Posterous auttaa kun blogi ahdistaa ja Twitter rajoittaa

Joskus Twitterin 140 merkkiä on rajoittavuudessaan raivostuttava. Tiedän, että pitäisi pyrkiä selkeään ja tiiviiseen ilmaisuun. Osaan myös arvostaa sellaista, sillä kapulakielistä jaaritusta on tullut kuultua ja luettua yhden ihmisen kiintiön verran. Toisaalta olen myös huomannut, että ihmisellä on taipumus seilata äärimmäisyydestä toiseen ja ehkä lyhyysvaatimusten kanssa ollaan nyt siinä pisteessä. Joissakin tilanteissa on tehnyt mieli kysyä, että mille neandertalilaisaikamatkalaisretkueelle tässä nyt ollaankaan kirjoittamassa. Toisinaan pakonomainen lyhentäminen on pelkkää silpomista. Toki Twitterin enemmän tai vähemmän vakiintunut ilmaisutapa sallii pidempienkin merkitysten välittämisen lyhyesti, mutta ehkä välillä haluaisi kirjoittaa ihan kokonaisen lauseen loppuun saakka sellaisena kuin sen alun perin ajatteli.

Joskus ajatus blogiartikkelin kirjoittamisesta ahdistaa suunnattomasti. En ole löytänyt tähän yhtä selkeää syytä. Viikko-ohjelma voi olla sellainen, että aikaa blogille ei kertakaikkiaan ole. Väsymys tai alakuloinen olo pitävät blogin hiljaisena. Kiireen ja kirjoittamishaluttomuuden vaivatessa tulee joskus turvauduttua lyhyeen sepustukseen, johon kokoaa muutaman kivan linkin ja täyttää välit sanoilla. Se ei ole ihan sitä, mitä haluan oman blogini artikkeleiden olevan.

Kesällä löysin Posterous-palvelun. Siinä väline, joka pelastaa silloin kun Twitter on liian vähän ja blogikirjoittaminen tuntuu voimainponnistukselta tai aiheesta ei muuten ole mielekästä kirjoittaa pidempään. Posterous on blogialusta, johon kirjoittaminen ja myös muun sisällön lisääminen on tehty äärimmäisen helpoksi. Posterousin sisällöstä käytetty nimitys "lifestream" on kuvaava. Sisällöksi voi lisätä tekstiä, linkkejä, kuvan omasta kamerastaan tai muualta netistä ja upottaa videota. Selaimeen on saatavissa painike, jonka avulla Posterousiin voi "kaapata" netistä haluamansa kohteen. Kaappauksen alle voi kirjoittaa kommentin ja mikä parasta: Posterous myös lisää automaattisesti tiedon sisällön lähteestä. Lisäksi Posterousin saa linkitettyä Twitteriin, jolloin postauksen otsikko ja linkki muodostavat julkaisijan nimissä lähetetyn tweetin. Olin myös aikeissa kehua Posterousin hyvänä puolena karun vaatimatonta ulkoasua ja templatepohjien puutetta, joiden kokeilemisesta ei tule taas uutta aikavarasta. Huomasin kuitenkin äsken, että templateja on tullut saataville, yksi oli sellainen kiva minuntyyppiseni vihreä...

Posterous-blogiani pääsee katsomaan osoitteessa http://outilammi.posterous.com/ tai siirtymällä sinne tuossa oikeassa sivupalkissa olevan Widgetin avulla, jossa myös näytetään muutama tuorein otsikko. Blogiini en ole muuten laittanut mainoksia vaan ne ovat "käyttömaksu" Widget-vempaimesta. Niitä näyttää kuitenkin olevan niin vähän, että olkoon toistaiseksi. Muilta osin tämä blogi on ja pysyy mainoksista vapaana ellei sellaiseksi nyt lasketa omalle sivulleni johtavia linkkejä.

Posterousiin on mukava lisätä kaikenlaista pientä kiinnostavaa mitä netistä sattuu löytymään ja tarvittaessa kommentoida pidemmästi kuin 140 merkillä. Esimerkiksi omassa blogissani on muutama postaus, joille mielestäni sopivampi paikka olisi ollut Posterous. Tästä päädytäänkin melko luontevasti työnjakoon, jonka mukaan blogissa julkaisen enimmäkseen itse tuotettua sisältöä ja Posterousiin lisään koosteita muualta löydetystä. Olen esimerkiksi aloittanut viikottaiset linkkikokoelmat, joihin kerään n. 5 hyödyllisintä, kiinnostavinta tai pelkästään huvittavinta Twitterin kautta löydettyä linkkiä ja toiset 5, jotka olen löytänyt syötteistäni ts. sanoen blogeista, joita seuraan. Ja ainakin toistaiseksi kirjoitan Posterousiin englanniksi, se on hyvää verryttelyä. Kovin sujuvasti en ole vielä päässyt "lifestreamini" kanssa alkuun. Talossa on nimittäin 10 kuukauden ikäinen koirapienokainen Essi, joka vaatii huomiota osakseen.