Ihmisystävällisemmän esitysgrafiikan puolesta

Vuonna 2001 Seth Godin kirjoitti e-kirjasen Really Bad PowerPoint (and how to avoid it), jossa hän mm. totesi miten PowerPoint VOISI olla yksi tietokoneen tehokkaimmista työkaluista, mutta valitettavasti näin ei vain ole (kyseisen läpyskän suomennoksen löydät muuten "viralliselta" verkkosivultani ja kyllä, käännökseen on saatu lupa). Tämän jälkeen esitysgrafiikkaa käsitteleviä artikkeleita ja kirjoja on ilmestynyt tiuhaan tahtiin. Suomeksi aihetta on napakasti kommentoinut mm. Talouselämä-lehden Pekka Seppänen otsikolla Lausu mieluummin runo.

Kesäkuussa 2009 tein pistokokeenomaisia nettihakuja, jotka kohdistuivat esitysgrafiikkatiedostoihin. Haun tuloksista umpimähkään avatut diaesitykset olivat pääsääntöisesti täynnä tekstiä ja sitä oli kaikilla kriteereillä arvioituna liikaa. Esitysgrafiikkaongelma ei siis ole hävinnyt mihinkään, minkä tietysti useimmat työelämän esitystilanteissa mukana olleet olisivat osanneet kertoa ilman pistokokeitakin. Tosin niiden tekeminen vahvisti näkemystäni seuraavan kirjani tarpeellisuudesta.

Saatesanoissa totean kirjan olevan puheenvuoroni ihmisystävällisemmän esitysgrafiikan puolesta! Se on kirjoitettu kaikille niille esitysgrafiikan tekijöille, jotka tiedostavat työelämän esitysgrafiikan surkean nykytilan ja haluavat olla mukana korjaamassa sitä. Ne, jotka pitävät nykyistä tilannetta parhaana mahdollisena ja ylpeinä esittelevät Screen Beans -cliparteilla elävöitettyjä luetteloitaan, eivät löydä kirjasta itselleen mitään hyödyllistä. Haluan olla mukana edistämässä parempia esitysgrafiikan käyttötapoja joita tarvitaan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että tekijänsä käsistä lähtenyt esitysgrafiikkatiedosto saattaa tänä päivänä päätyä katseltavaksi lähes minkä kokoisella päätelaitteella hyvänsä. Voi vain kuvitella, millaisen taiteellisen vaikutelman 18 pisteen otsikko, 14 pisteen luettelo ja pikkuruinen "elävöittävä "clipart tekevät noin kolmen tuuman näytöllä.

Ihmisiä on kiusattu liian kauan pitkästyttävillä ja sekavilla diaesityksillä, joiden tekemistä ohjaavana periaatteena on kaikesta päätellen vähin mahdollinen vaivannäkö. Viis siitä, että toiset ihmiset joutuvat käyttämään niiden katselemiseen muutenkin niukkaa aikaansa. Väitän muuten, että vanhojen esitysgrafiikkatottumusten hylkääminen on hyväksi sekä esityksen pitäjälle että yleisölle.

Kirjan kannen tekijä on hakenut sisarnäköä niin ikään WSOYpron toimesta syksyllä käännöksenä julkaistavaan presentationzeniin. Kustantajan suunnitelmissa lienee näistä kahdesta teoksesta muodostettu kirjapaketti eli olen kuuluisassa seurassa, jalat tosin tukevasti maassa. Miten oma kirjani sitten eroaa gurun teoksesta?

• Ensinnäkään en ole Garr Reynolds enkä edes kuvittele liikkuvani samalla tasolla. Minulla ei ole graafisen suunnittelun ammattilaistaustaa, mitä yllättävää kyllä, pidän myös vahvuutena. Suurin osa esitysgrafiikkaa käyttävistä ihmisistä tekee nimittäin työkseen jotakin muuta kuin graafiseen suunnitteluun liittyviä tehtäviä ja ehkä siksi olen pystynyt samaistumaan heidän tilanteeseensa: Mitä kaikkea pitäisi muistaa huomioida, jotta esitysgrafiikkani olisi selkeämpää ja toimivampaa.

• Toiseksikin oman kirjani kirjoittaminen alkoi paljon myöhemmin ja siksi olen ehtinyt tutustumaan myös presentationzen-lähestymistavan kritiikkiin ja toisenlaisiin näkemyksiin.

• Kolmanneksi, olen tehnyt paljon töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttävät esitysgrafiikkaohjelmaansa ensisijaisesti numerotiedon näyttämiseen. Tästä syystä graafisten kuvaajien piirtäminen saa kirjassani kohtalaisen laajasti tilaa.

Tietenkin presentationzen on yksi keskeisistä lähdeteoksista. Olen lukenut Garr Reynoldsin blogia suunnilleen siitä lähtien, kun hän ryhtyi sitä kirjoittamaan eli vuoden 2005 alkupuolelta. Tosin muitakin esitysgrafiikkaa käsitteleviä erinomaisia blogeja on olemassa, joitakin linkkejä on postauksessa Miten valitsen oikean kaaviotyypin.

Olen siis ottanut opikseni osaavammilta, mutta pyrkinyt olemaan myös kriittinen. Erilaisten ihmisten ja aineistojen parissa olen todennut, että säännöt opeteltuaan ne saa unohtaa saman tien. Käytäntö ja tilanne asettavat kriteerit toimivalle esitysgrafiikalle. Esitysgrafiikkaa tehdessään ei kuitenkaan saa koskaan unohtaa, että esitys pidetään siksi, että sen pitäjällä on jotakin asiaa muille ihmisille!

**********

Kirja ei sitten ole minkään tietyn ohjelman tai ohjelmaversion käyttöopas vaan käyttämänsä ohjelman toiminnot pitäisi osata tai opetella muista lähteistä. Hyvä tai huono esitysgrafiikkahan ei ole ohjelmasta kiinni. Kummastelin muuten kirjan kirjoittamisen aikana, miten Microsoftin ohjelmien vaihtoehtona mainostettu OpenOffice.org Impress niin monessa matkii PowerPointin huonoimpia käytäntöjä, juuri niitä, jotka ohjaavat kelvottomaan esitysgrafiikkaan. Minusta vaihtoehdon pitäisi olla jotakin muuta kuin ilmaiseksi samanlainen.

En väitä, että tämän kirjan ohjeilla syntyy täydellistä esitysgrafiikkaa. Tutkin koko ajan uusia asioita ja opin lisää. Niin kauan kuin ihminen pystyy myöntämään keskeneräisyytensä, niin kauan hänellä on mahdollisuus kehittyä paremmaksi. Esimerkiksi kirjat voisi nähdä koosteina tekijänsä oppimisprosessin tietystä vaiheesta! Koska matka esitysgrafiikan parissa jatkuu, esitysgrafiikkaa ja sen tekemiseen käytettäviä ohjelmia käsitteleviä artikkeleita tulee näkymään jatkossakin blogissani. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan!

Kirjan aineisto on eilen jätetty Nykäsen Aulin osaaviin käsiin. Vaikka Microsoft Office 2010 alkaa jo poltella, maltan kuin maltankin jäädä kesälomalle ja blogi jää samalla kesätauolle. Palaan Tuolin ja näppäimistön väliin elokuun alkupuolella. Mukavaa kesää kaikille!