Google pois kiinasta, eettinen teko vai PR-tempaus?

Google suivaantui kiinalaiseen versioon urkintalaista ja ilmoitti lopettavansa hakutulosten sensuroinnin. Ihmisoikeusjärjestöt ovat syystäkin kiitelleet päätöstä.

Miksi nyt olen näin hämmentynyt? Tekohan vaikuttaa eettiseltä kannanotolta, joka osoittaa rohkeutta ja sellaista moraalista selkärankaa, jota yritysmaailmassa tuskin koskaan näkee. Google toimii tässä samoin kuin haluaisin nähdä kaikkien yritysten ja ihmistenkin toimivan: Otetaan tarvittaessa kantaa isoihin kysymyksiin. Ei leikitä kiusaajien kanssa.

Hämmennykseni johtuu siitä, että kaikesta näkemästäni ketkuilusta kyynistyneenä epäilen, josko Google Kiinan hallitusta pelkästään eettisistä syistä kovistelee. Tietysti toivon, että näin olisi, mutta entä vähentäisikö teon arvoa se, että Googlella on varaa tähän – lukemani mukaan Kiina on ollut markkina-alueena lähinnä pettymys. Jos Kiinasta tämän jupakan yhteydessä joudutaan lähtemään, aiheutuneet tappiot voitaisiin tiliöidä sädekehän kiillotuskuluiksi.

Ihmisoikeuksien puolustaminen on kallista. Käytännössä raha muuttaa mutaisenkin maan houkuttelevaksi. Suomalaiset muiden länsimaiden joukossa matelevat kiinalaisten edessä, koska ei ole varaa arvostella. Oma presidenttimmekin, niin ihmisen oikeuksia kuin muuten korostaakin, on käynyt hymyilemässä ja nyökyttelemässä kiinalaisten päättäjien kanssa ja onhan se kannattanut. Mm. eilen Kauppalehti kertoi, miten Kiinan lupaama innovaatiokeskus "Kultainen silta" on toteutumassa ja hankkeen toivotaan houkuttelevan Suomeen 10–15 kiinalaisinvestointia vuodessa.

Joskus vuosia sitten opiskelin uteliaisuuttani filosofian approbaturin. Teemaseminaarissa opettaja esitti kysymyksen: "Voisiko olla riittävän suurta uhkaa tai pahaa vihollista, jonka edessä koko ihmiskunta unohtaisi aatteelliset erimielisyytensä ja yhdistäisi voimansa." Muistan vastanneeni tähän, että olipa uhka millainen hyvänsä, väistämättä jotkut alkaisivat jossakin vaiheessa miettiä, mitä etua voisi olla siitä, että toimisi toisin kuin muut tai antaisi mahdolliselle viholliselle apua. Oma tai oman ryhmän etu voittaa AINA suuremman ryhmän edun. Olisi hienoa, että maailman maat yhdistyisivät ihmisoikeusrikkomusten edessä ja pistäisivät kiusaajavaltiot ahtaalle. Käytännössä kai jo allekirjoitusten raapaisun aikana osa alkaisi käydä kulissien takana neuvotteluja, sillä tilaisuus saavuttaa etua ohi muiden on liian houkutteleva. Sitä paitsi alkaa tuntua siltä, että maassa kuin maassa ihmisoikeudet saavat tiukan paikan tullen väistyä eli kenelle loppujen lopuksi jää oikeus arvostella? Arvosteltaisiinko vain törkeimpiä tapauksia ja missähän se törkeän raja tarkkaa ottaen kulkisi?

Aamun Hesarissa Petteri Tuohinen Kiinan tilanteesta kirjoittaessaan kertoo Googlen toisen perustajan, Sergey Brinin, taustoista. Kaveri on syntynyt Neuvostoliitossa vuonna 1973 ja Tuohisen mukaan hänellä saattaisi tämän vuoksi olla ihan aitoja periaatteita mitä ihmisoikeuksiin tulee. Minä toivon, että hänellä on ja että ne ovat vaikuttaneet näihin päätöksiin. Seuraan tilanteen kehittymistä uteliaana.