Twitterissä näkee toisinaan pohdintaa kielestä: suomeksi vai englanniksi. Kun tätä viimeksi joku kyseli, vastasin, että riippuu seuraajista ja aiheesta.
(Kuva: designmirkku)
Kun itse menin Twitteriin vuoden 2008 loppupuolella, Twitter oli erittäin englanninkielinen. Aika pian löytyi ihmisiä, joilta on tullut hyviä ideoita, joiden blogeissa on tullut käytyä kommentoimassa ja joista joidenkin kanssa keskustellaan silloin tällöin DM-viestein ja vähän pidemmänkin keskustelun sallivien välineiden avulla, mm. sähköpostitse (katu-uskottavuuteni taisi justiinsa mennä!). Näiden tuttavuuksien kanssa yhteinen kieli on englanti. Sittemmin Twitteriin on ilmaantunut enemmän suomalaisia ja onpa saatu aikaan mm. #taskujkl eli ensimmäinen IRL-tapaaminen muiden täkäläisten tviittaajien kanssa, joka olikin mahtava juttu. Suomettumisen riemussa en silti väheksy ensimmäisiä "ystäviäni", sillä heiltä saan edelleenkin paljon ammatillista apua.
Petja Jäppinen kirjoitti blogiartikkelissaan Twitterismiä, sosiaalisen median hölynpölinää siitä, miten Twitterissä on enimmäkseen viihdesisältöä. Tätä hän perusteli FRIENDTREPRENEUR-YSTÄVÄYRITTÄJYYS -fanisivun keskustelussa ja sanoi, että asiakysymykseen vastauksia saa parhaiten Qaikusta ja Facebookista, Twitteristä ei lainkaan. Oma kokemukseni Twitteristä on toisenlainen. Taannoin kyselin suosituksia kynähiiristä/piirtopöydistä. Jätin viestin aamulla suomeksi: Ei pihaustakaan. Laitoin saman kysymyksen myöhemmin englanniksi ja vastauksia tuli oudommilta ja tutummilta.
Twitterin hyödyllisyys toimi siis kohdallani jälleen kerran - tapaus kun ei ole ainoa laatuaan. Lisäksi se osoittaa, että kaksi tviittauskieltä sopii ainakin minulle. Suomi-Twitter tuntuu pulisevan enimmäkseen sosiaalisesta mediasta, mutta me "yrityskentän konttorirotat" joudumme hoitamaan myös tylsiä asioita ja kyselemään niihin vinkkejä toisilta tylsimyksiltä. Jos ryhtyisin tviittaamaan pelkästään suomeksi, hylkäisin koko joukon hyödyllisiä kontakteja ja mukavia ihmisiä. Toisaalta ei olisi mitään mieltä tviitata englanniksi kommenttiaan suomenkieliseen artikkeliin eli aihekin ratkaisee.
Olen muuten varma siitä, että jos ottaisin tilin Qaikusta ja ryhtyisin kyselemään suosituksia satunnaisia laitehankintojani varten, saisin huhuilla aika pitkään ennen kuin hengenheimolaiseni sieltä löytäisin. Joka paikassa on sisäpiirinsä. Uusi tulokas on vieras ja ihmisellä on taipumus pyöriä omissa ennakkoluuloissaan, mitä ei hänen käyttämiensä työvälineiden edistyksellisyys muuksi muuta.
Ja sitten otsikon sulkuihin kirjoitettuun teemaan. Nimittäin tietynlainen ulkojäsenyys ei aina ole haitta, koska ulkopuolelta voi nähdä tarkasti. Luin Alasillan Anjan mainiosta blogista artikkelia Sähköposti on realiteetti ja mieleeni alkoi piirtyä kuva kuilusta, jonka molemmilla puolilla kulkee ihmisiä pareittain. Toisella puolella on liike-elämä tämän hetkisine käytäntöineen, ennakkoluuloineen ja pelkoineen; toisella puolen sosiaalisesta mediasta innostuneiden sisäpiiri. Pareittain kuljetaan, koska kuilun kummallakin puolella sokea taluttaa toista sokeaa. Kuilun toiselle puolelle huudellaan herjoja: "Nyt äkkiä someen tai piru teidät perii." "Ja meillä kun ei työaikana feisbookissa huvitella." Halu yhdessä etsiä parhaita käytäntöjä ja keskustella tuntuu toisinaan olemattomalta.
Em. hra Jäppisen sivulta löysin myös kirjoituksen Muutosvastarinta ja sosiaalinen media. Lainaan vähän (lihavointi omani):
"Ihmisille on annettava sellainen muutosvaihtoehto, joka mahdollistaa heille muutosprosessissa oman identiteetin säilyttämisen, tukee heidän turvallisuuden tunnettaan ja tyydyttää heidän tarpeitaan välittömästi. Ihmisille on esimerkiksi annettava symboleita, merkkejä, tarinoita, jotka auttavat muutoksen hallinnassa, sitomalla uuden vanhaan ja näin tuomalla uusi heidän omaan tarinaansa, identiteettiinsä. Ja heille on annettava verkossa onnistumisen ja yhteenkuuluvaisuuden tunne, niin että he voivat yhteisöllistyä luonnollisella tavalla. Ja katsottava mitä elementtejä vanhasta voidaan tuoda uuteen ja jättää meille merkiksi jatkuvuudesta, myös meidän omasta jatkuvuudesta."
Muistakaa tämä aina kun löydätte uuden asian ja tulee tunne, että maailma pitäisi kiireesti saattaa omassa päässänne olevaa kuvaa vastaavaksi!
Mielestäni Twitter on sellainen, millaiseksi sen teet. Hyvin paljon riippuu siitä, keitä lähdet seuraamaan. Olen itse saanut paljon hyödyllisiä linkkejä muille sivuille ja myös muihin palveluihin. Hyvä esimerkki on Plurk, johon tutustuin Twitterin kautta ja pääsin sitä kautta myös kansainväliseen opettajarinkiin, jonka kanssa on ollut hienoa vaihdella ajatuksia. Olen saanut myös sieltä paljon hyödyllistä tietoa ja linkkejä edelleen opiskelua varten.
VastaaPoistaSuurimmaksi osaksi kirjoittelen englanniksi Twitteriin. Käytän Internet:iä ja sosiaalista mediaa ennen muuta itseopiskelun välineenä. Tähän tarkoitukseen ne ovat erinomaisia. Kun yhdistän englanninkielen mihin vaan opiskelu- tai keskusteluympäristöön tulen samalla opiskelleeksi englantia hauskalla tavalla.
Olen sanonut ihan samalla tavalla Twitteristä: Se on sitä, miksi sen tekee. Twitterissä jos missään voi valita seuransa ja jos kaipaa enemmän asialinjaa eikä sitä saa, voi todellakin tehdä jotakin tilanteen muuttamiseksi.
VastaaPoistaJoku muukin on hiljattain kertonut Plurkista, pitäisiköhän tutustua...
Twitter ja muut tämän hetken sosiaaliset mediat ovat mielestäni vasta alkua, totuttelua aivan uudenlaiseen tapaan kommunikoida ja elää.
VastaaPoistaOn tärkeä kokeilla uutta, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää muutoksen välttämättömyys. Kaikki muuttuu ja tulee aina muuttumaan. Jotkin asiat muuttuvat hitaasti, toiset nopeammin.
Kommunikoinnin kieli on nyt keskustelun ja pohdinnan aihe, mutta todennäköisesti muutamien vuosien päästä se on yksi niistä esteistä, jotka ovat (toivottavasti) poistuneet maailmanlaajuisen vapaan kommunikoinnin tieltä.
Totta. Kyllä nyt eletään isojen muutosten aikaa. Tämän suuruusluokan muutos ei myöskään tule joka paikkaan samalla nopeudella. Muutoksen keskellä on vain hyväksyttävä se, että rinnakkaisia tapoja olla ja toimia on jonkin aikaa ihan käytännön syistä. Ehkä tämän hyväksymättömyys on sekin muutosvastarintaa, edelläkävijän pitää muuttaa omaa käsitystään muutoksesta...?
VastaaPoista