Ilmeisesti sähköposteihin vastaamattomuus ei aina ole lähettäjästä kiinni. Eilen mm. Helsingin Sanomat ja YLE uutisoivat miten virkamiehet lukevat huonosti postiaan eivätkä ainakaan tahdo vastata kansalaisille. Eikä tämä ole erityisesti virkamiesten helmasynti, hämmästyttävän paljon sähköposteja jää vaille vastausta niissäkin ympyröissä, joissa yhteydenpidon ulospäin pitäisi olla elinehto. Nimittäin toisinaan ihan maksavan ja ostamisesta kiinnostuneen asiakkaan ominaisuudessakin olen todennut, että tyhjään bittiavaruuteen tässä huutelen.
No sattuuhan sitä. Esimerkiksi tekniikka pettää: Itselläni oli viime kesänä poissaoloviesti jostakin syystä lakannut toimimasta kesken määritellyn ajan ja sähköpostit viruivat pari viikkoa ilman minkäänlaista reagointia (minulla on nimittäin tapana silloin tällöin paeta kaiken sähköisen viestinnän ulottumattomiin, tekee uskomattoman hyvää). On myös todennäköistä, että jonkun työt on organisoitu niin huonosti, ettei hänelle ole annettu pienintäkään mahdollisuutta selviytyä niistä, jolloin tietenkin sähköpostitkin jäävät lukematta. Ja onhan mahdollista, että juuri minun viestini on ohitettu vastaamatta, koska en ole ollut riittävän tärkeä tekijä vastaanottajan todellisuudessa. Toisaalta näyttää siltä, että mitä korkeammassa asemassa olevaa ihmistä lähestyy sähköpostilla, sitä todennäköisimmin häneltä saa vastauksen. Eli suomalaisen geeniperimän kautta kirokseni tullut luontainen alemmuudentunne ei tällä kertaa tarjonnut uskottavaa selitystä. Onko sitten niin, että pomot hallitsevat delegoinnin taidon ja jossakin on se organisaatioporras, jonka alapuolelle ei kerta kaikkiaan kannata lähetellä postia, koska siellä taistellaan vielä vuoden 2005 sähköpostitulvan kanssa?
Sähköposteihin vastaamattomuus ihmetyttää jo senkin vuoksi, että puhelimellakaan ei saa ketään kiinni! Soitatpa mihin tahansa, puhelinvaihteen hoitaja kertoo tavoitellun olevan kokouksessa ja palaavan kello XX. Kun soitat mainitun ajan jälkeen uudestaan, kuulet saman vastauksen, jossa kellonaika vain on muuttunut myöhäisemmäksi tai jopa eri päiväksi. Soittopyyntöihin vastataan monen päivän päästä, jos lainkaan. Entisaikaan oli lähettejä, jotka veivät sanaa kylästä kylään. Pitäisikö tällainen viestinviejäperinne elvyttää uudelleen? Kesätöitä kaipaaville opiskelijoille tässä olisi nyt tienesti-idea, joka on vapaasti käytettävissä. Työnantajaksi en ryhdy, mutta oman yritystoiminnan käynnistäminen jo parikymppisenä on hyvä koulu.
Jos yhteydenottoihin reagoimisesta voisi jotakin päätellä, kukaan ei tunnu olevan vastuussa mistään eikä kenenkään tarvitse hoitaa mitään. Soittajia voi pakoilla vastaajien, soitonsiirtojen ja puhelinvaihteiden avustuksella ja sähköpostiviesteihin vastaamattomuus on kaikesta päätellen hiljaisesti hyväksytty. Syitä voinee hakea kiireestä, asenteista ja myös puhtaasta osaamattomuudesta: Sähköpostiohjelmissa nimittäin ON kaikenlaisia hyödyllisiä toimintoja, joilla voi järjestellä ja seuloa viestiarkistoaan. Nykytekniikka tarjoaa myös keinoja hoitaa asioita niin, ettei sähköpostia tarvitse kuormittaa ihan jokaisella "mennäänkö syömään" -kysymyksellä. (Niin niin, tiedänhän minä, kun ei osaa eikä koulutuksissa millään ehdi istumaan. Silti on varaa jättää työt tekemättä ja asiakkaat hoitamatta, sillä siitähän sähköpostin laiminlyönnissä on kyse.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä, nimimerkillä ja anonyyminä. Tarkistan kuitenkin kaikki kommentit ennen julkaisemista, koska haluan blogini lukijoiden näkevän vain blogin aihepiiriin liittyvää tekstiä eikä mainoksia tai alatyyliä ja raivoamista.
Perusteltu asiallinen kritiikki on ilman muuta sallittua. Arvostan sitä eniten kun kirjoitat omalla nimelläsi, koska minäkin kirjoitan täällä omalla nimelläni.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.