ratkaisu eli taas pääsen lempiväittämääni, jonka mukaan keskeinen taito on löytää kuhunkin tarkoitukseen sopivin väline. Myös some-väsymykseen varmasti auttaa kun taas kerran käy oman välineistönsä läpi. Twitteriäkin voisi näemmä suodattaa tehokkaammin kuin nyt teen.
Ubiq: Ehkä hieman hätäinen johtopäätös :) Ajatuskulkuni ei ollut ihan noin yksioikoiseksi tarkoitettu mutta ehkä en osannut sitä tuoda paremmin esille. Lähinnä on kyse siitä, että vuorokaudessani on 24 tuntia, jotka voi käyttää hyvin tai huonosti. Raha ei ole ainoa arvoni, mutta sitäkin pitää ajatella sellaisen, jonka koko elanto tulee tehdystä ja asiakkaan hyödyllisenä pitämästä työstä. Fakta: minun asiakkaani ovat pääosin yritysten palomuurien sisäpuolella ja heidät tavoittaa paremmin muuta kautta kuin Facebookista tai Twitteristä. Somessa kuitenkin olen, koska näen asiakkaideni tilanteen muuttuvan lähitulevaisuudessa ja haluan olla tässä kehityksessä mukana vähän heitä ennen. Välineet voivat silloin olla toiset, mutta nyt opiskellaan toimintatapoja nykyisillä. Tällainen kahdessa maailmassa eläminen kuitenkin joskus väsyttää ja tilanteen pohtiminen on kaikin puolin terveellistä. Kuten itsekin sanot, vaihtoehtoja on, niitä saa ja myös pitää hakea eikä juosta kritiikittä lauman mukana.
Tuo SoMe-väsymys meinaa iskeä itseenkin välillä, mutta sen ollesa osa työtäni, skarpata täytyy ja ONNEKSI olen alkujaankin valinnut strategiaksi osallistua vain siinä määrin keskusteluihin ja yleensä Twitterin ja FB:n käyttöön kuin reaaliaika antaa periksi. Toisinaan se on muutama hetki päivässä, toisinaan voi mennä tunti parikin. Omat potentiaaliset asiakkaani ovat muualla kuin SoMessa, mutta yhteistyökumppaneita ja verkottumisen paikkoja löytyykin sitten enemmän. Ja ehkä yhteistö- ja blogipalveluiden osalta voisi todeta, että Twitter tekee vasta tuloaan Suomeen - näin uskon. Ja siksi siellä nyt mukana oleminen on samalla panostusta tulevaisuuteen.
VastaaPoistaPitää minunkin kehua kun kirjoituksesi oli niin virkistävä ja tuttu omaista kokemuksista. Jospa nyt ollaan vaiheessa että kaiken kokeilun sijasta opimme valitsemaan paremmin mitä ITSE haluaa seurata.
VastaaPoistaItselle oli syksyn aikaan valaisevaa ymmärtää se halo-efekti somen käyttäjien ympärillä että he hallitsevat kaiken ja kaverilta kysymällä saa aina paikkansa pitävää tietoa. Selvimmin tuo ehkä näkyi suhteessa tutkimukseen kun taas kerran keksittiin monitieteisyys tai ilmiölähtöisyys jne
Äskettäin oivalsin että lukiessani TIEDE lehtien vuosikertoja (siivotessa ja niitä pois heittäessä) - miten todella paljon enemmän opin niitä lukiessa kuin seuratessani sosiaalista mediaa.
Seuraan blogiasi ja sehän kannattaa
Hyvä kirjoitus Outi! Kiitos siitä että joku avasi suunsa. Aivan tottahan on, että istumme kaikki odottamassa sitä suurta ensimmäistä suomalaista esimerkkiä, jota sitten kaikkien kelpaisi esitellä ympäriinsä uusille uskalikoille.
VastaaPoistaLupailin itse omassa Ilmestyskirjanpito-blogissani joulukuussa että 2010 tulee olemaan sosiaalisen median läpimurtovuosi yrityksissä. Eletään maaliskuun loppupuolta, eikä aivan vielä näytä siltä että suuri breikki tapahtuisi tämän vuoden joulukuuhun mennessä.
Työtä asian suhteen kuitenkin tehdään koko ajan, esimerkiksi @tuija YLEllä, @jussipekka Nokialla ja merkeistä päätellen pian muissakin yrityksissä tehdään sen eteen että sosiaalisen median parhaat hyödyt tulisivat käyttöön organisaatioissa tarvittavissa määrin. Nimeltä mainitut ovat tehneet jo pitkään töitä omissa organisaatioissaan ja niiden ulkopuolella. LinkedInissä keskustellaan @markkusilenin avaamassa keskusteluryhmässä siitä, millaisin keinoin Enterprise 2.0 voisi toteutua.
Someväsymyksen lisäksi olen itse myös pitääkseni jalat maassa kyseenalaistanut sosiaalisen median tarkoituksellisuutta yrittäen katsoa seuraavan vaiheen taakse: mitäs sitten kun "kaikki olemme" sosiaalisessa mediassa, huippusosiaalisia ja niin edelleen. Mitä siinä tilassa tapahtuu ja miten se eroaa nykyisestä?
Kiitos kommenteista myös Jari ja Heli! Juuri äsken huomasin erään Twitter-käyttäjän toteamuksen, miten hänen sosiaalisessa mediassa käyttämänsä aika väheni heti kun hän päätti fokusoitua tiukemmin käsillä olevaan tehtävään. Kuulosti tutulta, jostakin syystä some koukuttaa - oikeastaan löysin siihen eilen yhden selityksenkin, mutta kirjoitan siitä tarkemmin lupaamassani ajanhallintapostauksessa :) Itse huomasin, että silloin kun työ on jumissa eikä tiedä miten siinä etenisi, on suunnattoman houkuttavaa juuttua johonkin Twitter-keskusteluun, vaikka se ei edes liittyisi omiin ydintehtäviin mitenkään. Some voi helpottaa asioiden hoitammista, mutta nähtävästi se helpottaa myös lusmuilua.
VastaaPoistaKyllä minäkin uskon Jarin tavoin, että tämä on myös panostamista tulevaisuuteen, uudenlaisten työtapojen opiskelua. Mm. turhan ja epäoleelllisen karsiminen on yksi oppimistehtävä. Helin kommentti muistuttaa hyvin siitä, että ihmisen pitää rohjeta uskoa myös itseensä, vaikka vieressä kymmenpäinen lauma huutaisi kuorossa jotakin muuta. Voidaan puhua joukkojen viisaudesta, mutta ihmiskunnan monivaiheinen historia sisältää myös päinvastaisia esimerkkejä :)
Kiitokset myös Markolle vierailusta (Blogger on näemmä taas oikein vauhti päällä, kommentit ilmaantuvat tänne täysin arvotussa järjestyksessä).
VastaaPoistaSehän se tulee olemaan hienoa kun sosiaalisen median parhaat hyödyt ovat jonakin päivänä yrityksissä käytössä. Sinne pääsemiseen on vain vielä matkaa eikä suinkaan vähiten siksi, että käyttäjien (kuin myös heidän esimiestensä!) pitää tottua muutokseen ja oppia ihan uusia tapoja ajatella. Minusta olisi kovin mukava saada parhaat käytännöt toteutumaan edes yrittäjäkollegoiden kanssa, mutta edelleen hankalasti sovitellaan kalenteria sähköpostilla vaikka netissä olisi tätä varten olemassa useitakin työkaluja.
Mutta väsyneestä puuskahduksestani huolimatta minäkin suuntaan katsetta eteenpäin. Eikä pidä unohtaa, että oman some-uupumukseni yhtä tekijää pitää etsiä katsomalla peiliin. Tämän yrityksen henkilöstö (1 kpl) ei ole ilmeisesti kunnolla miettinyt mitä, miksi ja millä aikataululla :)
Eiköhän nämä väsymyskeskustelut liity moneen muuhinkin: kyllä minua joskus tympii lehtienkin lukeminen, ei vain jaksaisi olla esim. uutisvirrassa mukana. Netissä tietysti jotenkin vielä korostuu.
VastaaPoistaPari kuukautta sitten eräs tuttuni nimesi somepuheet "höpöhöpöhallelujaksi" ja pitihän siitä silloin tietysti blogiin kirjoittaa :)
Sitä samaa väsymistä ja ylikuormitusta on varmasti sekin, mitä kutsun "PowerPoint-halvaukseksi". Viimeksi muistan väsyneeni oikein kunnolla 40+ naistenlehtiin, jotka tosin ensin tuntuivat hyvältä idealta. Jossakin vaiheessa alkoi tympiä tämän uudentyyppisen lehdistön arvomaailma, jossa aikuiselle naiselle löytyi tasan kaksi roolia: tantta tai tätipissis, joista erilaisten muuttumisleikkien kautta ensinmainittu muutettiin viimeksimainituksi. No, nyt karkasin jo asiasta, mutta ymmärrätte varmaankin mitä tarkoitan: Paikallaan junnaava töhötys asiasta kuin asiasta saa kysymään, että so what?
VastaaPoistaMarin blogikirjoitus oli hyvä, käykää muutkin lukemassa :)