Alkoi tuntua siltä, että tällä hetkellä meneillään oleva projektini (WSOYpron julkaiseman A-korttitutkintoon valmentavan oppimateriaalin päivitys uudistuksia vastaavaksi) vaatisi perehtymään hands-on -tasolla muuhunkin kuin blogeihin ja Delicious-kirjanmerkkeihin. Materiaalissa kuitenkin sivutaan sosiaalista mediaa, joten saattaisi olla tarpeen hankkia kokemuksia esimerkiksi mikrobloggauksesta vaikkapa edes vuoden loppuun asti. Se, etten ole puuhaan aiemmin ryhtynyt, johtuu siitä, että en näe mikrobloggauksen antavan itselleni mitään lisäarvoa. Lisäksi myönnän, että minulla on asiaan liittyen ennakkoluuloja, jotka voisin vaikkapa kirjoittaa auki. Katsotaan joskus, esimerkiksi uudenvuodenaattona (?)löytyikö niille vahvistusta vai yllätyinkö jossakin suhteessa:
1) Jaiku, Twitter tms. söisi ennestäänkin niukkaa aikaa, jota parin kolmen blogiartikkelin väsääminen viikossa verottaa ihan riittävästi. Blogiartikkeleista koen olevan sentään vähäistä hyötyä, mikrobloggauksesta en olisi niinkään varma.
2) Toisaalta edellinen on turha pelko, sillä harva työ- tai muistakaan ympyröistä tutuiksi tulleista ihmisistä käyttää Jaikua, Twitteriä tms. Kyllä ne olisivat sinne minutkin jo houkutelleet. Bloggaajiakin on vähän.
(Ihmiset, herätkää! Elämme mielenkiintoisia aikoja, joten kannattaisikohan edes kokeilla! Tai ehkä aika näyttää teidän olleen vain minua viisaampia ja kohdentaneen aikanne tärkeisiin asioihin.)
3) Kohtaan 2 liittyen: Koska tuttuja ihmisiä ei linjoilla notku, ketä kiinnostaisi olenko parhaillaan kirjoittamassa, kouluttamassa, joogaamassa, ylivilkkaita mäykkysiäni lenkittämässä vaiko K-Market Länsiväylässä ruokaostoksilla. No jaa, mikrobloggaaja voi kommentoida ajankohtaisia tapahtumia ja uutisia, mutta näidenkin arvelen riemastuttavan lähinnä ennestään tuttuja.
4) Edelleen kohtaan 2 liittyen: Kaikesta kuuntelemastani verkostoitumisliturgiasta huolimatta en oikeasti usko, että mikrobloggaamalla löytäisin uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Minulla on sellainen mielikuva, että etenkin näin pienessä maassa ennestään tutut puuhastelevat verkossa enimmäkseen keskenään ihan samoin kuin tekevät livenäkin. Ja tähän ei sisälly arvostelua, ihminen vain on sellainen.
Ennakkokäsitykset olivat siis siinä ja niistä huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi ryntään pää edellä varsinaiseen kokeiluprojektiin! Ensin katselin sillä silmällä Jaikua, koska nimessä on mukava sointi ja olen nähnyt palvelun nimen vilahtavan tutuissa blogeissa. Oli jonkinlainen etukäteisluottamus tai positiivinen mielikuva palvelusta. Tunnuksen hankkiminen ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertaista. Jaikuun pitää ilmeisesti saada kutsu joltakin vanhalta jaikulaiselta. Just, minähän tunnen niitä ainakin tusinan! Kohdan 4 ennakkoluulo siis vahvistui heti, mutta valinnan tekeminen helpottui.
Ja vaikutelma ensimmäisen käyttövuorokauden jälkeen: So what!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti