Ajatuksia IT-koulutuksesta

Aamulla vaihdoin ajatuksia Twitterissä Twitteristä tutun kouluttajan kanssa siitä, miten kesä vähentää mielenkiintoa tietokoneita kohtaan. Tämä on meille luonteva rytmi, sillä vaikka koulutuspäiviä on vielä kalenterissa, koulujen loppuminen merkitsee hiljaisempaa aikaa. Voi viimeistellä vaikkapa keskeneräistä kirjaa, jos sellaiseen hullunhommaan on ryhtynyt, tai pohdiskella muuten vain miten työtään tekee ja miten sitä kehittäisi.

"Opettele ensin säännöt ja unohda ne." - Basho -

Reilu vuosi sitten totesin omasta työstäni, että asioita pitää ryhtyä tekemään toisin, koska jo ylettömäksi mennyt hinnalla kilpailu alkoi mietityttää. Nälkään kuolemaisillaan oleva kouluttaja on huono kouluttaja! Lisäksi totutut toimintamallit tympivät aina vain enemmän. Ensin tuntui mahdottomalta ajatella, että tätä työtä voisi tehdä toisin – niin syvässä oli se 90-luvulta omaksuttu IT-koulutuksen malli. Eihän tuo enää toimi, jos toimi kunnolla silloinkaan. Ja koulutettavat ovat nyt erilaisia kuin 10–15 vuotta sitten. Pakon edessä ihminen kuitenkin on kekseliäs ja yllätys: Tätä työtä VOI tehdä monin eri tavoin. Lisäksi erilaisten tapojen etsiminen koulutustyön tekemiseen on myös erilaisten oppijoiden palvelemista.

Luokkaopetus ja harjoitusten teettäminen toimivat, jos niitä käytetään sellaisten kanssa, jotka tällaista koulutustapaa tarvitsevat. Toisille oppijoille ja tiettyihin aiheisiin sopii mainiosti opiskelu verkkokurssilla. Joskus luento on paikallaan – tämä on saanut etenkin kollegat älähtämään. Monelle luento sanana tuo kai mieleen tietynlaiset yliopiston luennot, mutta pitää varoa omia ajatusurautumiaan!

Sattumasta oivallus

Keksin kokeilla luentomuotoa aivan sattumalta. Asiakkaan yhteyshenkilö ilmoitti koulutuspäivän aamuna, että "kielsin porukkaa ottamasta omia läppäreitä tähän sinun koulutukseesi". Kuulemma aikaa menee aina liikaa koneiden kanssa turaamiseen. Olin kauhuissani, koska olin suunnitellut päivän esimerkkien ja harjoitusten varaan. Muutamassa minuutissa piti tehdä uusi päiväsuunnitelma, joka käsitti etenemistä demojen ja kurssilaisten kysymysten varassa. Päivä olisi voinut sujua paremmin, mutta niin hyvin se sujui, että asiakas rohkeni tilata lisää samanlaista ja minä rohkaistuin miettimään, josko tästä voisi kehittää jotakin oman näköistään. Vähän myöhemmin sain tarjouspyynnön, jonka esittäjä kertoi suhtautuvansa kriittisesti siihen, että jokaista koulutettavaa istutetaan päivä luokassa harjoituksia tekemässä. Rakensin hänelle paketin, joka koostui erilaisin tavoin toteutetuista osakokonaisuuksista ryhmien osaamistasoon sovitettuna. Asiakas hyväksyi tarjouksen!

Demojen ja luentojen varassa etenevä koulutus ei ole uutta. Tamperelainen Relevantum Oy on toiminut näin pitkään. Olen itse osallistunut useaan Relevantumin koulutukseen. Ensimmäinen kerta oli kulttuurishokki: "Mitä, ei omaa konetta?". Se, että palasin takaisin useita kertoja, kertoo varmasti paljon. Kertonee vielä enemmän, että pitkän linjan IT-kouluttajana, jolla on myös pari vuotta sitten valmiiksi tullut kasvatustieteiden maisterin tutkinto, uskallan suositella tämän tyyppistä koulutusta. Relevantumilla on paljon aiheita, jotka jo luonteeltaan sopivat luennoksi, mutta omat hyvät kokemukseni perustuvat pääosin tietokoneohjelmien käyttöä koskevaan koulutukseen. Homma toimi!

Nyt heristän kuitenkin varoittavaa etusormea: Demo+luento-menetelmä sopii suhteellisen edistyneille käyttäjille. Perustan on oltava kunnossa! Jos on puutteita perusasioissa, kannattaa luottaa hands-on harjoittelun tehoon. Mutta osa koulutuksen tarjoajan osaamista on juuri se, että osaa kuunnella asiakasta ja suositella hänelle oikeaa menetelmää tai menetelmien yhdistelmää.

Minua kiinnostaa myös koulutettavien asioiden tarkastelu laaja-alaisemmin kuin pelkästään mekaanisten toimintojen esittelynä. Ohjelmilla tehdään aina jotakin jossakin kontekstissa. Esitysgrafiikkakoulutuksessa ja MindManagerin kanssa on ollut luontevinta lähteä kokeilemaan tätä lähestymistapaa. Myös Outlook-koulutukseen pitää mielestäni liittää tietotyön tehostamispohdintaa. Ja tehostamisella en tarkoita työn tekemistä enemmän ja nopeammin vaan fiksummin!

Kontekstin voima

Kuvassa oleva dia taitaa olla yksi toimivimpia diojani. Pöyristyttävää, sillä tietenkin dia on alun perin tehty täysin pilailumielessä. (Esitysgrafiikkagurut ympäri maapalloa tuntevat luultavasti parhaillaan epämääräistä huonovointisuutta: Jossakin planeetan pinnalla on taas laskettu ihmisten ilmoille kammottavaa esitysgrafiikkaa!)

Dia on hyvä esimerkki siitä, miten ainoa pätevä sääntö esitysgrafiikassa on: Älä noudata sääntöjä sokeasti, huomioi asiayhteys. Ihmisten reaktioista päätellen dia toimii erinomaisesti kontekstissaan, joka on esitysgrafiikan tekemistä käsittelevä koulutuspakettini. Kyseisessä kohdassa kuvailen keventävänä anekdoottina diaesitysten evoluutiota 80- ja 90-luvun vaiheen kalvotulostussulkeisista tähän päivään. Älkää siis todellakaan kiirehtikö mankeloimaan Excel-taulukoita leikepöydän läpi diaesityksiinne, vaan ajatelkaa niitä ihmisparkoja, joiden mieleen esityksistä pitäisi jotakin jäädäkin. Kuvan dia on vain hyvä huono esimerkki eräästä ihmiskunnan historian taaksejääneestä (?) vaiheesta.

Asiasta toiseen, löysin aivan äsken artikkelin, jossa on linkkejä verkkosivun tai esitysgrafiikan väripaletin suunnittelutyökaluihin. Jotkut olivat jo tuttuja, mutta kiintoisia uutuuksiakin löytyi taas. Joukossa näkyy olevan sekä ilmaista että kokeilujakson jälkeen maksullista työvälinettä: 10 Super Useful Tools for Choosing the Right Color Palette.

Puhelinmyyjistä voi kirjoittaa myös positiivisesti

Edellisessä postauksessa tuli ryöpytettyä puhelinmyyjiä jo toisen kerran tämän blogin historiassa. Olin itse asiassa aloittanut artikkelin kirjoittamisen kauan sitten, mutta jättänyt sen jostakin syystä kesken. Sitten sattui eteen harvinaisen röyhkeä puhelinmyyjä, joka inspiroi kirjoittamaan artikkelin loppuun. Mitään periaatteellista antipatiaa en tunne puhelinmyyntiä tai sen harjoittajia kohtaan, onhan sitä itsekin häirittävä ihmisiä soittelemalla. Enkä halua, että minua pidetään negatiivisena ihmisenä, jolle elämä on loputon marmatuksen lähde. Annan mielelläni ihmisille hyvää palautetta aina kun siihen on aihetta, ja usein onneksi onkin.

Eräs, joka ansaitsee positiivisen maininnan, on Suomenyritykset.fi -palvelun Leena Malja, joka kuuluu mielestäni puhelimitse tapahtuvaa markkinointia ja myyntiä harjoittavan ammattikunnan ehdottomaan eliittiin. Leena on asiallinen, vastaa kysymyksiin selkeästi ja selittää kun pyytää yksityiskohtiin tarkennusta, ei tyrkytä, ei vähättele ja pitää oma-aloitteisesti asiakkaista huolta senkin jälkeen kun lasku on maksettu. Vaikka en välttämättä jatkaisikaan sopimustani ko. palvelun kanssa, syy ei ole ainakaan myyntityylissä. Jos Leenan esimies lukee tämän, harkitse kiireesti palkankorotusta noin hyvälle tyypille! Leena kannattaisi hommata esimerkiksi puhelimitse myyntityötä tekevien koulutuspäiville opettamaan miten työ hoidetaan tyylikkäästi.

Myös Yritysteleltä soitteli pari viikkoa sitten erittäin asiallinen ja miellyttävä nuori nainen, jonka nimeä en kuitenkaan valitettavasti muista enkä voi antaa suoraa ja ansaittua hyvää palautetta.

Ongelma ei välttämättä ole puhelinmyynti sinänsä, sillä saahan sitä nyt ihminen toiselle soittaa. Ongelma on joidenkin myyjien röyhkeä ja epämiellyttävä tyyli, mitä on pakko ihmetellä, sillä se kääntyy välittömästi heitä itseään vastaan. Yleensä samojen tyyppien ominaisuus on myös mahdoton epämääräisyys ja selkeiden kysymysten väistely. Vain täysin itsesuojeluvaistonsa kadottanut erehtyisi tämän jälkeen tilaamaan. Pyydä vaikkapa 2,5 kiloa kukkamultaa niin ei pidä ihmetellä jos tulee 25 kuutiota soraa!

Kiltit puhelinmyyjätädit ja -sedät!

Minä ymmärrän, että kaikkien on jotakin tehtävä elääkseen. Oma paikkansa tässä universumissa on niin puhelinmyyjillä, stailaajilla, rahoitusasiantuntijoilla, tv-kokeilla, konsulteilla, tositeeveejuontajilla, hurujulkkiksilla kuin ICT-kouluttajanplantuillakin, vain joitakin ammattikuntia mainitakseni. Olisi kuitenkin todella humaania, jos te puhelinmyyjät ette yrittäisi maksattaa myyntipuheluitanne potentiaalisilla asiakkailla! Joskus oli tapana, että puhelinmyyjien soiton jäljiltä jäi merkintä Tuntematon numero *) vastaamattomien puheluiden luetteloon. Yhä useammin puhelimessa näkyy ihan tavallinen numero. On raivostuttavaa soittaa tällaiseen numeroon ja huomata päätyneensä myyntipuheen kohteeksi. Ja sitähän soittaa takaisin, koska soittaja olisi voinut olla asiakas, joka pyytää tarjousta.

Ihmettelen sellaisen ihmisen ajatuksenkulkua, joka pokkana ryhtyy kauppaamaan palveluitaan puhelun maksajalle, joka ei taatusti tarkista vastaamatta jäänyttä puhelua saadakseen kuulla myyntipuheita. Siis tuleehan siinä vaikutelma, että onpa tuo myyjä tyhmä ihminen. Vai onko jossakin koulutuksessa neuvottu, että kannattaa vaikuttaa tyhmältä, koska tyhmän kanssa asioiminen saa ihmiset tuntemaan itsensä suurenmoisiksi ja hyvälle mielelle tultuaan ostaisivat helpommin? Voin sanoa omalta kohdaltani, että jokainen tuote tai palvelu, jota myytäessä myyntipuhelu on yritetty maksattaa minulla, on pysyvästi mustalla listalla. Totta puhuen kaikki puhelinmyynnin välityksellä myytävä on tätä nykyä minulla mustalla listalla ja se on puhelinmyyjien ammattikunnan oma vika. Skarpatkaa! Tämä on ihan ilmainen neuvo, jonka noudattaminen saattaa kuitenkin osoittautua ratkaisevaksi lopullisissa pudotuspeleissä kun kilpaillaan niistä viimeisistä laman kynsistä säästyneistä asiakkaista.

Siis yleensäkin, kuka omilla aivoillaan ajatteleva ihminen ottaa vakavasti tätä ajan hengen mukaista myyntipuhegenreä, jonka tavoitteena tuntuu olevan mahdollisimman suuren ahdistuksen ja pelon herättäminen. Vakuutusmyyjästä webbikatalogipaikkakauppiaaseen saakka jokainen maalailee alentuvasti lässyttäen lohduttomia näkymiä, joissa sairas ja kaikkien verkostojensa hylkäämä yrittäjä näivettyy hitaasti kituen kuoliaaksi vain siksi, ettei hankkiutunut tämän suurenmoisen palvelun asiakkaaksi. Viimeisten henkäysten ajan silmien edessä pyörii filminauha, jossa kaikki puhelinmyyjien kanssa käydyt keskustelut ja heille annetut kieltävät vastaukset toistuvat toistumistaan alkaen aina alusta uudelleen.

Kaiken huippu oli tämä: Ihan vähän aikaa sitten sanoin puhelinmyyjälle, että ei nyt ole aikaa eikä kiinnostusta, eikä näitä ole tulevaisuudessakaan ja että tietoni voisi poistaa yrityksen soittolistoilta. Kaveri ehdotti, että jos olen kyllästynyt puhelinmyyntiin, hän voisi vinkata omien kavereidensa firmalle, että ottavat minuun yhteyttä ja saisin heidän kauttaan puhelinmyynnin loppumaan pysyvästi. Koska olen yrittäjä ja puhelinmyyjien kynsissä täysin lainsuojaton, minun olisi ilmeisesti pitänyt maksaa kovat "suojelurahat" tästä työrauhasta. Ilmoitin, että puhelimen punaisen luurinkuvapainikkeen painaminen ei maksa mitään!

*) Tuntematon numero puhelimen näytöllä kieltämättä aiheuttaa sen, että puheluun vastaamatta jättäminen houkuttelee. Eikö tästä voi jo tehdä sen johtopäätöksen, että puhelinmyynti ainakin ns. kylminä puheluina on inhimillisten resurssien suurta tuhlausta?

Kesällä tapahtuu, koulutusta mm. viidessä kaupungissa

Kesälomakausi lähestyy, mutta sitä ennen on tarkoitus mm. kiertää viidellä paikkakunnalla kouluttamassa, ks. ICT-tuki 2009 kesäkiertue ja tarkemmin kolmospäivän ohjelma, joka on oma puheenvuoroni.

Ajatuksena on tuon päivän aikana kertoilla Microsoft Office -paketin osaohjelmista asioita, jotka auttavat vähentämään turhaa päänraapimista ja turaamista. Pääpaino on versiossa 2007. Päivä sopii sellaiselle, joka osaa ainakin perusasiat, mutta aavistelee, että pinnan alla voisi olla enemmänkin. Ohjelmaan on mm. varattu aikaa vinkeille, joiden avulla Outlookiaan voi hyödyntää tehokkaammin. Tosin juuri tänä aamuna luin hesarista*, että sähköposti on out, mutta eiköhän sähköposti kuitenkin ole vielä yritysten keskeisin viestintäväline. Tosin ainakin yrityksen sisäisenä viestintävälineenä sähköposti on minustakin niiiiiiiin yheksänkytlukua...tilalle suosittelisin jo pikaviestimiä tai esimerkiksi vanhanaikaisista vanhanaikaisinta Adidas-väylää (liikkuminen työpäivän aikana on hyväksi).

Esimerkkinä oman koulutuspäiväni sopivasta kohderyhmäläisestä voisi olla vaikkapa kiireinen opettaja tai it-tukihenkilö jonka pitäisi tuntea Word, Excel yms. kunnolla osatakseen auttaa muita sen käytössä, mutta jonka aika ei koskaan riitä asioiden perinpohjaiseen tonkimiseen. Ja muutenkin uskoisin päivän olevan hyödyllinen kenelle tahansa, jonka organisaatiossa ollaan parhaillaan tai lähiaikoina siirtymässä vanhemmasta versiosta 2007:een tai peräti 2010:een. Versio 2010 ei nimittäin tule mahdottoman paljon eroamaan versiosta 2007.

Blogiin olen suunnitellut mm. pientä kansantajuistusartikkelisarjaa Excelin pivot-taulukkotoiminnosta. Ostin hiljattain aihetta käsittelevän kirjan Pivot Table Data Crunching for Microsoft Office Excel 2007, joka on osoittautunut kaikin puolin inspiroivaksi. En tosin ole lopullisesti päättänyt, kirjoittaisinko kansantajuistussarjan alkukesästä vaiko vasta syksymmällä, sillä muutkin aiheet houkuttelevat. Seuraavaan kirjankin aihepiiristä eli esitysgrafiikan tekemisestä olisi artikkeli-ideoita vaikka millä mitalla. Kirjan sivumäärät ovat rajalliset ja monta asiaa olen jättänyt pois ajatellen, että kirjoitan tuosta sitten blogiin.

En ole muuten päättänyt sitäkään, milloin Tuolin ja näppäimistön välistä livahdetaan kesälomalle. Pieni tauko on joka tapauksessa paikallaan.

* Hesarin artikkelissa kirjoitettiin minusta aika ikävään sävyyn (kärsiikö kirjoittaja suppean ajatusmaailman vaivasta?), että "vain vanhat mummot tuhraavat enää sähköpostissa". En ymmärrä miksi juuri mummot nostetaan aina esimerkiksi jälkeenjääneisyydestä. Minä tiedän useitakin mummoja, jotka mesettävät lapsenlapsensa kanssa ja vastaavasti tunnen monta kolmi-nelikymppistä, jotka ovat sosiaalisen median suhteen täysin kuutamolla!

Twitteriä vasta-alkajalle: retweet ja risuaita

Tässä artikkelissa valaisen paria Twitterin merkintätapaa, toisin sanoen kerron retweet-käytännöstä sekä hashtageista eli näistä kummallisista "risuaitamerkillä" varustetuista sanoista ja lyhenteistä. (Ainakin minä olisin tuntenut itseni hieman vähemmän pöhköksi n. puoli vuotta sitten, jos joku olisi kertonut nämä asiat.)
Esimerkiksi näin:

Suomeksi tässä tapahtuu seuraavaa: Olen lähettänyt uudelleen @Mindjet-tunnukselta (MindManager-ohjelmaa kehittävä yritys Twitterissä) tulleen viestin. Viestissä on linkki artikkeliin, jossa on MindManager-ohjelman käyttövinkkejä. Artikkeli sisälsi minusta sen verran käyttökelpoista tietoa, että ajattelin sen voivan kiinnostaa seuraajieni joukossa mahdollisesti olevia Mind Manager -käyttäjiä.
Varmaankin jo tästä päättelit, että retweet tehdään silloin, kun halutaan jakaa viesti tai siinä olevan linkin päästä löytyvä artikkeli omien seuraajien kanssa. Retweettaus tehdään yksinkertaisesti lisäämällä alkuperäisen viestin ja sen lähettäjän nimen eteen merkintä RT. Twitterin käyttöä helpottavissa apuohjelmissa* on yleensä valmis toiminto retweettausta varten. Käytännössä tällainen toiminto siirtää edelleen lähetettävän viestin viestikenttään sekä varustaa sen automaattisesti asianmukaisilla merkinnöillä. Jos 140:n merkin raja ei ole vielä täynnä, voit halutessasi kirjoittaa viestiin lisäkommentin.
Viestin eli tweetin lopussa olevat hashtagit #mindjet, #mindmanager jne. tarkoittavat sitä, että lähettäjä on halunnut määritellä tämän tweetin kuuluvaksi ko. luokkiin. Hashtag-käytäntö ei ole mikään Twitter-palvelun ominaisuus sinänsä vaan käyttäjäyhteisöstä itsestään lähtöisin oleva tapa luokitella viestejä. Merkinnällä pyritään helpottamaan tiettyyn aihealueeseen liittyvien tweettausten etsimistä. Hashtagien "puolivirallinen" hakemisto on osoitteessa http://hashtags.org/#
Hashtag-hakemisto ei ole maailman selkein. Hashtagit on listattu aakkosjärjestyksessä, mutta listassa on mahdottomasti hakusanoja, joiden joukossa on paljon pelkkiä kirjainlyhenteitä. Helpointa onkin kirjoittaa sivun hakukenttään kokeeksi merkkijono, jonka arvelee olevan jonkin aihealueen hashtag. Näin selviää onko kyseistä hakusanaa olemassa tai onko aihealueelle olemassa jokin muu samantapainen hakusana - haku nimittäin näyttää sellaisetkin hashtagit, joista syöttämäsi merkkijono muodostaa vain osan.
Hashtagien käytöstä on mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Joidenkin mielestä ne tuottavat vain lisää turhanaikaista hälyä Twitteriin ja tekevät viesteistä vaikeaselkoisia. On olemassa runsaasti blogiartikkeita, joissa pohditaan hyviä hashtag-käytäntöjä. Esimerkiksi C.G. Lynch artikkelissaan Twitter Tips: How and Why To Use Hashtags neuvoo käyttämään hashtagia vain silloin, kun se selkiyttää viestin sisältöä ja sitoo sen tiettyyn asiayhteyteen. Jos viestin konteksti on täysin ymmärrettävä ilman hashtagia, merkintää ei kannata lisätä.
Tässä vaiheessa huomaan kirjoittaneeni noin 400 sanaa eli artikkelista on tulossa blogiartikkeliksi taas pitkän puoleinen. Ehkä parempi ratkaisu olisi ollut kirjoittaa erilliset artikkelit sekä retweet-toiminnosta että hashtageista, mutta ehkä tämä toimii nyt pienenä starttipakettina ihmettelevälle Twitter-noviisille. Jatketaan vaikka jossakin vaiheessa syventävällä retweet- ja hashtag-artikkelilla.
Mitenkähän muuten retweet ja hashtag pitäisi suomentaa? Vai onko siinä edes mitään mieltä? Minusta esimerkiksi tweettaus on hyvä sana. Se kertoo heti, että lähetetään viestiä Twitter-nimisen palvelun välityksellä.
*Jos olet vastikään aloittanut Twitterin käytön eikä sinulla ole vielä apuohjelmaa, hanki sellainen mitä pikimmin. Esimerkiksi Firefox-selaimen käyttäjälle suosittelen alkajaisiksi vaikka TwitterFoxia , joka on huomaamaton sekä suhteellisen kevyt ja helppokäyttöinen.

LISÄYS 27.8.2013
Ainakin uudelleentviittaus on muuttunut näistä ajoista, joten kannattaa käydä lukemassa uudempi postaus aiheesta: Uudelleentviittauksen etiketti (remix).

Luetko sähköpostiasi (sekä kesätyövinkki koululaisille ja opiskelijoille)

Ilmeisesti sähköposteihin vastaamattomuus ei aina ole lähettäjästä kiinni. Eilen mm. Helsingin Sanomat ja YLE uutisoivat miten virkamiehet lukevat huonosti postiaan eivätkä ainakaan tahdo vastata kansalaisille. Eikä tämä ole erityisesti virkamiesten helmasynti, hämmästyttävän paljon sähköposteja jää vaille vastausta niissäkin ympyröissä, joissa yhteydenpidon ulospäin pitäisi olla elinehto. Nimittäin toisinaan ihan maksavan ja ostamisesta kiinnostuneen asiakkaan ominaisuudessakin olen todennut, että tyhjään bittiavaruuteen tässä huutelen.

No sattuuhan sitä. Esimerkiksi tekniikka pettää: Itselläni oli viime kesänä poissaoloviesti jostakin syystä lakannut toimimasta kesken määritellyn ajan ja sähköpostit viruivat pari viikkoa ilman minkäänlaista reagointia (minulla on nimittäin tapana silloin tällöin paeta kaiken sähköisen viestinnän ulottumattomiin, tekee uskomattoman hyvää). On myös todennäköistä, että jonkun työt on organisoitu niin huonosti, ettei hänelle ole annettu pienintäkään mahdollisuutta selviytyä niistä, jolloin tietenkin sähköpostitkin jäävät lukematta. Ja onhan mahdollista, että juuri minun viestini on ohitettu vastaamatta, koska en ole ollut riittävän tärkeä tekijä vastaanottajan todellisuudessa. Toisaalta näyttää siltä, että mitä korkeammassa asemassa olevaa ihmistä lähestyy sähköpostilla, sitä todennäköisimmin häneltä saa vastauksen. Eli suomalaisen geeniperimän kautta kirokseni tullut luontainen alemmuudentunne ei tällä kertaa tarjonnut uskottavaa selitystä. Onko sitten niin, että pomot hallitsevat delegoinnin taidon ja jossakin on se organisaatioporras, jonka alapuolelle ei kerta kaikkiaan kannata lähetellä postia, koska siellä taistellaan vielä vuoden 2005 sähköpostitulvan kanssa?

Sähköposteihin vastaamattomuus ihmetyttää jo senkin vuoksi, että puhelimellakaan ei saa ketään kiinni! Soitatpa mihin tahansa, puhelinvaihteen hoitaja kertoo tavoitellun olevan kokouksessa ja palaavan kello XX. Kun soitat mainitun ajan jälkeen uudestaan, kuulet saman vastauksen, jossa kellonaika vain on muuttunut myöhäisemmäksi tai jopa eri päiväksi. Soittopyyntöihin vastataan monen päivän päästä, jos lainkaan. Entisaikaan oli lähettejä, jotka veivät sanaa kylästä kylään. Pitäisikö tällainen viestinviejäperinne elvyttää uudelleen? Kesätöitä kaipaaville opiskelijoille tässä olisi nyt tienesti-idea, joka on vapaasti käytettävissä. Työnantajaksi en ryhdy, mutta oman yritystoiminnan käynnistäminen jo parikymppisenä on hyvä koulu.

Jos yhteydenottoihin reagoimisesta voisi jotakin päätellä, kukaan ei tunnu olevan vastuussa mistään eikä kenenkään tarvitse hoitaa mitään. Soittajia voi pakoilla vastaajien, soitonsiirtojen ja puhelinvaihteiden avustuksella ja sähköpostiviesteihin vastaamattomuus on kaikesta päätellen hiljaisesti hyväksytty. Syitä voinee hakea kiireestä, asenteista ja myös puhtaasta osaamattomuudesta: Sähköpostiohjelmissa nimittäin ON kaikenlaisia hyödyllisiä toimintoja, joilla voi järjestellä ja seuloa viestiarkistoaan. Nykytekniikka tarjoaa myös keinoja hoitaa asioita niin, ettei sähköpostia tarvitse kuormittaa ihan jokaisella "mennäänkö syömään" -kysymyksellä. (Niin niin, tiedänhän minä, kun ei osaa eikä koulutuksissa millään ehdi istumaan. Silti on varaa jättää työt tekemättä ja asiakkaat hoitamatta, sillä siitähän sähköpostin laiminlyönnissä on kyse.)

Sähköpostisuoraa vai blogi?

Saan jonkin verran sähköpostia, jota voisi kutsua markkinointiviesteiksi tai ehkäpä asiakasviesteiksi. Niiden lähettäminen on tietyin edellytyksin (myös Finlex) ihan laillista toimintaa ja jokusen kerran on tullut vapaaehtoisestikin laitettua rasti ruutuun, jolla ilmoitan olevani halukas vastaanottamaan tietoa uusista tuotteista, päivityksistä yms. Ilmeisesti nämä asiakasviestit pitää saada halutessaan loppumaan, vaikka laiskemmat yksilöt (viheltelee!) turvautuvat mielellään myös suoran Outlook-säännön tekemiseen torpatakseen ei-kiinnostavan postittelun. (Tulipa mieleeni, että pitäisi hankkiutua pois sähköpostilistalta, joka ilmoittelee liikunnanohjaajien koulutustilaisuuksista. Älkää edes kysykö, miten olen sellaiselle päätynyt, en oikeasti tiedä.)

Alhainen kynnys luoda deletoivia sääntöjä tai kiskaista markkinointiviesteiksi tulkitut roskikseen jo otsikon perusteella ei ole mitään boikotointia, kyse on rajallisen luonnonvaran eli ajan priorisoinnista. Luen ne asiakasviestit, joissa arvelen olevan tarpeellista tietoa tai jotka lähettäjän nimestä osaan yhdistää sillä hetkellä tärkeään. Näitä on vähän. Markkinointi- ja myyntiviesteiksi tulkittavat viestit saavat äkkilähdön luultavasti monelta muultakin, koska ihmiset a) saavat muutenkin paljon sähköpostia ja b) joka ämyristä lykkää markkinointiviestintää 24/7. Kummastelen kovin miksi useampi yritys tai yhteisö ei ole jo vaihtanut harakoille menevää sähköpostimarkkinointia esimerkiksi bloggaamiseen. Monikohan nyt ajattelee, että onpa typerä tuo eukko! Blogiin tullaan vapaaehtoisesti. Ihmisiähän pitää muistuttaa, herätellä ja houkutella, jotta ne kelvottomat ostaisivat. Olenko sitten poikkeus, koska haluan toimia omaehtoisesti koettujen ostotarpeiden pohjalta? En usko! En varmasti ole yksin siinäkään, että haluan päättää itse mistä teen ostoksia ja kuinka kauan aikaa käytän eri vaihtoehtojen vertailuun. Kun ryhdyn shoppailemaan, käytän tiedon hakemiseen ihan muita kanavia kuin sähköpostin Saapuneet-laatikkoa ja tämä koskee shoppailuani niin yksityishenkilönä kuin yrittäjänä.

Sähköpostilla markkinoiva yritys haaskaa enimmäkseen asiakkaan aikaa, mikä ei ole omiaan edistämään positiivisten mielikuvien syntymistä yritystä kohtaan. Bloggaava yrittäjä ei joudu toiminnastaan kertoessaan häiritsemään samalla tavoin kuin sähköpostia lähettämällä. Asiakkaiden saaminen blogin lukijoiksi vaatii kieltämättä ponnisteluja ja aikaa, joten pikavoittoja tavoitteleva älköön vaivautuko. Blogiin on tuotettava asiakkaita kiinnostavaa sisältöä, pelkästään hintatiedot tuskin keräävät montaakaan palaavaa kävijää tai houkuttavat tilaamaan syötteen. Mutta kuten mm. Anja Alasilta toteaa yritysbloggaajille suunnatun Blogi tulee töihin -kirjan(* verkkosivun artikkelissa:

"Bloggaukseen on järjestettävä aikaa karsimalla vanhoja kirjoitustöitä tai joitain muita töitä."

Jos esimerkiksi sähköpostiviestit joka tapauksessa jäävät lukematta, eikö niiden kirjoittamiseen käytetty aika ole katsottavissa hukkaan heitetyksi ajaksi, jota voi yhtä hyvin karsia työlistaltaan. Ja jos muutos kuulostaa liian rankalta: eihän sähköpostiyhteydenpidosta tarvitse kokonaan luopua, blogia voi käyttää sen tukena vähentämässä sähköpostisaasteen määrää. Ja asiakas kiittää!

Blogin teho on hyvässä sisällössä: Kun asiakas oppii siihen, että blogiin ilmaantuu säännöllisin välein kiintoisaa luettavaa, hän seuraa blogia. Tätä kautta hänelle on mahdollista antaa myös tietoja uusista tuotteista yms. Tyylikkäästi, nykyaikaisesti ja ärsyttämättä.

*Tässä on taas yksi mielenkiintoinen kirja, jota en ole valitettavasti vielä ehtinyt lukemaan, mutta joka on listalla "ehdottomasti luettavat". Viimeistään kesällä!