Tunti viikossa IT-ongelmiin on tunti viikossa liikaa

Kuulin radiosta, että pienten ja keskisuurten yritysten työntekijät tärväävät it-ongelmiin tunnin viikossa. Lisäksi asiasta kirjoittaa ainakin Hesari ja Kaleva.plus.talous. Etenkin sähköposti ja toimisto-ohjelmat tuottavat erityisen paljon harmia. En ole vielä ehtinyt tarkistamaan keskustelupalstojen kommentteja, mutta arvaan: Muutama kymmenen on tähän mennessä ehtinyt aloittaa sen oletusnillityksen Windowsista ja Microsoftin toimisto-ohjelmista, mikä nyt on tunnetusti se halvin tapa yrittää vaikuttaa asioista perillä olevalta.

Minusta tunti viikossa on paljon. Itse olen ainakin tähän saakka selvinnyt huomattavasti vähemmällä, ja suurelta osin Microsoftin ohjelmien varassa toimien. Jos suuri osa it-ongelmista todellakin on peräisin sähköpostista ja toimisto-ohjelmista, paljon olisi tehtävissä työtapoja tarkistamalla ja ohjauksella. Johanna Korhonen kirjoitti Tietokone-lehden numerossa 10/2007 käymästään Excel-kurssista todeten mm. seuraavasti:

”Kun opettaja pääsi kurssilla funktiotoimintoihin asti, mietin, että Suomessa täytyy olla tuhansia työnantajia, joilla ei ole aavistustakaan siitä, miten tietotekniikkaa organisaatioissa oikeasti hyödynnetään. Eihän hullukaan kerro pomolleen, että printtasi juuri sadan nimen listan ja alkoi naputella sitä uudestaan, kun ei osannut roinan siirtoa ohjelmasta toiseen eikä kehdannut kysyä keneltäkään.”

Niinikään vuonna 2007 ja sen jälkeenkin olen kuullut useamman kuin yhden tutun kouluttajan kertovan, ellei nyt aivan tätä, niin vastaavanlaista. On totta, että kaikenlaista tulee vastaan ja surullisinta on, että kehno osaaminen ei välttämättä ole työntekijän omaa syytä vaan koulutusta ei kerta kaikkiaan ole pidetty tarpeellisena. "Kantapääopisto" riittää, koska kaikkihan nyt hiirtä osaavat pyörittää. Usein on käynyt niin, että ns. jatkokurssia tilattaessa ilmoitetaan, että kaikilla osallistujilla on ”hyvät perustaidot”. Todellisuudessa puolella on perusosaamisessa niin pahoja puutteita, että tilattu jatkokurssi menee heidän osaltaan aivan hukkaan tai muuttuu peruskurssin kertaamiseksi, jolloin jatkokurssiin orientoituneet lähtevät tyhjin käsin pois.

Koulutustarpeiden tai olemassa olevan osaamisen tason kartoittamista pidetään jostakin syystä turhana puuhana, mutta valitettava tosiasia on, että tietoteknisen osaamisen kohentamiseen ei riitä kun ”menee kurssille”. Kurssin pitäisi vastata kurssitettavan nykyistä osaamistasoa. Koulutuksen myyjä saattaa luvata vaikka kuun taivaalta, mutta tietotekniikkakoulutuksessa ollaan ihmisen oppimiseen liittyvien asioiden kanssa tekemisissä niin kuin kaikessa muussakin koulutuksessa. Oppimiseen taas liittyy monenlaisia asioita, joista seuraa mm. se, että liian helppo ja vastaavasti liian vaikea koulutus ovat osallistujan ajan ja koulutuksen maksajan rahan haaskaamista.

Tietoteknisen osaamisen tasoa LUULLAAN usein joksikin ja yhtä usein se ON jotakin muuta. Yksi syy tähän tietenkin on se, että laitteiden ja ohjelmien kanssa pärjääminen on työelämässä sosiaalisesti suotavaa. Menepä tunnustamaan pomolle kehityskeskustelussa, että Outlookin asetukset ovat sinulle täyttä salakieltä niin sama kuin tunnustaisit…hetkinen…onko itse asiassa niin, että tietoteknisen osaamisen kohentamisen tarve on yhteiskuntamme viimeisiä tabuja? Lähes kaikki muut ihmiselämän osa-alueet on jo aikapäiviä nostettu kaapista kaiken sallivaan päivänvaloon, mutta Outlookin tai Excelin kanssa takkuava joutuu kärsimään yksin häpeänsä kanssa.

Aiheeseen liittyen tässä blogissa:

Sählääminen tapahtuu työnantajan ajalla

Versiosidonnainen yhteiskunta