Kun vuotta merkitsevä numero vaihtuu, on luonnollista, että syntyy mielikuva jonkinlaisesta uudesta alusta ja hetki on otollinen kaikenlaisten muutosten käynnistämiselle. Perinnekin liittää juuri vuoden vaihtumiseen ennustuksia, lupauksia ja päätöksiä. Moni on kuitenkin sanonut luopuneensa uudenvuodenlupausten tekemisestä. Niillä kun on ikävä taipumus romuttua. Päätösten ja lupausten ajankohtahan ei mitenkään muuta sitä tosiasiaa, että muutokset ovat joskus vaikeita toteuttaa. Etenkin tottumuksiin liittyvät muutokset ovat työläitä. Tyypillisessä kuviossa käy niin, että muutoshanke alkaa lupaavasti, mutta jossakin vaiheessa tulee väistämätön repsahdus, toinen ja kolmaskin. Takaiskut muistuttava miten "viimeksikin samanlainen hanke kaatui kahden viikon päästä aloittamisesta." Itsesyytöksillä vahvistetaan käsitystä omasta itsestä surkeana oliona, jolle ei mikään onnistu ja taas on kasattu negatiivisia odotuksia seuraavan yrityksen rasitteeksi.
Repsahtamiset ja takapakit ovat kuitenkin jäljitettävissä ihmisaivojen toimintaan ja siis aivan luonnollisia ilmiöitä kaikenlaisissa oppimis- ja muutosprosesseissa. Ne samat mekanismit, joiden ansiosta olemme oppineet tarpeellisia asioita, tulevat sotkemaan hienot muutosprojektimme. Tavat ja tottumukset, joista haluaisi päästä eroon, ovat oppimisen tulosta siinä hyödylliseksi koettu osaaminen. Ellei tätä sisäistä, ei luultavasti koskaan pääse muutoshankkeissaan loistavaa alkua pidemmälle. Kerran kunnolla opittu on vahva ja sen muuttaminen joksikin toisenlaiseksi voi vaatia useita yrityksiä. Ennen kuin uusi on tullut totutuksi tavaksi, vanha tulee läpi useita kertoja. Onnistunut muutos ja pidetty päätös ovat pitkälti asennetta, joka saa jääräpäisesti pysymään päätöksessä takaiskuista huolimatta. Ehkä muutosprosessi pitäisikin nähdä sarjana useita uusia alkuja: Ensin on Suuri Aloitus, joka on itse muutospäätös ja siihen sitoutuminen. Sen jälkeen tarvitaan lukuisia pieniä uudelleenaloituksia, jotka pitävät kiinni tavoitteessa silloinkin kun tulee takapakkia.
Vuoden alkuun liittyvää päätösten tekemisestä ja suunnitelmien laatimista on pohtinut myös mainiota Escape From Cubicle Nations -blogia kirjoittava Pamela Slim. Hän muistuttaa miten suunnitelmiensa onnistumiseen voi vaikuttaa mm. tavoitteiden muotoilulla. Esimerkiksi liian tarkat tehtävälistat saattavat lopulta kääntyä itseään vastaan joustamattomina. Kieltämättä yksityiskohtiin takertuminen helposti hämärtää kokonaiskuvan. Ehkä joskus voisikin kokeilla, miten toimisi tulevaa vuotta koskevan teeman valitseminen. Arjen ratkaisuja pitäisi sitten tutkia siitä näkökulmasta, miten ne tukevat vuodelle valittua teemaa. Elintapapuolella esimerkiksi "en osta enää yhtäkään Fazerin punaista suklaalevyä" tai "nukun joka yö 8 tuntia" on ehdottomasti liian ankara vaatimus (minulle ainakin), mutta "tasapainoisempaa ja terveellisempää elämää" voisi olla alkavalle vuodelle yleistavoite, joka kuitenkin sallii romahtamatta satunnaiset Fazerin punaiset ja valvomiset. Nyt en tietenkään tarkoita, että kaikkiin päätöksiin pitäisi jättää porsaanreikiä, jotka päästävät lusmuamaan. Lähtökohtaisesti kovin "reikäinen" muutoshanke pistää miettimään, onko hankkeen motivaatio kovinkaan vahva.
Toivotan menestystä ja hyvää oloa vuodeksi 2009 kaikille uudenvuodenpäätöksiä tehneille sekä myös päätökset tekemättä jättäneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti