Muutaman viikon tästä eteenpäin blogini hoitelee oppimispäiväkirjan tehtävää. Aloitin nimittäin maanantaina TIETY-tutkinnon kouluttajapätevyyteen tähtäävän opiskelun. Tiedossa on siis tutkinnon sisältöalueisiin liittyviä pohdintoja.
Tämän TIETY-tutkinnon perusidea on minusta hyvä ja toivon tiedon tällaisesta kantautuvan mahdollisimman moniin korviin. Nimittäin yhä useampi työelämässä toimiva ihminen tekee työtä, joka melko pitkälle vastaa tietotyön määritelmää. On tiettyjä yleisiä taitoja, joita tarvitaan oman työn sujuvaan hoitamiseen. Tietenkään vastaavat taidot eivät olisi pahitteeksi koululaisille tai opiskelijoillekaan. Esimerkiksi tyttäreni tehdessä yläasteella esitelmää ilmeni, että minkäänlaista tietoa lähdekritiikistä tai tekijänoikeuksista (!) ei oltu annettu. Tehtävänanto kuitenkin sisälsi tiedonhakua netistä. Tästä on nyt jokunen vuosi. Toivottavasti tilanne kouluissa on parempi.
TIETYn anti voisi olla esimerkiksi jotakin sellaista osaamista, jota Jacob Nielsen on peräänkuuluttanut Alertbox-artikkelissaan Life-Long Computer Skills. Nielsen kysyy, olisiko mahdollista opettaa "elinikäisiä tietotekniikkataitoja" sen sijaan, että puuhastellaan tietyn ohjelmaversion yksityiskohtien parissa. Ihmisille pitäisi tarjota enemmän tieto- ja viestintäteknistä yleissivistystä, koska sellainen helpottaisi ja nopeuttaisi tulevaisuudessa taas uusien käyttöjärjestelmä- ja ohjelmaversioiden oppimista.
Olen itsekin kauan ollut sitä mieltä, että tyypillinen tietotekniikkakoulutus on liian versiosidonnaista eikä tästä syystä anna mitään kovin pysyvää. Muutama vuosi sitten pidin erimittaisia taukoja työelämästä opiskellakseni itselleni toisen tutkinnon. Tulin tuolloin käyneeksi parilla tietotekniikkakurssillakin. Olin hämmästynyt siitä, miten sitkeästi tietotekniikan "perinteinen" lähiopetustapa oli pysytellyt hengissä. Pää kenossa seurataan seinältä opettajan tekemistä. Toisilla on täysi työ pysyä perässä ja toiset turhautuvat kun tuon tuostakin pysähdytään kertaamaan kärryiltä pudonneiden kanssa. Tietenkään valikko- ja nappulatekniikan läpikäymisestä ei koskaan pääse täysin eroon, mutta enemmänkin voisi kertoa yleisistä periaatteista. Kun ymmärtää miten asiat toimivat, osaa oudostakin sovelluksesta lähteä etsimään tarvitsemaansa.
Pitäisikö koulutusluokista kieltää projektorit ja valkokankaat ennen kuin uudenlaisia lähestymistapoja ryhdyttäisiin vakavissaan miettimään? Se, että samaan aikaan kuuntelee ja katselee toisen tekemistä ja vielä yrittää matkia sitä, on opiskelutapana tehoton. Oppijan päässä ei tarvitse tapahtua yhtään mitään syvällistä eikä sille oikeastaan anneta edes tilaisuutta. Kouluttajalle parempien tapojen miettiminen merkitsisi tietysti uusia haasteita, mutta samalla saattaisi ammatin arvostuskin parantua. Nythän kuvitellaan, että kuka tahansa voi opettaa tietotekniikan käyttötaitoja kunhan löytää ohjelmasta valikot. Hei haloo, kyseessä on kuitenkin tietoyhteiskunnan eläjän perustaito jota pitäisi osata kurssin jälkeen soveltaakin omien työtehtävien hoitamiseen. Ei kouluunkaan kelpaa rehtorin sukulaispoika huseeraamaan aapisen kanssa, vaikka miten sujuvasti lukisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti