Aikaisemmin talvella intoilin löytämästäni esitysgrafiikkasovelluksesta Prezistä. Sain lopulta siihen testitunnukset, joita en sitten odottanutkaan kuin 3 viikkoa. Kiiruhdin tietenkin suu messingillä kokeilemaan, mutta viritys taisi olla vielä pahasti keskeneräinen, koska yritykset tehdä jotakin, tai suoraan sanoen mitä tahansa, päättyivät useimmiten virheilmoituksiin. Vähitellen Preziä on kuitenkin päässyt ihan kunnolla testailemaan, nyt sen voi jo sanoa toimivan.
Grafiikkasovellusten tulevaisuus on luultavasti jokin tämäntyyppinen ratkaisu, esimerkiksi tuolla Microsoftin suunnalla vastaavia esimerkkejä ovat pptPlex tai TouchWall. Näistä jälkimmäinen ei ole enää pelkästään esitysgrafiikkaa vaan sovellus on jonkinlainen vuorovaikutteinen "informaatiopinta".
Prezi perustuu ajatteluun, jossa käytettävissä on suuri yhtenäinen pinta aineiston sijoituspaikaksi. Esityksen katsominen tapahtuu pinnalla liikkumalla kohteita zoomaten. Esityksen pitäjä tai katsoja ei ole sidottu lineaariseen etenemisjärjestykseen vaan hän voi edetä oman kiinnostuksensa ohjaamana. Toki tällainen asettaa esityksen tekijälle ja katsojalle myös uusia taitovaatimuksia ja uuden lähestymistavan sisäistämiseen menee oma aikansa.
Tekijätiimi sanoo näin:
"The ideology of Prezi is based our natural knowledge on how to coordinate ourselves in space; traditionally all information we have had to process and store used to be linked to physical space. That is where our minds have developed good skills in orienting ourselves. Despite all this digital information today is mostly presented to us as a moniker of printed matter."Näinhän se on, että esitysgrafiikkaohjelmat tämän hetkisessä muodossaan perustuvat iät ja ajat käytössä olleisiin infoformaatteihin eli kirjeeseen, lehteen ja kirjaan, joiden peruja on myös vanha piirtoheitinkalvo, josta taas on kehittynyt PowerPointin ja vastaavien sovellusten dia. Lähtökohtana oleva yksi sivu ei välttämättä olekaan mielekkäin tapa käsitellä informaatiota. Siihen on totuttu ja sillä on omat hyvät puolensa, mutta ehkä toisinkin voisi tehdä. Odotan uteliaana miten Prezi kehittyy ja mitä muuta on tulossa!
Käykää alkajaisiksi katsomassa Prezin sivulla olevia valmiita demoja. Jos oikein kovasti alkoi kiinnostaa, pyytäkää tunnukset ja kokeilkaa.
Viime viikolla löysin uuden blogin Cool Infographics ja sieltä paljon kivoja grafiikoita. Ensimmäiseksi linkki ruotsalaisen Tomas Nilssonin ns. informaatiografiikkatyylillä tekemään animaatioon. Se kertoo uudella tavalla klassikkotarinan Pieni punahilkka. Leike on minusta nerokas toteutus ja taatusti jokaisen sen katsomiseen kuluvan minuutin arvoinen.
Toinen grafiikka sopii elokuvan ystäville. Kuvassa on arvioitu elokuvatrilogioiden eri osien laatua. Jotenkin näyttäisi siltä, että menestykseksi osoittautuneen aiheen käsittely pitäisi osata lopettaa ajoissa! Poikkeus, josta olen ihan samaa mieltä, on Taru sormusten herrasta, mutta olihan alkuperäinen tarinakin 3-osainen.
Lopuksi kiintoisalta vaikuttava esimerkki tekstidokumenttien sisällön visualisoimisesta. Kuvio näyttää graafisessa muodossa tarkasteltavana olevan dokumentin sisältämät käsitteet ja niiden keskinäiset suhteet. Sivulla kuvan alapuolella on linkit pariin pdf-tiedostoon, joita kiinnostuneen kannattaa vilkaista tarkemmin. Hämmentävää, kiehtovaa ja kaunista!
Tämä oli tosiaan Tuolin ja näppäimistön välistä -blogin sadas artikkeli! Jaa-a, toiselle kierrokselle kai sitten.
Sattuneesta syystä olen viime aikoina miettinyt mm. esitysgrafiikan animaatioihin liittyviä asioita. Ensimmäinen kysymys tietenkin on käyttääkö vai eikö käyttää. Jossakin esitysgrafiikan historian vaiheessa animaatiot olivat nimittäin auttamattoman HYI! Tämän arvelen johtuneen animaatioiden uutuudenviehätyksestä: Aina johonkin pitää hurahtaa ja sitten tapahtuu ylilyöntejä. Esitysgrafiikkaa neuro- ja kognitiopsykologin silmälasein tarkastellut Stephen M. Kosslyn antaa PowerPointin käyttöä käsittelevässä kirjassaan animaatioiden käyttöä harkitseville seuraavanlaisen kymmenen kohdan ohjeen:
1. Käytä animaatiota siten, että se auttaa katsojaa ja ohjaa hänen huomionsa johonkin merkitykselliseen. Ei animaatiota sen itsensä vuoksi.
2. Vaihda siirtymätehostetta vain jos vaihtamisella on jokin merkitys. Ihminen odottaa muutoksen tarkoittavan jotakin. Ellei muutos merkitse mitään, se koetaan useimmiten ärsyttävänä ja hämmentävänä.
3. Älä käytä satunnaisesti vaihtuvia siirtymätehosteita (vrt. edellinen).
(Oma huomautus tähän väliin: kukahan valopää nämä satunnaiset vaihtumiset on ylipäätään keksinyt? Vielä PowerPoint 2007-versiossakin, joka muuten on aikaisemmasta paljon siistiytynyt, on vaihtoehto Satunnainen, argh!)4. Älä käytä hitaita häivytyksiä diojen vaihtamiseen. Katsoja ei pidä turhasta odottelusta eikä epämääräisyydestä. Häivytys on eri asia, kuin monimutkaisen piirroksen näyttäminen osakokonaisuus kerralla (ks. kohta 8).
5. Käytä saman tietokokonaisuuden osien liikuttamiseen samanlaista tehostetta äläkä pilko kokonaisuuksia liian pieniksi osiksi. Älä missään nimessä tuo luettelon rivejä diaan erikseen ja eri suunnista tai tiputtele tekstiä sana kerrallaan.
6. Siirrä korkeintaan neljää erillistä elementtiä yhtäaikaa.
7. Älä pakota katsojaa lukemaan liikkuvaa tekstiä.
8. Rakenna monimutkaiset kaaviot animaation avulla osa kerrallaan. Muista tässä kuitenkin aikaisempien kohtien ohjeet, erityisesti 4, 5 ja 6.
9. Huolehdi siitä, että elävän olennon liikettä tai tapahtumaa kuvaava animaatio on mahdollisimman yhdenmukainen todellisuuden kanssa. Lehmät eivät lennä edes esitysgrafiikassa.
10. Harkitse voisiko animaation korvata tilanteeseen sopivalla videoleikkeellä.
Käytännön esimerkkejä animaatioiden käytöstä kannattaa katsoa mm. slide:ology-kirjan tukisivulta sekä tutkia kirjaan liittyvän blogin artikkelia Animation Works Like Magic.
Vinkki PowerPoint 2007 -version käyttäjälle: Kurkista sivulle, josta voi ladata valmiita animaatiotehosteita sisältäviä templateja. Hienoja, tosin Kosslyn heristelisi sormeaan joidenkin kohdalla. Mm. ensimmäisestä silmääni miellyttäneestä löysin liikkuvaa tekstiä vaan onko tuo nyt niin vaarallista – mallit ovat kuitenkin kuin toiselta galaksilta kun vertaa joihinkin näkemiinsä animaatiovirityksiin.
(Kuvan diassa pyöri numerolaskuri, joka staattisessa kaappauskuvassa näyttää hieman oudolta.)
Kirjoitan parhaillaan kirjaa esitysgrafiikan tekemisestä. Kustantajan verkkokaupan sivulla on siitä jo ennakkotiedot ja kuvaus.
Olen tainnut joskus mainita, että opiskelin toista tutkintoani vuosina 2003−2005. Yhden lukukauden olin peräti opintovapaalla ja sain nauttia täysipäiväisen opiskelun ylellisyydestä, loput ajasta yritin sukkuloida sekä opiskelun että oman yritystoiminnan käynnistämisen ja pyörittämisen välissä. Milloinkaan aikaisemmin en ollut vastaavalla tavalla kiinnittänyt huomiota esitysgrafiikan käyttötapoihin kuin opiskellessani. Ehkä tämä johtui siitä, että esitysgrafiikan välityksellä saatuun tietoon kohdistui todellisia käyttökelpoisuusvaatimuksia (tentin läpäiseminen) tai siitä, että jotkut opintojaksot avasivat uusia näkökulmia asioihin. En sano, että esitysgrafiikan kanssa pidetty luento olisi ollut aina huono, mutta esitysgrafiikan avulla pidetty luento oli useammin huono ja pitkästyttävä kuin ilman esitysgrafiikkaa pidetty luento. Tämä on muuten aika merkillistä kun ajattelee, että monet näistä luennoitsijoista olivat tekemisissä ihmisen oppimiseen liittyvän tutkimustiedon kanssa (suutarin lapsiako!). Nämä kokemukset saivat pohtimaan esitysgrafiikan käyttötottumuksia eikä vähiten siitä syystä, että itse toimistosovellusten kouluttajana yritän kiinnittää huomiota myös hyviin käytäntöihin ja tehokkaampiin työtapoihin.
"Esitysgrafiikkaherätyksessäni" näkyy miten tietyt asiat ovat jostakin syystä yhtä aikaa ilmassa useilla eri suunnilla: Samoihin aikoihin kun kauhistelin luentosalien diasaastetta ja etenkin esitysgrafiikkatiedostojen tiivistelmäsivujen tarjoamista "opiskelumateriaalina", alkoi näkyä esitysgrafiikan parempaa käyttöä käsitteleviä artikkeleita ja kirjoja. Nyt löytyy jo esitysgrafiikan käyttöä käsittelevää tutkimustietoakin. En oikeastaan ihmettele, että asiat ovat edenneet tällä tavoin. Ihmettelen sitä, ettei esitysgrafiikkaan ole kiinnitetty huomiota vielä aikaisemmin. Ihan kuin käveltäisiin kivi kengässä ja ihmeteltäisiin miksi jalkaan aina vain sattuu.
Death by PowerPoint on muuten mahdollista saada aikaan millä tahansa esitysgrafiikkaohjelmalla. Esimerkiksi OpenOffice.org Impress sisältää runsaasti vanhemmista PowerPoint-versioista matkittuja huonoja ominaisuuksia. Jos OO-projekti joskus ajateltiin todelliseksi vaihtoehdoksi niille, jotka eivät Microsoft-kulttuuria sulata, miksi siitä ei sitten tehty sellaista? Tietyiltä osilta Impress toimii kieltämättä fiksusti, se ei esimerkiksi oleta liikoja vaan antaa käyttäjän tehdä päätökset.
Kirja ei ole yhdenkään esitysgrafiikkaohjelman käytön opas, vaan yksittäisten ohjelmien toiminnot pitää osata tai opetella muuten. Kun kirjassa sivutaan esitysgrafiikkaohjelmia esimerkeissä, yritän antaa tilaa sekä PowerPointille että Impressille.
Hurahdin sitten Twitter-käyttäjäksi skeptisestä aloituksesta huolimatta. Twitterhän on tämä jo teeveestäkin tuttu pikaviestipalvelu, johon voidaan kirjoittaa viestejä, lähettää linkkejä ja jonka käyttäjille on olemassa lukematon määrä erilaisia työkaluja ja lisäosia.
Yhtä paljon kuin vuosi sitten löytyi blogiartikkeleita bloggaamisesta, niitä löytyy nyt Twitterin hyödyntämisestä. Suurin osa näistä keskittyy valitettavan tyypillisen minäminäjamunjutut-asenteen mukaisesti siihen, miten saada seuraajiensa määrä mahdollisimman suureksi. Oman ranking-listani parhaimmistoon sijoittuu kuitenkin Matt Singleyn kirjoittama postaus "5 Ways To Follow Good People On Twitter". Artikkelin sanoman voisi kiteyttää siten, että Twitterin arvo ei ole sinua seuraavien ihmisten määrässä vaan siinä, ketä sinä itse seuraat.
Tämän koen olevan lähellä omia ajatuksiani Twitterin käytöstä. Olen nimittäin huomannut, että Twitter on mieletön resurssi, suorastaan työssä oppimisen edistäjä. Kaikki on kiinni siitä, että löytää oikeat seurattavat. "Oikeilla" tarkoitan ihmisiä, jotka lähettävät linkkejä hyviin asiasivuihin: käyttöjärjestelmiä*), softaa, verkkoviestintää, oppimista jne. jne. Kyse ei todellakaan ole juoruilemisesta tai vitsien vääntämisestä, vaikka voihan palvelua siihenkin käyttää, kukin tyylillään. Ja hyvä Twitter-vitsi tarvitaan joskus päivää piristämään! Kun löytää tyyppejä, joilla on samansuuntaisia mielenkiinnon kohteita, heidän lähettämistään linkeistä löytää paljon ajankohtaista ja hyödyllistä. Toivon kovasti, että itse voin olla muille avuksi vastaavalla tavalla. (Delicious-linkkisivullani on muuten joitakin artikkeleita Twitterin käytöstä mm. opetuksessa, vinkkejä lisäosista yms. Jos aihe on outo, mutta kiinnostaa, näillä ehkä pääsee alkuun.)
Seurattavan laadun mittari lienee jonkinlainen informaatio/huuhasuhde. Sellainen tweettailija tipahtaa listalta nopeasti, joka spämmailee selfhelp-oppaiden mietelauseita tai mainoksia 20 viestiä/h -vauhdilla. Itselläni seurattavien määrä on pieni, mutta ehkä en ole löytänyt vielä parhaita työkaluja viestivirtojen hallintaan. Olen alkuhaahuilujen jälkeen päätynyt pitämään määrän noin 10–20 välillä. Juuri nyt käytän Firefoxin Twitbin-laajennusta, mutta parempi systeemi on jatkuvassa haussa.
Miten sitten löytää seuraamisen arvoisia ihmisiä. Hyvissä blogeissa on usein linkki bloggaajien Twitter-tileihin. Myös palvelu nimeltä Twellow auttaa löytämään eri aihepiireistä kiinnostuneita kanssakulkijoita. Myös omien seurattaviensa Following-listasta voi etsiä mielenkiintoisia tyyppejä.
*) Minä en muuten ole käyttisfundamentalisti, mitä pidän enemmän tai vähemmän infantiilina ominaisuutena ihmisessä. Yksi mukava Twitter-tuttavuus on mcantti, joka hyvien tweettausten lisäksi kirjoittaa mainiota Mac-asioihin painottuvaa Kouluttajan blogia. Olen nyt vain päätynyt PC-käyttäjäksi, mutta käytän satunnaisesti mm. InDesignia, johon Antin blogista on löytynyt hyviä vinkkejä. Ja jo tieto Keynoten kaltaisen esitysgrafiikkaohjelman olemassaolosta houkuttaisi suuresti ostamaan oman Macin...
Lyhyt ja ytimekäs lause silmiä hivelevän taustavalokuvan päällä on kaunis katsoa ja varmasti tehokaskin, mutta kaikissa tapauksissa se ei vielä riitä esitysgrafiikaksi. Suuri osa asiakkaistani tarvitsee graafisia kuvaajia, kulkukaavioita, taulukoita yms. numerotietoa ja prosessien etenemistä havainnollistavaa grafiikkaa diaesityksissään. Tällaisen tekemiseen eivät Presentationzenin tai slide:ologyn opit aivan riitä. Olen toki em. blogien ja kirjojen vannoutunut fani, mutta etsin myös aktiivisesti oppia ja vinkkejä toisista suunnista.
Jokin aika sitten löysin blogin nimeltä Extreme Presentation ja sieltä Chart Chooser -kaavion. Blogia kirjoittava Andrew Abela on laatinut kaavion opastaakseen ihmisiä valitsemaan oikeanlaisen graafisen kuvaajan esittämälleen tiedolle. Jostakin syystä blogin lukijat villiintyivät kääntämään Chart Chooseria eri kielille, siitä on saatavissa käännökset venäjäksi, kiinaksi, saksaksi, ruotsiksi ja nyt myös suomeksi. Syyllinen viimeksi mainittuun istuu parhaillaan täällä tuolin ja näppäimistön välissä kirjoittamassa.
Minusta kaavakuva on näppärä ja hyödyllinen apuväline kiireiselle, joka miettii miten asiansa tehokkaimmin esittäisi. Tekninen ja numerotieto kuvallisessa muodossa kun pitäisi myös saada esitetyksi siten, että kuvaaja näyttää miten asiat ovat, mutta ei enempää eikä vähempää. Kuten kaaviota koskevassa email-vaihdossa totesin, minusta kaavio oli kääntämisen arvoinen. (Parin päivän takaisen hesariartikkelin perusteella kääntäjät muuten elävät köyhyysrajan lähellä, joten eipä kait ole paljonkaan eroa sillä kääntääkö ilmaiseksi vai laskuttaen. Ja kun kääntää ilmaiseksi, voi kääntää sellaista jota tarvitsee itse ja jota pitää kääntämisen arvoisena. )
Numeromuotoisen tiedon visualisoinnin ei muuten tarvitse olla tylsää, vaikka tällaisia epäilyksiä olen joskus ollut huomaavinani. Hyviä blogeja aiheesta ovat mm.:
sekä CommComm-blogin artikkeli, johon on koottu tietoa PowerPointia sivuavasta tutkimuksesta: Creating PowerPoint Based on Research.
Jos toisiinsa sopivien väriyhdistelmien valitseminen tuntuu vaikealta, voin auttaa sinua ainakin siinä tapauksessa, että kummastelet värejä parhaillaan tietokoneen ruudun edessä.
Verkosta nimittäin löytyy useita työkaluja, jotka luovat annetun perusvärin pohjalta valmiita väriyhdistelmiä. Adobella on omansa, joka on osoitteessa http://kuler.adobe.com. Toinen vastaavanlainen on Colorblender, Adoben sivun tapaan jo vanha tuttavuus. Adoben kaikki tuntevat, Colorblender on tanskalaisen Kim Jensenin tuotos.
Uusin löytöni ja myös tämän hetkinen suosikkini on Color Scheme Designer, joka on tsekkiläisen Petr Staníčekin tekemä sovellus. Sivu on helppokäyttöinen ja monipuolinen työkalu. Sen avulla voidaan tarkastella näkyvissä olevaa väriyhdistelmää myös sellaisena kuin se näkyisi erilaisista värinäön puutteista kärsiville ihmisille.
Jos perusvärinkin valinta on vaikeaa, avaa kuvankäsittelyohjelma, hae siihen esimerkiksi yrityksesi tai yhdistyksesi logo ja poimi ensimmäinen väri siitä. Näin huolehdit siitä, että tuleva väripaletti sopii organisaation tai yhteisön ilmeeseen. Kun väri on poimittu, avataan kuvankäsittelyohjelman väripaletti ja tarkistetaan värin RGB-arvo, josta saadaan siis sovellukseen syötettävän lähtövärin arvo. Color Scheme Designer vaatii kuitenkin RGB-arvoa vastaavan heksakoodin. Valitettavasti esimerkiksi PowerPoint näyttää värit vain RGB-arvoina, joten heksakoodi on selvitettävä muulla tavoin. Itse avaisin tähän kuvankäsittelyohjelman. Verkossa on myös muuntimia, http://www.dtp-aus.com/hexadeci.htm. on eräs näistä, yksinkertainen ja selkeä. Älä säikähdä taulukkoa vaan lähde etenemään siinä järjestelmällisesti 2 merkkiä kerrallaan: Esimerkiksi FF9700 (kirkas oranssi) vastaa osavärejä R 255, G 151, B 0.
Luovia hetkiä! Muista kuitenkin, että painotöitä varten tehtävät värimäärittelyt vaativat toisenlaista lähestymistapaa. Esimerkiksi Color Scheme Designeria suosittelen vain verkkosivujen ja esitysgrafiikan tekijän työkaluksi.
Tänään blogini ensimmäisestä artikkelista on kulunut tasan vuosi. Alkuajoista on jäänyt päällimmäiseksi mieleen miten vaikeaa ja kangertelevaa kirjoittaminen oli. Minusta oli kerta kaikkiaan kamalaa lykätä tekstiä omalla nimellä verkkoon, kesti pitkään ennen kuin ylenpalttinen itsekritiikki alkoi karista (ja luultavasti moni toivoo, että sitä olisi vähän jäänytkin).
Välillä on ollut vaikeuksia rajata blogin aihepiiriä. Työn puolesta askartelen paljon IT- ja tietotyöasioiden parissa, mutta minulla on myös tartuntaa tuolta "ihmispuolelta". Kaikissa blogioppaissa neuvotaan pysymään yhdessä aiheessa ja tällaiset jokapaikan höylät saavat neuvoksi kirjoittaa eri aiheista eri blogeihin. No kun siinä vuorokaudessa on ne 24 tuntia eikä niitä voi pelkästään ilmaistekemiseen käyttää. Olen kovasti yrittänyt pitäytyä Office- ja tietotyöjutuissa, mutta mutta... eihän asioiden välisiä rajoja voi viivoittimella vetää. Toimistosoftakin on osa tätä ihmisen maailmaa ja asiat lomittuvat toisiinsa, kuten nyt esimerkiksi jooga työssä jaksamiseen:) Olisi kieltämättä kiva kirjoittaa vielä paria muutakin blogia. Tämän voisin jättää softajorinolle, toisessa voisin pohdiskella niitä näitä. Kolmannessa vaikka kertoisin, millaista on käydä TOKO-koulutuksessa mäyräkoiran kanssa (tuo ei muuten ollut vitsi ja kyllä, tiedän, että mäyräkoira ei ole tyypillinen TOKO-koira! ).
Tottakai olen ollut monta kertaa aikeissa lopettaa blogini. Sitten kun on huomannut, että aika moni ihminen lukee tätä ja positiivista palautettakin on tullut, niin on tullut jatketuksi. Näyttää muuten olevan tapana, että aloittelevan bloginpitäjän pitäisi riekkua hirveästi kun 1000 kävijän raja ylittyy. Mistäs minä sen tiedän koska se on oikeasti ylittynyt, koska ryhdyin ko. asiaa seuraamaankin vasta syksyllä 2008? Tosin ennen viime syksyä täällä oli kovin hiljaista!
Muita blogeja luen tietysti, tällä hetkellä minulla taitaa olla Bloglines-palvelussa 30 blogia seurannassa, mutta aktiivisemmin seuraan reilua 10 blogia, jotka vaihtelevat sen mukaan mitä minulla sattuu olemaan työn alla. Hyvät blogit ovat mahtava resurssi, samaten vielä viime vuoden lopulla kummastelemani Twitter on yllättäen osoittautunut työvälineeksi, jonka avulla on löytynyt vaikka mitä hyödyllistä vaikka en kovin aktiivinen ole sillä suunnalla ollutkaan.
Jostakin syystä suurin osa seuraamistani blogeista on englanninkielisiä. En osaa sanoa miksi, onhan meilläkin paljon kiintoisia blogeja. Ehkä suuresta tarjonnasta sitten löytää helpommin hengenheimolaisiksi kokemiaan kirjoittajia tai muuten omiin kiinnostuksen kohteisiin juuri sopivia. Jossakin vaiheessa jopa harkitsin bloggaamista englanniksi, mutta toisaalta englanniksi kirjoitellaan "minun aiheistani" vaikka millä mitalla. Ehkä tällä blogilla on oma paikkansa mm. siinä, että yritän omien artikkeleiden raapustamisen ohella seurata englanninkielisen maailman blogeja ja tarjoilla myös sieltä tekemiäni valikoituja löytöjä suomeksi suomalaisten luettavaksi, oppia omalla kielellä -hengessä (ja lähdetietoon tietenkin asianmukaisesti linkittäen).
PS Synttärikakku ei ole oma teelmykseni, mutta kiva siitä huolimatta, eikö? Kuvan on ottanut australialainen Richard Dudley ja kuvan lähde on Stock.exhng -kuvapalvelu.
Eläkeikäkeskustelua käydään kiivaana. Aamuisessa hesarissa muistutettiin eräästä olennaisesta seikasta: Eläkeiän nostaminen vaatii paremmat työolot (paperiversiossa, linkkiä en tähän löytänyt). Katselin viikonloppuna aiemmin tallentamani Punaisen langan, jonka aiheena oli työpaikkakiusaaminen. Tänä aamuna törmäsin Hesarin nettisivulla taas uuteen kiusaamisuutiseen. Mikä kumma ihmisiä vaivaa? Freenä on kieltämättä hyvä olla kun voi keskittyä olennaiseen eikä tarvitse käydä turhia kiistoja ja valtataisteluita. Tänä päivänä yksin työtä tehden ei edes tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi, sillä tekniikka mahdollistaa verkostoitumisen ja kontaktien ylläpitämisen. Eikä siinä verkostossa tarvitse pitää kaunaisia verenimijöitä, työpaikalla sellainen voi vaania naapurisermin takana.
Mutta ikäkysymykseen: Minusta työiän pidentämisvaatimukset ovat mitä suurinta tekopyhyyttä niin kauan kuin asenteilla sanotaan täysin päinvastaista. Olen jostakin syystä ottanut talteen 19.1.09 päivätyn hesarin artikkelin, jossa pääministeri maalailee uhkakuvaa "poikkeuksellisen epäedulliseksi muodostuvasta väestörakenteesta". Muutama viikko myöhemmin sama mies kömpii ihmisten ilmoille Rukan hangilta patistelemaan ihmisiä pysymään töissä! En minä ainakaan haluaisi pyöriä toisten jaloissa esimerkkinä epäedullisesta väestörakenteesta. En sentään tarkoita, että pitäisi kieltää tosiasioita. Ihmiset toki vanhenevat, mutta se pitäisi ymmärtää, että jokainen vanhenee yksilöllisesti. Mitä vanhemmiksi ihmiset tulevat, sitä erilaisempia heistä tulee verrattuna muihin samanikäisiin. Asenteet kuitenkin perustuvat typerään yleistämiseen ja ylläpitävät sitä.
Olen lukenut Don Tapscottin mielenkiintoista kirjaa nimeltä Grown up digital. Kirjassa tuodaan esille viime aikoina tehtyä aivotutkimusta, jonka tulosten mukaisesti ihmisen ympäristö ja hänen oma toimintansa muokkaavat aivoja, nuorella iällä tietenkin voimakkaasti, mutta myös aikuisiällä enemmänkin kuin on uskottu. Tästä voisi tehdä päätelmiä siihen suuntaan, että tietyn määrän ikävuosia ei automaattisesti tarvitse lyödä otsaan horiskon leimaa, sen voi ansaita jo nuorenakin. Jos on jo kolmikymppisenä ollut vain periaatteessa jokaikistä muutosta vastaan (näitä löytyy!) ja jos sama linja on jatkunut viisikymppisille saakka, ehkä voisi puhua työuran pidentämisen kannalta poikkeuksellisen epäedullisesta asennoitumisesta ja toimintatavoista.
Työpaikkojen negatiivista ilmapiiriä pahempana työuran pidentämisen esteenä pidän siis typeriä yleistyksiä viljelevää asenneilmastoa. Se väsyttää, koska asenteiden kohteena oleva joutuu puolustautumaan jatkuvasti ainakin omassa mielessään. Asenteet paistavat läpi itsekin jo ikääntyvien päättäjien puheista mutta kaikuvat myös ihmisten puhuessa omasta itsestään. Hiukseni nousevat pystyyn aina kun kuulen nelikymppisen haikailevan eläkevuosia. Aika voi tulla pitkäksi! Ja entä jos ne eläkevuodet eivät edes ehdi tulla tai tulevatkin toisenlaisena kuin oli kuvitellut? Ikävintä on myös se, että nämä eläkeikää haikailevat ovat usein samoja, jotka pilkkaavat ja vähättelevät ikätovereidensa opiskeluhankkeita: Kun en minä viitsi kehittää itseäni enkä halua tutkia uusia asioita niin eivät muutkaan saa, koska se nyt on nuorten juttu.
No entä nämä Y-sukupolvihohhoilut, LOL, OMG! Tulee uusi uljas sukupolvi ja kaikki muuttuu, niin niin. Entäs kun se uusi sukupolvi ei välttämättä pysty tekemään kaikkea tekemätöntä työtä? Enkä millään jaksa uskoa, että joku sukupolvi yhtäkkiä olisi täysin erilainen kuin edeltäjänsä. Tietyt kehitykselliset lainalaisuudet erottavat toisistaan kaikkien sukupolvien yksilöitä vaikkapa nyt tämän aivotutkimuksen näkökulmasta: Aina on niitä, jotka omalla toiminnallaan edistävät omaa kehittymistään. Vastaavasti löytyy niitä, jotka jo varhain lyövät luukut kiinni ja junttaantuvat oman mielensä tuottamiin kuviin siitä, miten asioiden pitäisi olla. Työelämässä pyörii niin kolmikymppisiä raakkeja kuin viisikymppisiä kehitysmyönteisiä elinikäisiä oppijoitakin.
Viime viikolla tyttäreni sai uuden tietokoneen. Jätetäänpä merkki mainitsematta, koska jäljempänä kuvaamani ongelmat eivät tietääkseni ole mitenkään merkkikohtaisia. Sanotaan kuitenkin, että laite on pienikokoinen, näppärä ja tehokas. Laite ostettiin valmiiksi asennettuna, ts. käyttöjärjestelmä oli kunnossa, toimistopaketti asennettuna, viruksentorjuntaohjelmasta luvattiin käyttöön 60 päivän kokeiluversio, käsittääkseni melko tavanomainen kokonaisuus.
Jussi T. Kosken Arkiähky-kirjassa on sanottu mm. seuraavaa:
"Mitä enemmän kulutamme huonosti toimivaa teknologiaa, sitä enemmän teknologia kuluttaa meitä. Tätä puolta kulutusyhteiskunnan olemuksesta ei ole vieläkään riittävän syvästi oivallettu."Viime viikon loppupuolella käytin useita tunteja sellaisen laitteen kanssa, joka on tieto- ja oppimisyhteiskunnan asukille välttämätön ja joita saa kaupasta käyttövalmiina, niin sanotusti.
Hämmästyttävän paljon valmiiksi asennetun tietokoneen kanssa piti viettää aikaa saadakseen häiritseviä toimintoja pois päältä tai toimimattomia toimintoja pois ja korvatakseen toimivilla. Ensimmäinen ärsytys oli laitteen turvajärjestelmä, joka halusi tehdä kaiken mahdollisen käyttäjän puolesta ja sen intoa piti hillitä. Aikaa kului tarpeettoman paljon käyttöoppaan linkkien aukomiseen, eikä vieläkään ole täysin selvillä mitä järjestelmä haluaa tallentaa ja mihin. En ylipäätään pidä mistään sellaisesta, joka lupaa hoitaa asioita käyttäjän puolesta eikä selvästi kerro millä tavalla ja mihin esimerkiksi tietoja tallennetaan. Tiedän nimittäin, että jossakin vaiheessa koneiden ja ohjelmien lupaukset pettävät ja silloin on käyttäjän itsensä hyvä tietää yhtä sun toista.
Jussi T. Koski:
"Erilaiset tekniset apuvälineemme tarvitsevat jatkuvia väliapuja toimiakseen luvatulla tavalla, eivätkä toimi sittenkään. Kyllä on tulevaisuuden antropologeilla ihmeteltävää."Palomuuri- ja viruksentorjuntaohjelman 60 päivän kokeiluversio osoittautui erinomaiseksi markkinointikeinoksi, nimittäin kilpailijan kannalta! Koneen käyttöönoton yhteydessä asianmukaisesti tehty rekisteröinti ei riittänyt saamaan ohjelmaa toimimaan täydellisesti vaan olisi pitänyt lähteä säätämään ohjelmavalmistajan verkkosivulla olevaa konsolia paikallisesti tehtyjen säätöjen lisäksi. Verkkosivu, johon pääsi rekisteröinnin jälkeen saadulla salasanalla, oli mitä sekavin. Tekisi mieli lähettää linkki Jacob Nielsenille. Myönnän tosin, että syyllistyin kärsimättömyyden paheeseen ja enkä pitkään turannut verkkosivun asetusten kanssa. Ilmoitin etten aio opiskella 60 päivän takia uutta viruksentorjuntaohjelmaa, koska en myöskään missään nimessä ryhdy maksamaan näin epämääräisellä käyttöliittymällä varustetusta softasta. Poistin viruksentorjunnan ja palomuurin, hain verkosta ilmaiset työkalut, joiden tiedän toimivan. Hyviä ilmaisohjelmia suosittelen mielelläni ihan nimeltä mainiten: Hakemani viruksentorjuntaohjelma oli Avast, joka on kotikäyttäjälle ilmainen. Palomuuriksi laitoin toistaiseksi päälle Windows Vistan oman palomuurin.
Tässä vaiheessa totesin, että olen elinaikanani viettänyt melkoisesti aikaa graafisen käyttöliittymän tiimalasikuvaketta katsellen, sittemmin ohjelman otsikkorivin (Ei vastaa) -merkintää tuijotellen ja pohtien, tarkoittaako tämä nyt oikeasti juntturaa vaiko vain pientä viivästystä, jonka ohimenemistä kannattaa odotella.
Käyttövalmiin laitteen värkkäämiseen olisi kulunut aikaa enemmänkin, ellei Y-sukupolvilaiseni olisi suhteellisen valistunut ja pystynyt tekemään paljon itsekin. On kuitenkin asioita, jotka eivät näytä mahdottomasti häntä kiinnostavan ja joista huomautin nytkin, että "on näitä tiettyjä juttuja joihin kannattaisi vähän perehtyä". Muistutin, että kotimikrotukea ei siinä vaiheessa ole kun opiskelujen vuoksi asuinpaikkakunta vaihtuu. Tyttö tähän: "Mähän voin aina skypettää sulle!" Mitäpä siihen enää sanomaan.